Jes, enää viik­ko lo­maan… On­nek­si on koh­ta jo vii­kon­lop­pu… Huo­men­na töi­hin, ei kyl yh­tään jak­sais… Tun­nis­tat­ko tyy­lin, jol­la pu­hum­me töis­täm­me? Töis­sä käy­des­säm­me odot­te­lem­me vain, et­tä pää­sem­me siel­tä pois. Ko­to­na tus­kai­lem­me kii­rei­siä työ­ai­ka­tau­lu­ja, huo­no­ja po­mo­ja, isoa työ­kuor­maa tai huo­noa palk­kaa. Nämä ovat to­del­li­sia on­gel­mia, mut­ta nii­den jat­ku­va esil­lä pi­tä­mi­nen an­taa tu­le­vai­suu­den työ­e­lä­män su­ku­pol­vil­le va­li­tet­ta­van kiel­tei­sen ku­van työ­e­lä­mäs­tä.

Ei lie­ne mi­kään ih­me, et­tä nuo­ria pe­lot­taa työ­e­lä­mä. Tut­ki­mus­ten mu­kaan nuo­ret ko­ke­vat huol­ta sii­tä, et­tä työ­il­ma­pii­ri on huo­no, joh­ta­mi­nen ei toi­mi ja töi­tä on niin pal­jon, et­tä uu­puu. Ny­ky­päi­vän nuo­ris­ta moni on jo näh­nyt lä­hel­tä sen, mitä uu­pu­mi­nen työs­sä tar­koit­taa. Ei mi­kään ih­me, et­tä työ­e­lä­mä jän­nit­tää. Sa­maan ai­kaan mo­net nuor­ten ko­ke­vat suur­ta ah­dis­tus­ta ylei­ses­tä epä­var­mas­ta ti­lan­tees­ta. Il­mas­ton­muu­tos, so­dat ja ta­lou­del­li­nen ti­lan­ne huo­les­tut­ta­vat nuo­ria.

NYT Nuor­ten tu­le­vai­suus­ra­por­tis­ta syys­kuul­ta sel­vi­ää, et­tä yrit­tä­jyys kiin­nos­taa nuo­ria enem­män kuin kos­kaan. Ky­se­lyyn vas­tan­neis­ta 51 pro­sent­tia il­moit­ti voi­van­sa toi­mia yrit­tä­jä­nä. Nuo­ria hou­kut­te­lee yrit­tä­jyy­teen en­nen kaik­kea mah­dol­li­suus teh­dä it­sel­leen mer­ki­tyk­sel­lis­tä ja omien ar­vo­jen mu­kais­ta työ­tä. Uu­si su­ku­pol­vi ei enää va­lit­se työ­tään sen pe­rus­teel­la, mis­sä sat­tuu ole­maan töi­tä tai mis­sä on palk­ka koh­dal­laan. Nyt aja­tel­laan työ­e­lä­mäs­tä pal­jon sy­väl­li­sem­min kuin vaik­ka­pa ysä­ril­lä. Mei­dän on syy­tä tu­kea tätä nuor­ten aja­tus­maa­il­maa.

Mitä jos ker­toi­sim­me­kin ko­to­na sii­tä, mi­ten hy­väl­tä tun­tui saa­da iso pro­jek­ti maa­liin tai mi­ten iloi­ses­ti nau­roim­me kah­vi­tun­nil­la ki­vo­jen työ­ka­ve­rei­den kans­sa tai maa­nan­tai­aa­mu­na sa­noi­sim­me, et­tä on­pa kiva läh­teä töi­hin? Muut­tai­si­ko se ken­ties omaa­kin asen­net­tam­me työ­e­lä­mää koh­taan? Ai­na­kin tu­ki­sim­me nuor­ten us­koa sii­hen, et­tä töis­sä voi ol­la mu­ka­vaa ja siel­tä voi myös saa­da ener­gi­aa päi­viin.

To­del­lis­ten ra­ken­teel­lis­ten on­gel­mien tak­laa­mi­seen meil­lä pi­täi­si kai­kil­la ol­la vas­tuu puut­tua. Jos työ­päi­vät tun­tu­vat sel­viy­ty­mi­sel­tä ja hait­taa­vat hy­vin­voin­ti­a­si, on si­nun­kin vas­tuul­la­si nos­taa asia esil­le. Tus­kin olet ai­noa, joka kär­sii sii­tä, et­tä ko­kouk­sia on put­keen il­man tau­ko­ja, pro­ses­sit ei­vät toi­mi, ta­va­rat ei­vät löy­dy omal­ta pai­kal­taan tai työ­vuo­ro­suun­nit­te­lu ei pe­laa. Jos­kus on us­kal­let­ta­va myös ää­nes­tää ja­loil­laan. Jos kaik­ki syyt on­gel­mii­si työ­pai­kal­la ovat si­nun ul­ko­puo­lel­la­si, tus­kin si­nul­la on es­tet­tä työl­lis­tyä muu­al­le­kaan.

TII­NA HEIK­KA
Kir­joit­ta­ja on la­pin­jär­ve­läi­nen työ­yh­tei­sö- ja joh­ta­mis­val­men­ta­ja