Poh­jo­la Ra­ken­nus ai­koo aloit­taa ra­ken­nus­työt en­ti­sen Por­voon Ener­gi­an ton­til­la. Hyvä, et­tä kau­pun­gin kes­kus­tan pää­väy­lä, Man­ner­hei­min­ka­tu, al­kaa saa­da uut­ta il­met­tä – to­sin en­ti­sen kir­jas­to­ra­ken­nuk­sen pur­ka­mi­nen uu­den asuin­ta­lon tiel­tä oli­si ol­lut ter­ve­tul­leem­pi uu­ti­nen.

Oli­si pääs­ty vih­doin eroon en­ti­sen itäb­lo­kin nä­köi­ses­tä rö­tis­kö­ky­lä­tun­nel­mas­ta. Ku­lah­ta­neen, sor­tu­mis­ta vail­la ole­van ra­ken­nuk­sen myö­tä saa­daan siis edel­leen hä­ve­tä pää­ka­tum­me jul­ki­ku­vaa. To­sin spra­y­tai­tei­li­jat ovat su­tan­neet ta­lon sei­nät ja ik­ku­nat ny­ky­muo­din mu­kaan, jo­ten jo­ta­kin tä­hän päi­vään kuu­lu­vaa sen­tään on näh­tä­vis­sä.

Por­voon Ener­gi­an tont­ti kau­nii­ne van­hoi­ne ra­ken­nuk­si­neen sen si­jaan on toi­nen asia. Poh­jo­la Ra­ken­nuk­sen suun­ni­tel­mat ovat hulp­peil­ta, ei­kä sii­nä mi­tään, mut­ta tun­tuu sil­tä, et­tä Län­si­ran­nan il­me al­kaa le­vi­tä yli koko kau­pun­gin: Ta­lot pu­na­rus­kei­ta, rus­kei­ta tai kel­tai­sia, pää­dyt muo­din mu­kaan vink­sal­laan sin­ne tän­ne.

Teh­das­tyy­liin in­nos­tu­neen ark­ki­teh­din suun­ni­tel­mat pu­na­tii­li­vä­rei­neen, ”his­to­ri­aan ku­mar­ta­vi­ne tun­nel­mi­neen” (pii­put ja räys­täät) sa­vu­piip­pui­neen jne. ovat eri­koi­set, mut­ta vas­taa­vat­ko ne oi­ke­as­ti Por­voon kau­pun­gin men­nei­syyt­tä, mikä oli­si ol­lut luon­tais­ta? Vai ovat­ko ne vaan jos­tain, Lah­des­ta voh­kit­tua, sen kau­pun­gin kes­kus­ta­han on ol­lut kaut­ta his­to­ri­an­sa täyn­nä pie­niä pu­na­tii­li­teh­tai­ta.

Por­voo­ta sen si­jaan ei­vät tain­neet ko­ris­taa tii­li­teh­taat ny­kyis­tä Tai­de­teh­das­ta lu­kuun ot­ta­mat­ta, vaan pi­kem­min­kin kau­nis puu- ja ki­vi­ta­lo­ark­ki­teh­tuu­ri. Ei­kö sii­hen suun­taan oli­si en­nem­min­kin ol­lut syy­tä ”ku­mar­taa”? Sitä pait­si mil­tei Ener­gi­an ton­tin vie­res­sä ole­van, tun­ne­tun WSOY:n teh­taan sei­nis­sä­kään ei ole tai­det­tu pu­na­tii­li-pin­to­ja näh­dä.

Hie­noa, et­tä on luo­vuut­ta, mut­ta muis­ta­kaam­me, mi­ten muo­ti-il­mi­öil­le on kaut­ta ai­ko­jen käy­nyt – esi­mer­kik­si ta­sa­kat­to­ta­loil­le, joi­ta sää­o­lo­suh­teit­ten ta­kia alet­tiin ai­kaa myö­ten muut­taa taas toi­mi­vik­si har­ja­ka­toik­si, kun vesi ja kos­teus oli­vat ho­meh­dut­ta­neet näi­den ”lät­tä­hat­tu­ta­lo­jen” kat­to­ra­ken­teet. Osa jou­dut­tiin pur­ka­maan­kin.

En­tä mitä, jos jo­kai­nen kes­kus­ta- ja lä­hi­ö­ton­til­le ra­ken­ta­va al­kaa mat­kia tätä vi­no­kat­to­tyy­liä ja käyt­tää sa­mo­ja sei­nä­maa­li­vä­re­jä ja sa­vu­piip­pui­de­aa?

Ku­vi­tel­kaa­pa, mil­tä his­to­ri­al­li­ses­ti upea kau­pun­ki al­kaa näyt­tää: pu­na­tii­li­sel­tä teh­das­kau­pun­gil­ta. Ei­kä vain kes­kus­ta, sil­lä tämä il­miö on le­vin­nyt jo Tolk­kis­ten suun­taan Pääs­ky­pel­lol­le lä­pi­nä­ky­vi­ne par­vek­kei­neen, joi­ta pi­de­tään kai­ken ro­mun va­ras­to­paik­ka­na. Mikä nä­ky­mä ka­dul­le!

Eh­kä on hyvä muis­taa, et­tä se, mikä ilah­dut­taa sil­mää tä­nään, ei tee sitä eh­kä enää huo­men­na. Kes­tää­kö ta­lo­ra­ken­ta­mi­nen täl­lais­ta muo­ti­vaih­te­lua, vai on­ko ajan mit­taan taas muu­tet­ta­va näi­den­kin ra­ken­nus­ten il­met­tä? Ei­kö kau­pun­gin oma, pe­rin­tei­nen ra­ken­nus­tyy­li an­na mi­tään vink­ke­jä tä­män päi­vän uu­dis­ra­ken­ta­mi­sel­le? Ei il­mei­ses­ti, mut­ta sa­tu­kir­jat­kin sen si­jaan voi­vat an­taa, hula hop­san­saa!

SARI GLAD,
POR­VOO