Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Jokainen valmistunut nikkarointiprojekti tuo lisää elinvuosia, sanoo Kaj Weckström.
Merja Forsman
PORVOO, PAPPILANMÄKI Näky on komea ellei peräti majesteettinen. Tien vieressä olevan kaivon katos on koristeltu ompelukoneen osilla ja puisella kruunulla.
Kaivolla on nimikin: Källan, Lähde.
–?Ohikulkijat ovat sitä halunneet kuvata. Naapurin mielestä sille piti antaa nimeksi Kuninkaanlähde viereisen metsikön mukaan, mutta eihän olemassa olevaa nimeä voinut varastaa, Kaj Weckström sanoo.
Weckström on nikkari. Pihalla on jos jonkinlaista itse tehtyä esinettä, kuten ”norsun kestävä” penkki, W-portti, tuunattu vesiämpäri ja tuplalasein varustettu kasvihuone.
–?Kaverit kysyvät, miksi kaikki pitää tehdä vaikeasti. Saan vision ja sitten sen toteuttaminen ei ole aina helppoa, Weckström nauraa.
Mutta mistä moinen innostus nikkarointiin?
–?No nyt kysyt hyvän kysymyksen! Kun olin työelämässä, tein pitkiä päiviä enkä pitänyt 30 vuoteen kesälomaa. Naapurit sanoivat, etten elä eläkeikään. Nyt olen elänyt 15 vuotta eläkeikää, Weckström aloittaa.
–?Joka kerta, kun monien ongelmien jälkeen tulee onnistuminen, saan lisää elinvuosia. Kun nikkarointi on valmis, se on sellainen onnellinen hetki, että ohhoh, tästä tuli tällainen. Saan elämän eliksiiriä.
Kaivon katos sai nimensä läheisen metsikön mukaan. Legenda kertoo, että metsässä oli aikoinaan lähde, jolla kuningas pysähtyi juomaan.
Merja Forsman
Piharakennuksessa toimi kirjapaino
Piharakennuksen terassilautojen keskellä kasvaa karviaismarjapensas ja edessä on itse rakennettu suihkulähde. Weckström ohjaa ovesta peremmälle.
–?Tämä on nyt historiallinen hetki. Astut huoneeseen, jossa ennen ladottiin muun muassa Itäväylää, hän esittelee.
Weckström pyöritti pihansa rakennuksessa kirjapainoa vuodesta 1976 ja samasta päivästä lähtien, jona Weckströmin tytär syntyi.
Työ oli raskasta ja mies teki pitkiä päiviä. Lauantai- ja sunnuntai-iltaisin, vapaahetkinä, Weckström nikkaroi kaikenlaista: huonekaluja, koristuksia, ovia, saunaa ja jopa valaisimia.
"Täällä soi taivaallinen musiikki"
Nykyään piharakennuksessa on vain kolme huonekalua, joita mies ei ole tehnyt itse: sohva, tuoli ja takka, jonka hän on kuitenkin sentään maalannut itse.
–?Istupa siihen, Weckström viittoo keinutuolille ja hakee pöydältä kauko-ohjaimen.
Ensin ohjain sytyttää kattolampun, sitten espanjalaishenkisen itse tehdyn lattialampun.
Seuraavaksi seinällä välähtää naapurin omenapuusta tehty syreenikuvioinen valaisin, sitten jalkalamppu, jonka Weckström teki sälekaihtimien muovipakkauksesta.
–?Täällä huoneessa soi taivaallinen musiikki, mies esittelee ja vaihtaa kaukosäädintä.
Kattoon istutetuista kaiuttimista alkaa soida Tapani Kansa.
Materiaalina Weckström käyttää nikkaroinneissaan melkein mitä vain, mutta pääasiassa puuta, kiveä ja vanhoja huonekaluja; nurkassa on muun muassa oman pojan vanhasta sängystä tehty jääkaappi eli laatikko, joka on muurattu sisältä styroksilla ja jossa oluet pysyvät kylminä kylmän kiven voimin.
Weckström muutti tasakaton harjakatoksi, upotti kaiuttimet kattoon ja tilasi moottoroidut verhot, joihin hän maalasi oksia ja perhosia.
Merja Forsman
"Ei näiden tarvitse mitään teollisuustuotteita olla"
Täydellisyyteen Weckström ei nikkaroinnissaan pyri.
–?Ystäväni, mööpelisti Pirjo Weckström aina sanoo, jos jokin on vinossa, ja tästä oksankolostakin hän huomautti, Weckström sanoo ja laittaa sormensa keskellä pöytää olevaan koloon.
–?Sanoin, että sen kuuluu olla! Koloon laitetaan sormi, kun istuutuu pöydän äärelle. Ei näiden tarvitse mitään teollisuustuotteita olla.
Ideat Weckström saa yön pimeinä tunteita. Joskus ne ovat niin hankalia, että niiden toteuttamiseen menee kuukausia. Onneksi eläkkeellä ei ole kiirettä.
Ja aina ei ehdi. Eläkeläisen päivät menevät osaomaishoitajana vaimoa ja kodin askareita hoitaessa.
Weckström auttaa myös aktiivisesti muita apua tarvitsevia.
–?Kun poikani rakensi taloa, olin mukana aamuseitsemästä iltakymmeneen. Sain sitten jonkinlaisen burnoutin, hän kertoo.
Weckströmillä on kaksi lasta, joista toisella on yksi lapsi ja toisella 10.
–?Molemmat olivat aikoinaan pingiksenpelaajia. Tyttäreni voitti yhtenä vuotena neljä Suomen mestaruutta. Minä harrastin yleisurheilua ja kannoin pitkään Akillesin korkeushyppyennätystä. Olin myös Akillesissa valmentajana, mies kertoo.
Itse tehdyssä lattialampussa on tunnelmallinen valaistus ja Espanjan henkeä.
Merja Forsman
Autotallissa puinen roskiskatos
Saunan lauteilla toistuu näytös. Kaiuttimista kuuluu musiikkia ja yksi kerrallaan jossain päin huonetta syttyy lamppu.
Erikoisimpia lienevät itse maalattuihin laseihin rakennettu lamppuhylly ja lasitiilien sisälle rakennetut pikkulamput.
–?Jouduin itse porailemaan tiiliin nämä reiät, se oli kuule aika homma!
Seinällä on suuria kivilaattoja, joita harvoin saunassa näkee. Kivi oli varsinkin ennen Weckströmin lempirakennusmateriaali.
Sauna ja kaivo ovat Weckströmin mukaan hänen onnistuneimpia projektejaan.
–?Ja sitten se roskis! mies sanoo ja vie autotalliin.
Autotallissa on vastassa mahtava puinen roskiskatos.
–?Roskikset tehdään yleensä laudoista ja rimoista. Minä teen sellaisen, ettei tällaista varmasti ole kenelläkään muulla, mies sanoo.
Eikä kyllä varmasti olekaan.
MERJA FORSMAN
toimitus@itavayla.fi
80-vuotias Kaj Weckström rakentaa huonekaluja ja esineitä puusta, kivestä ja kierrätysmateriaalista.
Merja Forsman
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot