Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Moskovan patriarkka Kirill on antanut täyden tukensa Putinin hyökkäykselle Ukrainaan. Paavi Franciscus kutsuukin häntä sumeilematta Putinin kuoripojaksi.
Venäjän ortodoksinen kirkko on kautta historian- muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta- ollut vallitsevan valtaideologian palveluksessa. Keisariaikana kirkko samaisti tsaarin ja oikean uskon. Tsaarin vallalla oli jumalallinen alkuperä, ja se, joka asettui tsaaria vastaan, asettui samalla Jumalaa vastaan.
Alttarin ja valtaistuimen liitto sai näkyvän ilmauksensa, kun kirkoissa ensimmäisenä paastonajan sunnuntaina luettiin rukous, jossa kirottiin nimeltä mainiten ne, jotka olivat asettuneet vastustamaan tsaaria ja oikeauskoista kirkkoa. Luettelossa on sekä tuttuja että meille suomalaisille oudompia nimiä.
Grigori Otrepjev, Vale-Dmitri – vallantavoittelija 1590-luvun sekavalta vuosikymmeneltä. Stepan ”Stenka” Razin, rosvo ja kapinallinen, jonka tunnemme samannimisestä laulusta. Jemeljan Pugatshov, kapinallinen ja vallantavoittelija, joka vuonna 1775 teloitettiin Moskovan torilla niin että hänen ruumiinsa paloiteltiin neljään osaan. Tämä tapahtui Katariina Suuren toimesta. Häntä me jalomielisesti ja suurpiirteisesti nimitämme valistushallitsijaksi. Historian ironiaa.
Rukouksessa näistä kaikista käytettiin nimen puhekielistä muotoa, Grishka, Stenka, Jemelka. Se on kuin meillä puhuttaisiin kirkkorukouksessa Koiviston Manusta tai Kekkosen Urkista. Tässä mentiin vielä askelta pidemmälle. Ilmaisu on tarkoituksellisen halventava.
Ukrainan ortodoksinen kirkko poisti listalta yhden nimen, ivan Mazepan. Hänhän on ukrainalaisten kansallissankareita. Kasakkapäällikkö Ivan Mazepa liittoutui Kaarle XII:n kanssa tämän hyökätessä vuonna 1709 Venäjälle. Pultavan tappion jälkeen hän joutui pakenemaan kuninkaan kanssa Benderiin, Turkin sulttaanin suojelukseen. Siellä hän varsin pian kuoli.
Meillä historiankirjoitus on pitänyt Pultavan taistelun lopputulosta ikään kuin itsestään selvänä. Itse asiassa olisi hyvin voinut käydä toisinkin. Ennen taistelua Pietari Suuri oli paniikin vallassa, varma tappiostaan. Mitä Venäjän häviöstä yhdistyneille ruotsalais-ukrainalaisille joukoille olisi seurannut, voi vain kuvitella. Olisiko se ollut itsenäisen Ukrainan alku?
Itsenäisen Ukrainan rajoja piirrettiin jo silloin, vaikka kynänjäljet peittyivätkin kohta näkymättömiin. Kuitenkin on hyvä muistaa, että historiassa mikään ei ole ollut itsestään selvää. Se olisi voinut kuljettaa meitä myös toisenlaisia polkuja.
HEIKKI HAKAMIES
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot