POR­VOO | Han­nu Hyt­ti­nen on teh­nyt eri­lai­sia ener­gi­a­hoi­to­ja Por­voos­sa jo 20 vuo­den ajan. Yk­si hä­nen te­ke­mis­tän­sä hoi­dois­ta on tie­tä­jä­hoi­to, jol­le hän on it­se an­ta­nut ni­men.

Tie­tä­jä tar­koit­taa sa­maa kuin sha­maa­ni. Tie­tä­jä­hoi­to on hen­ki­pa­ran­nu­se­ner­gi­a­hoi­toa, jon­ka Hyt­ti­nen sa­noo ole­van te­hok­kain te­ke­mis­tään hoi­dois­ta. Ky­sees­sä on yh­dis­tel­mä eri­lai­sia hoi­to­muo­to­ja.

Ai­em­min Hyt­ti­nen on toi­mi­nut pro­jek­ti-in­si­nöö­ri­nä mat­ka­pu­he­li­mien pa­ris­sa.

– Aa­mus­ta il­taan piti kor­jail­la on­gel­mia. Täs­sä­kin täy­tyy kor­ja­ta on­gel­mia, mut­ta lop­pu­tu­lok­sen nä­kee heti.

Hyt­ti­nen oli käy­nyt muu­ta­mia ener­gi­a­hoi­toi­hin liit­ty­viä kou­lu­tuk­sia jo in­si­nöö­riu­ran­sa ai­ka­na. Lo­pul­ta tuli ai­ka lo­pet­taa työt in­si­nöö­rip­ro­jek­tien pa­ris­sa.

– Ajat­te­lin, et­tä kum­pi on vii­saam­paa, ja kum­mas­ta on enem­män hyö­tyä.

Pol­kun­sa ener­gi­a­hoi­to­jen pa­ris­sa Hyt­ti­nen on aloit­ta­nut rei­ki­hoi­dos­ta, joka on yli 100 vuot­ta van­ha ja­pa­ni­lai­nen hoi­to­muo­to.

Hyt­ti­nen kut­suu it­se­ään pa­ran­ta­jak­si, ja sa­noo sen ole­van kut­su­mu­sam­mat­ti. Hän sa­noo, et­tä kut­su­mus tu­lee sie­lul­ta.

– Pe­rim­mäi­nen syy on se sie­lul­li­nen jut­tu, mitä on tul­lut muis­sa elä­mis­sä teh­tyä.

Hyt­ti­nen ker­too, et­tä hän on lap­ses­ta as­ti ol­lut kiin­nos­tu­nut ky­sei­se­tä ai­he­pii­ris­tä.

– Si­säis­ten ky­ky­je­ni ole­mas­sa­o­lon olen to­sin tie­toi­ses­ti ta­jun­nut vas­ta van­hem­pa­na, vaik­ka lap­se­na ih­met­te­lin kuin­ka tie­dän tai tun­nen asi­oi­ta etu­kä­teen tai mitä muut ih­mi­set tai eläi­met tun­te­vat, kir­joit­taa Hyt­ti­nen blo­gis­saan Sha­maa­nin mat­kas­sa.

Hyttinen on kulkenut pitkän matkan energiahoitojen parissa.

Angelika Provalskaja

Apua eri­lai­siin elä­män­ti­lan­tei­siin

Tie­tä­jä­hoi­to ete­nee in­tui­tii­vi­ses­ti kun­kin hoi­det­ta­van tar­peen mu­kai­ses­ti, ker­too Hyt­ti­nen. En­sin hoi­det­ta­va va­lit­see 1–5 asi­aa, jois­ta hän ha­lu­aa va­pau­tua ja pa­ran­tua.

Hoi­don aluk­si kes­kus­tel­laan on­gel­mis­ta ja pui­daan nii­den juu­ri­syi­tä. Li­säk­si käy­dään läpi hoi­det­ta­van toi­vei­ta ja tar­pei­ta. Hoi­toon tu­le­van ei siis tar­vit­se var­si­nai­ses­ti teh­dä muu­ta, kun lis­ta asi­ois­ta, sa­noo Hyt­ti­nen.

