POR­VOO, EMÄ­SA­LO Per­jan­tai-il­ta­päi­vä­nä Emä­sa­lon ky­lä­puo­din pi­haan kaar­taa odo­tet­tu, vä­ri­käs vie­ras. Se on kau­pun­gin oma kir­jas­to­au­to Fe­lix, joka py­säh­tyy kau­pal­la puo­len tun­nin ajak­si joka toi­nen per­jan­tai. Kau­em­pa­na kes­kus­tas­ta asu­vil­le kir­jas­to­au­to on tär­keä kult­tuu­ri- ja si­vis­tys­pal­ve­lu, jon­ka saa­pu­mis­ta saa­te­taan tul­la odot­te­le­maan py­säh­dys­pai­koil­le jo etu­kä­teen­kin.

Fe­li­xiä jo yli kuu­den vuo­den ajan kul­jet­ta­nut Jari Elf­veng­ren omaa kai­ken kaik­ki­aan 30 vuot­ta kes­tä­neen uran kir­jas­to­au­to­jen kul­jet­ta­ja­na. Emä­sa­loon hän on tä­nään saa­pu­nut kym­me­ni­sen mi­nuut­tia etu­a­jas­sa, eli py­säh­dys on tä­nään hie­man pi­dem­pi.

– Per­jan­tai­sin au­to ajaa aa­mu­päi­vät Si­poos­sa, ja vaih­dam­me vä­hän kuin tien pääl­lä. Nyt, kun oli kui­va keli, ei ol­lut hir­ve­äs­ti sii­vot­ta­vaa, kir­jas­to­au­ton kul­jet­ta­ja hy­myi­lee.

Por­voos­sa kir­jas­to­au­to kul­kee maa­nan­tais­ta tors­tai­hin aa­mu­päi­vät kou­lu­jen pi­ho­ja kier­rel­len ja il­ta­päi­vi­sin tien­ris­teyk­sis­sä sekä mo­ni­toi­mi­ta­lo­jen ja kaup­po­jen pi­hois­sa py­säh­del­len. Ai­ka­tau­lut ovat oman­sa pa­ril­li­sil­le ja pa­rit­to­mil­le vii­koil­le, ja ne löy­ty­vät kau­pun­gin verk­ko­si­vuil­ta.

– Tä­mä­kin py­säk­ki on sel­lai­nen, et­tä vä­lil­lä käy se nel­jä tai vii­si asi­a­kas­ta ja vä­lil­lä vä­hän enem­män. Jo­kai­nen reis­su on eri­lai­nen, ja se vaih­te­lee pal­jon, mitä päi­vät tuo­vat tul­les­saan, Elf­veng­ren sa­noo.

Kirjastoauton kuljettaja Jari Elfvengren on ajanut Felixiä jo kymmenen vuoden ajan.

Niki Viheriävaara

Kir­jas­to­au­to voi ol­la kä­vi­jöil­le pait­si help­po tapa käyt­tää kir­jas­ton pal­ve­lui­ta, myös tär­keä so­si­aa­li­sen kans­sa­käy­mi­sen muo­to. Gam­mel­bac­kas­ta usein Emä­sa­loon tai­val­ta­va Ro­bert Sten­dahl viet­tää kir­jas­to­au­tos­sa mie­lel­lään koko sen py­säh­ty­mi­sa­jan.

– Yleen­sä Ja­ril­la on mi­nul­le tääl­lä val­mii­na va­rat­tu­na mi­nul­le, ois­ta hän tie­tää, et­tä ne kiin­nos­ta­vat mi­nua, hän hy­myi­lee.

– Se on iha­naa, et­tä ei it­se tar­vit­se va­ra­ta, vaan hän hoi­taa sen ja mer­kit­see, ke­nel­lä on ol­lut mi­kä­kin leh­ti

Sten­dahl saa­pui Ky­lä­kau­pal­le jo rei­lus­ti en­nen kuin kir­jas­to­au­to kur­va­si sen pi­haan. Kah­vi­kup­po­sen ää­res­sä odot­te­lun jäl­keen on hyvä pääs­tä kes­kus­te­le­maan tu­tun kir­jas­to­au­ton kul­jet­ta­jan kans­sa.

– Kir­jas­to­au­to on mi­nul­le hy­vin tär­keä pal­ve­lu näi­den kir­jo­jen ja leh­tien ta­kia, mut­ta myös, kun täs­sä saa jut­tu­tuo­ki­on Ja­rin kans­sa. Voim­me vaih­taa aja­tuk­sia, ja meil­lä on sa­man­lai­nen huu­mo­ri, hän ker­too.

Gammelbackassa asuvalle Robert Stendahlille kirjastoautossa käyminen on myös tärkeä sosiaalinen tapahtuma. Hän tulee usein Emäsalon Kyläpuodille kahvittelemaan ja odottamaan auton saapumista.

