LO­VII­SA, KES­KUS­TA Hil­jai­nen hip­su­tus vain kuu­luu, kun lu­kio-co­ach Kir­si ”Kin­nu” Kip­po­la hip­sut­te­lee vil­la­su­kis­saan pit­kin Lo­vii­san lu­ki­on käy­tä­viä. Kip­po­la on kou­lu­tuk­sel­taan mer­ko­no­mi ja yh­tei­sö­pe­da­go­gi, ja hä­nen ta­voit­tee­naan on pa­ran­taa lu­ki­o­lais­ten elä­män­laa­tua niin ar­ki­sis­sa kuin haas­ta­vis­sa­kin asi­ois­sa.

Kip­po­lan en­sim­mäi­nen ta­voi­te oli tul­la tu­tuk­si lu­ki­o­lai­sil­le, joil­la ei tä­hän as­ti ole ol­lut omaa co­ac­hia. Sik­si hän hip­sut­te­lee tai omien sa­no­jen­sa mu­kaan hen­gai­lee Lo­vii­san lu­ki­on ja Lo­vi­sa Gym­na­siu­min ti­lois­sa kou­lu­päi­vien ai­ka­na.

– Minä to­si­aan hen­gai­len lu­ki­ois­sa. Ha­lu­an, et­tä mi­nus­ta tu­lee opis­ke­li­joil­le tut­tu ja tur­val­li­nen ai­kui­nen, jon­ka puo­leen voi kään­tyä mo­nen­lai­sis­sa asi­ois­sa. Olen lu­kio-co­ach, tai oi­ke­as­taan lu­ki­o­mum­mo, Kip­po­la hy­myi­lee ve­tä­en vil­la­tak­ki­aan tii­viim­min yl­le.

Kirsi Kippola ja opiskelija Ida Struwe istahtivat päiväkahville rupattelemaan.

Reija Kokkola

Hen­gai­li­jan teh­tä­vä on tär­keä. Lu­ki­o­lai­set ovat vie­lä nuo­ria, ja nuo­ril­la­han asi­at usein pyö­ri­vät pääs­sä, ja tu­le­vai­suus saat­taa mie­ti­tyt­tää. Mi­hin lu­ki­on jäl­keen? Tein­kö sit­ten­kään oi­ke­an va­lin­nan? Mo­ti­vaa­tio on nol­las­sa, en­kä eh­kä pär­jää­kään lu­ki­os­sa. Mis­tä sai­sin ki­van har­ras­tuk­sen, ys­tä­viä?

Kip­po­lan kans­sa asi­ois­ta voi kes­kus­tel­la, ja hän neu­voo eteen­päin. Lu­kio-co­ach on pai­kal­la jo­kais­ta opis­ke­li­jaa var­ten, jo­kai­sen ky­sy­myk­siä poh­ti­mas­sa. Ai­na aja­tus­ten ei tar­vit­se ol­la sy­vä­luo­taa­via poh­din­to­ja.

– Ilah­duin, kun opis­ke­li­ja sa­noi, et­tä hei Kin­nu, mi­ten saan mu­siik­ki­luo­kan oven au­ki. Olin tul­lut ni­mel­tä tu­tuk­si. Kan­nat­taa siis hen­gail­la, Kip­po­la hy­myi­lee.

Sit­ten hä­nen vil­la­suk­kan­sa oh­jaa­vat mei­dät Lo­vii­san lu­ki­on op­pi­mis­to­ril­le ja hy­vin­voin­ti­kah­vi­laan. Siel­lä on tar­jol­la näk­ki­lei­pää, kah­via, tee­tä ja me­hua. Idea hy­vin­voin­ti­kah­vi­las­ta sai heti tuul­ta al­leen.

Lo­vii­san lu­ki­on reh­to­ri Lau­ra Ten­hu­nen heit­ti pal­lon Kip­po­lal­le kuul­tu­aan opis­ke­li­joi­den toi­vees­ta saa­da kah­vi­la kou­lul­le. Sel­lais­ta toi­vot­tiin myös Gym­na­siu­miin. Kip­po­las­ta on hie­noa, et­tä ide­oi­ta voi­daan kloo­na­ta lu­ki­os­ta toi­seen. Tä­nään hä­nen aa­mun­sa al­koi­kin jo var­hain, kun hän kävi ha­ke­mas­sa lä­hi­kau­pas­ta man­na­ryy­ne­jä.

– Opis­ke­li­jat toi­voi­vat aa­muk­si man­na­puu­roa. Sitä sit­ten keit­te­lin. Kaik­ki ei­vät aa­mul­la eh­di tai jak­sa syö­dä aa­mi­ais­ta, jo­ten tääl­lä sitä on tar­jol­la pari ker­taa vii­kos­sa. So­ke­ri­me­hu­a­kin on, jos ve­ren­so­ke­ri on pääs­syt las­ke­maan lii­an alas, Kip­po­la ker­too.

Kirsi Kippola huolehtii myös hyvinvointikahvilan toiminnasta.

Reija Kokkola

Lo­vii­san lu­ki­os­sa on kes­kel­lä päi­vää rau­hal­li­nen, mil­tei une­li­as tun­nel­ma. Kou­lun ti­lat ovat viih­tyi­sät, mut­ta se­kään ei au­ta, jos mie­len pääl­lä on pai­na­via asi­oi­ta. Op­pi­mis­to­ril­la is­tus­ke­lee muu­ta­ma opis­ke­li­ja kor­va­nap­pei­neen, ja kau­niit tee- ja kah­vi­mu­kit on ase­tel­tu tar­jot­ti­mel­le.

– Hen­ki­nen hy­vin­voin­ti on vä­hin­tään yh­tä tär­ke­ää opis­ke­li­joil­le. Hy­vin­voin­nin pa­ran­ta­mi­nen ei vaa­di mi­tään isoa ja ih­meel­lis­tä, Kip­po­la huo­maut­taa.

Kip­po­lal­la on hy­vää ker­rot­ta­vaa lo­vii­sa­lai­sis­ta lu­ki­o­lai­sis­ta. Seu­rat­tu­aan lä­hel­tä päih­de­työ­vii­kon ai­ka­na opis­ke­li­joi­den kes­kus­te­lua, hän häm­mäs­tyi aja­tus­ten ja teh­tä­vien rat­kai­su­jen ta­sos­ta. Fik­sua po­ruk­kaa, Kip­po­la sa­noo.

– Kou­lu­ter­veys­ky­se­ly­tut­ki­muk­sen tu­lok­set an­toi­vat po­si­tii­vi­sen ku­van lo­vii­sa­lais­ten lu­ki­o­lais­ten ti­lan­tees­ta, vaik­ka muu­ten tu­lok­set oli­vat osin huo­les­tut­ta­via. Näyt­tää sil­tä, et­tä lu­kio-opis­ke­li­jat ei­vät yleen­sä kär­si yk­si­näi­syy­des­tä, vä­lit huol­ta­jiin ovat lä­hei­set ja opis­ke­lu­tai­dot­kin ko­e­taan riit­tä­vik­si. Sil­ti epä­var­muu­den het­kiä voi tul­la, jo­ten mi­nua saa tart­tua hi­has­ta.

Oppimistorilla voi hieroa älynystyröitä muutenkin kuin pänttäämällä.

Reija Kokkola

Jo­kai­nen var­mas­ti tun­nis­taa te­ke­mät­tö­mien töi­den tus­kan. Jos­kus aloit­ta­mi­nen vain tök­kii, ja mie­luum­min vaik­ka tis­kaa kuin aloit­taa teh­tä­vien te­ke­mi­sen. Lu­ki­o­lais­ten ar­keen kuu­luu pal­jon teh­tä­viä, jot­ka odot­ta­vat kir­jan tai tie­to­ko­ne­ruu­dun avaa­mis­ta. Jos­kus pie­ni sy­säys saa ai­kaan ison ryö­pyn eteen­päin. Kip­po­la voi ede­saut­taa tätä sy­säys­tä.

– Mi­nun vie­ree­ni voi tul­la te­ke­mään räs­ti­töi­tä, Kip­po­la hy­myi­lee.

Lu­kio-co­ach on pai­kal­la myös sen ta­kia, et­tä opis­ke­li­jat sai­si­vat konk­reet­tis­ta läs­nä­o­lo­a­pua sil­loin, kun opot ja opet­ta­jat ovat kiin­ni omis­sa vel­vol­li­suuk­sis­saan, ku­ten ope­tus­työs­sä. Kip­po­la on teh­nyt ai­koi­naan an­si­ok­kaan uran nuo­ri­so­työs­sä nuo­ri­so­pa­jo­jen ke­hit­tä­jä­nä. Hän osaa et­siä vaih­to­eh­to­ja, mi­kä­li lu­ki­o­lais­ta mie­ti­tyt­tä­vät toi­sen­lai­set po­lut. Kip­po­la epäi­lee, et­tä op­pi­vel­vol­li­suu­si­än nos­ta­mi­nen saat­toi joh­taa ti­lan­tee­seen, jos­sa lu­ki­oon men­tiin ”miet­ti­mään”.

– Voin läh­teä mu­kaan op­pi­lai­tos­vie­rai­luil­le. Ei kou­lun ope­tus­hen­ki­lö­kun­ta voi ir­rot­tau­tua mi­ten­kään sel­lai­seen toi­min­taan. Sik­si minä tääl­lä hen­gai­len, Kip­po­la sa­noo.

Kirsi Kippola hengailee koulun käytävillä lämpimästi pukeutuneena.

Reija Kokkola

Lu­kio-co­ac­hit, tai mil­lä ni­mik­keel­lä hei­tä kus­sa­kin kou­lus­sa kut­su­taan, työs­ken­te­le­vät it­se­näi­ses­ti. Tär­kein­tä on ol­la läs­nä ja ta­voi­tet­ta­vis­sa. Kip­po­la ar­vos­taa kou­lun muun hen­ki­lö­kun­nan, ku­ten reh­to­rin, opet­ta­jien ja opo­jen vä­lis­tä sau­ma­ton­ta yh­teis­työ­tä. Ku­raat­to­rit ja psy­ko­lo­git sekä kou­lu­ter­vey­den­huol­to te­ke­vät tär­ke­ää työ­tä.

– Me täy­den­näm­me tois­tem­me osaa­mis­ta. Minä osaan neu­voa opis­ke­li­jaa kään­ty­mään tar­vit­ta­es­sa am­mat­ti­lai­sen puo­leen. Toi­saal­ta opot ja muu kou­lun hen­ki­lö­kun­ta voi­vat neu­voa mi­nua ot­ta­maan ko­pin opis­ke­li­jas­ta, jol­la on ky­syt­tä­vää, Kip­po­la ku­vai­lee.

Kip­po­la ar­vos­taa myös kou­lun­käyn­ni­noh­jaa­jien työ­tä. Lu­kio-co­ac­he­ja­kin hän toi­voi­si ole­van enem­män, sil­lä yk­si Kip­po­la ei oi­kein rii­tä kah­den lu­ki­on lä­hes 200 opis­ke­li­jan tu­ki­hen­ki­lök­si. Co­ac­he­ja tar­vit­tai­siin lu­ki­oi­hin enem­män­kin.

– Palk­ka­ta­son pi­täi­si ol­la kou­lun­käyn­ni­noh­jaa­jil­la ja co­ac­heil­la riit­tä­vä, jot­ta työ­hön saa­tai­siin jat­ku­vuut­ta. Ei ole hyvä, et­tä se tut­tu ja tur­val­li­nen ai­kui­nen vaih­tuu pian ly­hy­en han­ke­kau­den pää­tyt­tyä, Kip­po­la huo­maut­taa.

Kip­po­lan vil­la­su­kat hip­sut­te­le­vat lu­ki­oi­den käy­tä­vil­lä vie­lä en­si vuo­den tou­ko­kuun lop­puun saak­ka. Sii­hen as­ti vil­la­ta­kin hiha on tar­tut­ta­vis­sa, oli­pa miel­tä as­kar­rut­ta­va asia sit­ten ar­ki­nen tai haas­ta­vam­pi.

– Mi­nuun saa ol­la ai­na yh­tey­des­sä teks­ti­vies­til­lä, Wil­man kaut­ta tai pu­he­li­mit­se, jos en ole pai­kal­la, Kip­po­la sa­noo.

REI­JA KOK­KO­LA
toi­mi­tus@ita­va­y­la.fi