– Käy­tän­nös­sä sie­lu­ni kes­kus­te­lee toi­sen ih­mi­sen sie­lun kans­sa sii­tä, mitä se tar­vit­see ja pyy­tää.

Hyt­ti­nen sa­noo, et­tä hän ei it­se tee hoi­toa, vaan se ta­pah­tuu hä­nen kaut­tan­sa.

– Ener­gia ka­na­voi­tuu kaut­ta­ni ja sie­lu­ni hoi­taa hoi­to-osuu­den.

Hyt­ti­nen sa­noo, et­tä hoi­dot pe­rus­tu­vat fy­siik­kaan, ja tar­kem­min vä­räh­te­lyn siir­tä­mi­seen. Näin ol­len hän te­kee hoi­to­ja myös kau­ko­hoi­to­na. Ny­ky­ään suu­rin osa hoi­dois­ta ta­pah­tuu ni­me­no­maan pu­he­li­men vä­li­tyk­sel­lä.

– Se riit­tää, et­tä ajat­te­len, mitä sil­le ih­mi­sel­le pi­täi­si ta­pah­tua oi­ke­as­sa hoi­dos­sa, ja se ta­pah­tuu.

Hoi­don vas­taa­not­ta­mis­ta var­ten pi­tää mie­lel­lään aset­tua ma­kuul­le, ja kes­kit­tyä hoi­don vas­taa­not­toon. On myös hyvä juo­da lasi vet­tä en­nen hoi­toa, ja tar­vit­ta­es­sa sen jäl­keen­kin.

– Vai­ku­tus on yh­tä te­ho­kas, ja mo­nes­ti jopa pu­he­li­mit­se te­hok­kaam­pi. Eh­kä ih­mi­nen osaa ol­la ren­nom­min ko­to­naan ja kes­kit­ty­mään vas­taa­not­toon pa­rem­min.

Hyt­ti­nen ker­too, et­tä ih­mi­set ha­keu­tu­vat hoi­toi­hin niin hen­kis­ten, fyy­sis­ten kuin emo­ti­o­naa­lis­ten taak­ko­jen kans­sa. Usein ha­lu­taan pääs­tä esi­mer­kik­si eroon van­ho­jen ih­mis­suh­tei­den vai­ku­tuk­sis­ta, fyy­si­si­tä vai­vois­ta tai tun­net­rau­mois­ta.

Se mitä hoi­toon si­säl­tyy, mää­räy­tyy sen mu­kaan mitä ku­kin tar­vit­see, ker­too Hyt­ti­nen.

– Se on tär­kein­tä, et­tä ih­mi­sen täy­tyy pyy­tää jo­ta­kin asi­aa. Se mitä pyy­tää sitä saa yleen­sä.

Hoidoissa käytetään monenlaisia soittimia.

Angelika Provalskaja

Soit­ti­met ener­gi­an vä­lit­tä­ji­nä

Yk­si vä­li­neis­tä, joi­ta Hyt­ti­nen käyt­tää hoi­dois­saan on sha­maa­ni­rum­pu. Rum­mun te­ki­jä saa it­se päät­tää sen tar­koi­tuk­sen. Hyt­ti­sen rum­pu on vi­hit­ty pa­ran­ta­mi­seen.

– Kun sitä rum­mut­taa, niin sitä kaut­ta ka­na­voi­tuu tiet­ty ener­gia sil­le ih­mi­sel­le, ää­nen vä­räh­te­lyn mu­ka­na.

Ky­sees­sä on la­pin sha­maa­ni­rum­pu, joka on teh­ty saa­me­lai­sen noi­dan El­li Maa­ret He­lan­de­rin kurs­sil­la.

Pa­ran­ta­mi­seen kes­kit­ty­väs­sä rum­mus­sa aja­tuk­se­na on pa­ran­ta­vat sym­bo­lit. Rum­mun kes­ki­ös­sä on niin kut­sut­tu elä­män­kuk­ka.

Rum­pu on ja­et­tu kol­meen osaan. Kes­kel­lä on mei­dän to­del­li­suu­tem­me. Yl­hääl­lä on kor­kein ulot­tu­vuus, jos­ta vir­taa ener­gi­aa. Al­haal­la taas on maan ydin, joka ta­sa­pai­not­taa ja maa­doit­taa ener­gi­aa, sa­noo Hyt­ti­nen.

Rum­mus­sa ole­vat eläi­met sym­bo­loi­vat hen­ki­op­pai­ta. Hyt­ti­sen rum­mus­ta löy­tyy kar­hu, hauk­ka ja del­fii­ni. Rum­mus­ta löy­tyy myös eri­lai­sia hoi­to­sym­bo­lei­ta, sekä sym­bo­lei­ta eri puo­li­ta maa­il­maa ku­ten Egyp­tis­tä ja Suo­men la­pis­ta.

– Kaik­ki ku­vi­ot ovat eri kult­tuu­reis­ta, jois­sa olen edel­li­sis­sä elä­mis­sä ol­lut.

Hyt­ti­sel­lä on pal­jon mui­ta­kin hoi­to­soit­ti­mia. Sha­maa­ni­rum­mun li­säk­si hoi­dois­sa käy­te­tään esi­mer­kik­si tii­be­ti­läi­siä kul­ho­ja ja ää­ni­hoi­to­soit­ti­mia.

– Se on täy­sin hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti so­vel­tu­vaa, sen mu­kaan mitä ku­kin tar­vit­see.

Hoi­to­ta­van Hyt­ti­nen va­li­koi in­tui­ti­ol­la. In­tui­tio oh­jaa te­ke­mään juu­ri oi­kei­ta asi­oi­ta ja oi­kei­ta hoi­to­ja hoi­det­ta­val­le hen­ki­löl­le, hän sa­noo.

– Se tie­to tu­lee sie­lul­ta­ni. Tie­dän mitä ih­mi­nen tar­vit­see.

Hyttinen on käynyt runsaasti erilaisia koulutuksia.

Angelika Provalskaja

Tie sha­maa­nik­si

Sha­maa­nik­si ei kui­ten­kaan voi ryh­tyä kuka vaan. Hyt­ti­nen sa­noo, et­tä tiet­ty­jä tek­nii­koi­ta voi opet­taa ja, et­tä ener­gi­a­hoi­toi­hin on kou­lu­tuk­sia, joi­ta hän on it­se­kin run­saas­ti käy­nyt.

– Täl­lai­nen hen­ki­pa­ran­nus sha­ma­nis­mi on sel­lais­ta, et­tä sitä ei voi opet­taa.

Hyt­ti­sen mu­kaan kyse on hen­ki­pa­ran­nus­ta te­ke­vän ih­mi­sen kaik­kien elä­mien ai­ka­na ke­rään­ty­neis­tä ky­vyis­tä.

– Ne mää­rit­te­le­vät sen, mi­ten pal­jon pys­tyy te­ke­mään.

Hoi­to­jen te­ke­mi­seen tar­vi­taan kou­lu­tus­ta ja ko­ke­mus­ta. Hyt­ti­nen har­mit­te­lee, et­tei Suo­mes­sa ole vi­ral­lis­ta tut­kin­toa, jos­sa ope­tet­tai­siin hen­ki­pa­ran­nus­ta.

En­nen kun voi hoi­taa mui­ta, täy­tyy hoi­taa it­sen­sä, Hyt­ti­nen sa­noo.

– Käy­tin 2–3 h aa­mus­ta ai­kaa kuu­kau­sia it­se­ni hoi­ta­mi­seen mo­nil­la eri me­ne­tel­mil­lä ja kai­kes­ta van­has­ta, tar­peet­to­mas­ta ja ra­joit­ta­vas­ta va­pau­tu­mi­seen, Hyt­ti­nen kir­joit­taa blo­gis­saan.

Hyt­ti­nen ver­taa ener­gi­a­hoi­ta­ja­na ke­hit­ty­mis­tä hä­nen har­ras­tuk­seen­sa ten­nik­seen.

– Ai­na kan­nat­taa pe­la­ta pa­rem­man vas­tus­ta­jan kans­sa, jos mei­naa it­se tul­la pa­rem­mak­si.