Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Milli ja Minni Heiniemi rakastavat hevosia.
Mia Smolander
LOVIISA Vuonohevostamma Tuikkivan otsatukka leijailee tuulessa kesäisessä Loviisan Mickelspiltomissa. Maisema on kuin suoraan Suomi-filmistä lainattu. Tilan emäntä Milli Heiniemi suukottaa hevosen turpaa ja katsoo sitä lempeästi.
Tuikkiva on vain yksi monista hevosista, joita tilalla hoidetaan suurella sydämellä. Millin rakkaus hevosiin syntyi jo nuorella iällä.
– 1980-luvulla asuimme Kontulassa kerrostalolähiössä ja harrastin taitoluistelua. Olin joku 11-12-vuotias silloin. Koulussa luokallani oli pari tyttöä, jotka kävivät Poni-Haassa Vantaalla tallilla. Kerran he houkuttelivat minut mukaan tallille. Muistan sen fiiliksen, kun hevosen turpa koski ensimmäisen kerran käteeni, jäin heti koukkuun. Siihen jäi taitoluistelu-harrastus.
Ensimmäinen oman hevosen, Lallin, Milli sai perheen muutettua Myrskylän Kankkilaan vuonna 1989.
– Poni oli ostettu jo valmiiksi. Se oli ensin tuttujen tallilla Kankkilassa hoidossa, kunnes muutimme. Sain Lallin, koska hevonen, jota olin hoitanut kolme vuotta, myytiin yhtäkkiä tietämättäni. Se oli teinille kova paikka, niin porukat päättivät ostaa minulle oman hevosen.
Vuonohevostamma Tuikkiva on todella kaunis hevonen.
Mia Smolander
Hevoset ovat elämäntapa
Yhdestä ponista se alkoi ja nyt tilalla on 18 hevosta. Vaikka Kloskaksen talli tarjoaa yksityistunteja, suurin osa hevosista on perheen ”lemmikkejä”. Hevoset ovat elämäntapa.
– 80 prosenttia tästä on meidän omaa harrastamistamme. Ei kaikki hevoset ole käytössä asiakkaille, ehkä kuusi hevosta on asiakaskäytössä. Meillä on täällä muutama iäkäs eläkepäiviä viettämässä. Kaksi vanhinta hevosta on 23-vuotiaita ja ne saavat vain olla.
– Hevosemme ovat aika pirteitä, koska niillä kilpaillaan, niin ne eivät sovi aloittelijoille. Meillä ei ole kuin yksi poni, jota voisi käyttää aloittelevilla ratsastajilla. Sen vuoksi täällä ei pidetä alkeiskursseja.
Heiniemien tilalla asustelee neljä puoliveristä, kaksi vuonohevosta, kolme suomenhevosta, yksi eestinponi, viisi lusitanoa, yksi russponi, yksi amerikan miniatyyri ja yksi täysiverinen.
– Aina kun joku on tullut tänne, se ei ole koskaan lähtenyt. Ne ovat perheenjäseniä.
Millin siskon lapset Peppi ja Jerri pääsivät kesälomailemaan heppojen kanssa.
Mia Smolander
Toimiva perhetiimi
Milli työskentelee Viessmannilla markkinointipäällikkönä ja illat sekä viikonloput kuluvat hevosten parissa. Hänellä on taskussaan useampi hevosalan tutkinto. Hän on hevospainotteinen luonto-ohjaaja, hevostalouden perustutkinnon harrasteohjaaja, lisäksi hänellä on tallimestarin erikoisammattitutkinto ja tällä hetkellä hän opiskelee kengittäjäksi.
Elämä pyörii hevosten ympärillä. Innostuuko isäntä, Risto Heiniemi yhtä paljon hevosista?
– Hänen isoisänsä kasvatti suomenhevosia Pohjanmaalla. Ripa ei ole koskaan pelännyt tai arkaillut hevosia. Hänellä on luontainen auktoriteetti, mutta hän on aina rauhallinen, ja se on hevosille tärkeää. Tämä meidän perhetiimimme toimii todella hyvin.
11 hevosen laumalla on iso ulkotarha, jossa ne voivat noudattaa luonnollista rytmiään.
Mia Smolander
Mitä äiti edellä, sitä tytär perässä
Heiniemien tytär Minni on kasvanut hevosten parissa ja omaa samanlaisen rakkauden hevosiin kuin äitinsäkin.
– En ole ikinä halunnut tehdä mitään muuta.
Juuri 19 vuotta täyttänyt Minni valmistui tänä keväänä ratsastuksenohjaajaksi ja työskentelee tilalla yrittäjänä. Minni myös kilpailee ja on menestynyt hienosti.
– Aloitin kilpailemisen ala-asteella ponilla kymmenisen vuotta sitten. Sitten tuli Molli-hevonen kuvioihin ja sen kanssa aloitin este- ja kouluratsastuksen. Nyt minulla on hevonen, jolla voin mennä kenttää.
– Aluetaitomestaruuksissa olin esteiden kakkonen ja olen Porvoon Mustangin junioreiden koulu- ja estemestari. Olen käynyt myös Horse Showssa hyppäämässä kaksi vuotta sitten. Haluan kehittyä koko ajan lisää.
Jerri on reipas nuori mies, joka ei hevosia pelkää.
Mia Smolander
Hevosen pitää saada olla hevonen
Kloskaksen tallilla kaikki tapahtuu hevosten ehdoilla. Milli on suomentanut amerikkalaisen villihevostutkijan Jaime Jacksonin kirjan Paddock Paradise – opas luonnonmukaiseen hevosenpitoon ja sen periaatteiden mukaan tilan hevoset elävät.
– Hevosten lajityypillinen elämä ja käyttäytyminen kiinnostavat minua. Moni tuntuu yhä unohtavan, että hevosen pitää saada olla hevonen.
Tilalla on valtavan kokoinen ulkotarha, joka on tehty radan muotoon. Alue sisältää useita ruokintapaikkoja ja mahdollistaa hevosten liikkumisen mahdollisimman paljon.
– Hevosen tehtävä on käytännössä kulkea ja syödä.
Milli on mitannut aiemmin Porvoon Epoossa asuessaan hevosten liikkumista tarhassa vuorokauden aikana.
– Parhaimmillaan ne kulkivat 24 kilometriä vuorokaudessa ja se on aika hyvin kesyhevoselle.
Tilalla on nyt 11 hevosen sekalauma.
– Ensin oli tammalauma ja ruunalauma ja sitten katsoimme miten ne toimivat samassa laumassa isolla alueella.
– Hevoslaumassa mikään ei tapahdu päivässä ja hevoset kerta toisensa jälkeen todistavat minulle, että en tiedä hevosista vieläkään mitään, vaikka luulen niin, Milli nauraa.
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot