Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Ulpukka Nurmisella aina mukanaan kamera tai kännykkä.
Mia Smolander
PUKKILA Pukkilalaisen Ulpukka Nurmisen Instagram-tililtä Ulpukan löytyy yli 800 julkaisua. Nurminen julkaisee paljon muun muassa luontokuvia.
–?On mukavaa julkaista omia kuvia, mutta myös katsoa muiden kuvia.
–?Kun julkaisee kuvia siellä, on kiva nähdä millaisista kuvista ihmiset tykkäävät. Julkaisin alussa naurettavan paljon kuvia kasvien lehdistä ja luonnosta, Nurminen nauraa.
–?Hiekkaranta-kuvat ja sellaiset varmasti kiinnostaisivat, mutta minä en matkusta, pysyn täällä kotimaassa. Haluaisin, että mahdollisimman moni ihminen ulkomailla näkisi miten nättiä meillä täällä Suomessa on. Meillä on mahtava luonto!
Nurminen julkaisee myös omaa taidettaan. Hän piirtää sekä maalaa ja usein pohjana on valokuva, joku muuttuu taitavissa käsissä upeaksi taideteokseksi. Hänellä on taito nähdä yksityiskohtia ja kauneutta asioissa, joita muut eivät ehkä huomaa.
Käsillä tekeminen on Ulpukka Nurmiselle luontaista.
Mia Smolander
Itsensä ilmentäminen on mukavaa
Nurminen kertoo olleensa innokas valokuvaaja koko ikänsä.
–?Sain ensimmäisen kamerani joskus 9-10-vuotiaana. En ole ikinä innostunut lukemisesta, mutta kuvaaminen, kuvittaminen, käsillä tekeminen ja käden taidot ovat minulle tärkeitä. On mukavaa ilmentää itseään.
–?Kun muutin Helsinkiin, minulla ei ollut mukana mitään muuta kuin yksi kassi ja kamera.
Nurminen on havainnut monesti kanssaihmisistään, kuinka elämä on kiireistä ja hermostunutta. Hän eli itsekin samanlaista elämää ollessaan työelämässä.
–?Pyörin 40 vuotta Helsingissä ja koko ajan oli hirveä kiire. Muistan, kun kerrankin nukahdin jonkun tuntemattoman olkapäätä vasten bussissa. Kun heräsin vähän nolona, hän sanoi vain, että minäkin olen välillä noin väsynyt, saanko mä istua sitten joskus sun viereen ja nukahtaa, Nurminen nauraa.
Pukkilan läpi virtaava Porvoonjoki maisemineen on tärkeä paikka Nurmiselle.
Mia Smolander
Ei saa antaa periksi
11 vuotta sitten Nurminen sai sydänkohtauksen. Hän oli silloin työkeikalla Ruoholahden Diacorissa huoltamassa kahviautomaatteja.
–?Ihmettelin, kun oli huono olo, enkä olisi millään jaksanut tehdä töitä. Myöhemmin samana päivänä metroaseman liukuportaat sammuivat ja jäin seisomaan portaisiin, koska jalat kieltäytyivät toimimasta. Kaikki menivät minusta ohi ja yksi nainen kysyi onko minulla kaikki hyvin. Kieltäydyin, kun hän ehdotti ambulanssin tilaamista. Heitin kielen päälle kaksi Aspirin Zippiä ja odotin, että jalat alkavat toimimaan.
Nurminen arvasi, että kyseessä on sydänkohtaus, koska hänen molemmat veljensä olivat saaneet sydänkohtauksen.
–?He ovat molemmat kuolleetkin sydänkohtaukseen. Tiesin, että kyseessä oli jotain sellaista. Mutta kun Aspirin alkoi vaikuttaa, hetken kuluttua olin kuin toinen kottarainen.
Nurminen oli miettinyt jo jonkin aikaa ennen kohtausta omaa vointiaan. Hän oli väsynyt ja kiukkuinen, eikä tiennyt miksi.
–?Kävelin kohtauksen jälkeen Marian sairaalan ja kysyin, että kannattaako minun tulla tänne, kun luulen, että aamulla oli vähän sydämen kanssa kränää. Siellä oli niin sairaan näköisiä ihmisiä, että ajattelin, että ei tämä ole minun paikkani. Yhtäkkiä sieltä tulee henkilökunta pyörätuolin kanssa, istuttaa minut siihen ja kuskaa tutkittavaksi. Viikon olin siellä.
Nurminen selvisi sydänkohtauksesta ja jatkoi työelämässä. Sydänkohtauksesta selviämisessä korostuu Nurmisen asenne elämään: koskaan ei kannata luovuttaa.
–?Ei kannata niin sanotusti heittää lusikkaa kaivoon, vaikka tuntuu että ei pysty eikä kykene. Pitää aina varautua ja ajatella, että niin kauan kuin on mahdollisuus tehdä ja uskoa itseensä, niin tee ja usko.
66-vuotias Nurminen jäi eläkkeelle kolmisen vuotta sitten.
–?Sydänkohtauksen jälkeen suhtautumiseni luontoon ja eläimiin muuttui niin, että arvostan eläimiä paljon enemmän. Aikaisemmin sanoin pitäväni eläimistä, mutta nyt ymmärrän, että me olemme niiden reviirillä ja eläinten elintila vähenee koko ajan meidän ahneuden vuoksi.
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot