Har­ras­tuk­set voi­vat tar­jo­ta pal­jon kou­lun ja op­pi­mi­sen kan­nal­ta: ajan­hal­lin­taa, sin­nik­kyyt­tä, kaik­ken­sa an­ta­mis­ta ja har­joit­te­lun mer­ki­tys­tä. Mi­kä­li nuo­ri har­ras­taa ak­tii­vi­ses­ti, hän op­pii sa­mal­la oman har­ras­tuk­sen­sa li­säk­si elä­män­tai­to­ja, joi­den tu­li­si aut­taa hän­tä kou­lus­sa ja elä­mäs­sä. Ym­pä­röi­vä maa­il­ma ym­mär­tää usein har­ras­tuk­sen mer­ki­tyk­sen vain sil­loin, jos sitä har­ras­te­taan ta­voit­teel­li­ses­ti.

Mie­les­tä­ni har­ras­tuk­sen ei tar­vit­se ol­la tu­le­va am­mat­ti, jot­ta sen voi­si ot­taa to­sis­saan. Har­ras­tus toi­mii ta­sa­pai­not­ta­va­na te­ki­jä­nä kou­lu­työn ohel­la ja sik­si on myös tär­ke­ää mah­dol­lis­taa har­ras­ta­mi­nen nuor­ten kes­kuu­des­sa.

Olen mi­nä­kin usein kuul­lut sen ky­sy­myk­sen: “Olet­ko aja­tel­lut mu­sii­kis­ta am­mat­tia?” Ai­na kun nuo­ri har­ras­taa ak­tii­vi­ses­ti, ole­te­taan, et­tä hän pyr­kii am­mat­ti­lai­sek­si. Mik­si näin on? Lo­pul­ta vain hy­vin pie­ni osa har­ras­ta­vis­ta nuo­ris­ta pää­see jat­ka­maan har­ras­tus­taan am­ma­til­li­sel­le ta­sol­le. M

onel­le har­ras­tuk­sen saa­mi­nen am­ma­tik­si voi ol­la jopa suu­ri haa­ve, mut­ta näin ei ole kai­kil­la. Mik­si em­me voi­si siis an­taa nuo­rien har­ras­taa vain har­ras­tuk­ses­ta naut­ti­mi­sen vuok­si, ja mi­kä­li nuo­ri it­se toi­voo sii­tä am­mat­tia, an­taa hä­nen ta­voi­tel­la sitä va­paas­ti. Näin väl­tym­me kiu­sal­li­sil­ta ti­lan­teil­ta, jol­loin nuo­ri ei tie­dä, mi­ten tu­li­si vas­ta­ta ky­sy­jäl­le, mi­kä­li har­ras­tus ei ole tu­le­vai­suu­den am­mat­ti­toi­ve.

Nuo­ren tu­li­si saa­da naut­tia va­paa-ajal­laan har­ras­ta­mi­ses­ta. Har­ras­tus saat­taa ol­la tapa lie­ven­tää stres­siä tai ihan vain naut­tia jos­tain eri­lai­ses­ta te­ke­mi­ses­tä kuin kou­lu­töi­den pa­ris­sa is­tu­mi­ses­ta. Joku nuo­ri voi naut­tia liik­ku­mi­ses­ta ja it­sen­sä ylit­tä­mi­ses­tä ak­tii­vi­ses­ti, ja toi­nen saat­taa ra­kas­taa piir­tä­mis­tä, jot­ta sai­si aja­tuk­sen­sa pois nor­maa­lis­ta ar­jes­ta edes het­kek­si.

Vä­lil­lä on teh­tä­vä va­lin­ta har­ras­tuk­sen ja kou­lun vä­lil­lä. Esi­mer­kik­si ki­sa­mat­ka ta­pah­tuu lu­ku­vuo­den ai­ka­na ja sat­tuu osu­maan kou­lu­päi­vän pääl­le. Täs­sä ti­lan­tees­sa nuo­ren tu­lee va­li­koi­da oman vel­vol­li­suu­ten­sa opis­ke­li­ja­na ja oman har­ras­tuk­sen­sa vä­lil­lä. Va­lin­ta voi ol­la hy­vin vai­kea.

Kou­lus­sa voi­daan kui­ten­kin huo­mi­oi­da har­ras­tus­ten tär­keys ja an­taa nuo­rel­le va­paa­ta esi­mer­kik­si ki­sa­mat­kan puo­les­ta. Kou­lun ja har­ras­tuk­sen ta­sa­pai­not­ta­mi­nen opet­taa nuo­ril­le, kuin­ka hal­li­ta ajan­käyt­tö­ään jär­ke­väs­ti.

Har­ras­tuk­sen ei kui­ten­kaan tar­vit­se ol­la kaik­kien tu­le­vai­suu­den am­mat­ti, mut­ta se tar­jo­aa niin pal­jon, et­tä har­ras­ta­mi­nen kan­nat­taa ai­na. Oli oma har­ras­tus sit­ten pe­laa­mi­nen, lii­kun­ta tai kult­tuu­riin liit­ty­vä, ovat kaik­ki har­ras­tuk­set yh­tä tär­kei­tä. Lo­puk­si pi­de­tään mie­les­sä, et­tä jo­kai­nen nuo­ri an­sait­see mah­dol­li­suu­den löy­tää in­to­hi­mon­sa - se voi ol­la avain hä­nen tu­le­vai­suu­teen­sa ja hy­vin­voin­tiin­sa. An­nat­te­han mei­dän siis har­ras­taa, an­ta­kaa mei­dän lois­taa!

ERI­CA JO­HANS­SON
Kir­joit­ta­ja on Lin­na­kos­ken lu­ki­on opis­ke­li­ja