Niki Viheriävaara

Kir­jas­to­au­toon kii­pe­ää pian kak­si las­ta ja hei­dän isän­sä. 10-vuo­ti­as En­na Lön­n­roth kan­taa kä­sis­sään ko­me­aa pi­noa pa­lau­tuk­seen tuo­ta­via kir­jo­ja. Ke­säl­lä por­voo­lai­sis­sa pe­rus­kou­luis­sa on ol­lut lu­ku­haas­te, jon­ka ai­ka­na kai­kis­sa kou­luis­sa lu­et­tiin pe­rä­ti 19 tu­hat­ta kir­jaa. Kuin­ka mon­ta näis­tä luki in­no­kas En­na?

– En las­ke­nut, mut­ta ai­ka mon­ta, hän sa­noo.

Isä Kal­le Lön­n­roth ker­too, et­tä per­hees­tä joku käy kir­jas­to­au­tos­sa lä­hes joka ker­ta, kun se py­säh­tyy Emä­sa­los­sa. En­na käy kir­jas­to­au­tos­sa myös sil­loin, kun se tu­lee hä­nen kou­lul­len­sa.

– Se hel­pot­taa elä­mää, kun me­kin asum­me ihan täs­sä mel­kein naa­pu­ris­sa. Tosi kiva, et­tä täm­möi­nen tu­lee tän­ne, kun asuu kau­em­pa­na kes­kus­tas­ta, Kal­le se­lit­tää.

– Se­kin ker­too sii­tä, kuin­ka tär­keä pal­ve­lu tämä on, et­tä ai­na, kun tu­lem­me tän­ne, tääl­lä on mui­ta­kin. Vä­lil­lä tääl­lä on En­nan kou­lu­ka­ve­rei­ta­kin, hän jat­kaa.

Koko haas­tat­te­lu­ti­lan­teen ajan En­nan kat­se skan­naa seu­raa­vak­si lu­kuun pää­ty­viä kir­jo­ja kir­jas­to­au­ton hyl­lyil­tä. Suo­sik­ki­kir­joi­hin­sa kuu­lu­via Lin Hal­l­ber­gin Sint­tu-sar­jan hep­pa­kir­jois­ta hän on lu­ke­nut lä­hes kaik­ki sekä suo­mek­si et­tä ruot­sik­si. Lu­ke­mi­ses­sa kiin­nos­taa mo­ni­kin asia, mut­ta lu­kuin­toi­lun pa­ras­ta asi­aa ky­sy­es­sä kas­voil­le kii­pii poh­dis­ke­le­va il­me.

– Se, et­tä saa päät­tää it­se, min­kä­lai­ses­sa maa­il­mas­sa on ja lu­kea sii­tä.

Lön­n­rot­hien per­he on saa­nut tä­män­ker­tai­sen saa­liin­sa ka­saan Fe­li­xin kyl­läi­sil­tä hyl­lyil­tä. En­nan sy­lis­sä ko­mei­lee lä­hes kym­me­nen kir­jaa, ja kol­me­vuo­ti­aal­le Ed­vi­nil­le­kin on tart­tu­nut pari opus­ta kai­na­loon. Kah­den vii­kon pääs­tä lu­vas­sa on mah­dol­li­ses­ti seu­raa­va pa­lau­tus- ja lai­nau­su­rak­ka, mut­ta sitä en­nen on taas hyvä ai­ka tu­tus­tua lu­ke­mi­sen mah­dol­lis­ta­miin maa­il­moi­hin.

Kirjastoauto Felix pysähtyy Emäsalon Kyläpuodin pihaan puoleksi tunniksi joka toinen perjantai.

Niki Viheriävaara

Kir­jas­to­au­to Fe­lix kier­tää ar­ki­päi­vi­sin pit­käl­ti kou­lu­jen pi­ho­ja. Il­ta­vuo­ros­sa koh­tei­ta on niin kou­lu­jen kuin mo­ni­toi­mi­ta­lo­jen ja kaup­po­jen pi­hoil­la sekä tien­haa­rois­sa ja ris­teyk­sis­sä.

– Näi­tä py­säk­ke­jä on kau­pun­gis­sa lä­hes­tul­koon kah­dek­san­kym­men­tä, kir­jas­to­au­ton kul­jet­ta­ja Elf­veng­ren sa­noo. 

Pa­ril­li­sil­le ja pa­rit­to­mil­le vii­koil­le on omat reit­tin­sä ja ai­ka­tau­lun­sa, jot­ka kaik­ki löy­ty­vät Por­voon kau­pun­gin verk­ko­si­vuil­ta. Kun­ta­lai­sil­le tär­keä pal­ve­lu tar­jo­aa lu­kuin­toa ja mie­lek­käi­tä ih­mis­koh­taa­mi­sia.

– Kir­jas­to­au­tos­ta lai­na­taan vuo­sit­tain yli sa­ta­tu­hat­ta kir­jaa. Pal­ve­lul­le on siis ky­syn­tää pal­jon­kin, Elf­veng­ren tii­vis­tää.