POR­VOO Por­voon al­kaa tou­ko­kuun lo­puil­la puh­je­ta mil­tei täy­teen ke­säi­seen ku­kois­tuk­seen­sa. Puut ovat pu­ke­neet it­sen­sä vih­re­ään kuo­siin ja Por­voo­jo­ki vir­taa val­toi­me­naan.

Tiis­tai­se­na il­ta­päi­vä­nä jouk­ko au­rin­ko­la­si­päi­siä ke­säih­mi­siä as­tuu m/s Aman­da -ris­tei­ly­a­luk­sen kyy­tiin Kä­ve­ly­sil­lan ku­pees­ta. Tä­nään mat­ka­taan koh­ti Ha­ma­ria ja hie­man sen ohi, mut­ta ke­sän ai­ka­na Aman­da ris­tei­lee sään­nöl­li­ses­ti eri­lai­siin ret­ki­koh­tei­siin Por­voon saa­ris­tos­sa.

Por­voo­lai­nen ris­tei­ly­kult­tuu­ri sai al­kun­sa vuon­na 1976, kun kip­pa­ri Ari Kaut­to (1938-2025) aloit­ti saa­ris­tos­sa ris­tei­le­mi­sen Saa­ris­to­lin­ja Ky:n m/s Fred­ri­ka -aluk­sel­la. Vuo­si­kym­me­nen ku­lut­tua täy­si­päi­väi­ses­ti lai­vu­rik­si ja yrit­tä­jäk­si ryh­ty­nyt saa­ris­to­ris­tei­lyn le­gen­da on jät­tä­nyt ikui­sen pe­rin­nön por­voo­lai­seen me­ren­käyn­tiin.

– 50 vuot­ta sit­ten hän mars­si si­sään Por­voon mat­kai­lu­toi­mis­ton in­foon, jos­sa työs­ken­te­lin. Hän esit­täy­tyi: "Olen Ari Kaut­to ja olen hank­ki­nut aluk­sen, ja ajat­te­lin, et­tä voi­sin al­kaa jär­jes­tää tu­ris­teil­le ris­tei­ly­jä. Mitä miel­tä olet­te?", muis­te­lee pit­kään muun mu­as­sa Por­voon yrit­tä­jis­sä vai­kut­ta­nut Bir­git­ta Palmq­vist.

Mat­kai­lu­toi­mis­to an­toi Kau­tol­le vih­re­ää va­loa, ja vap­pu­ris­tei­ly 1.5.1976 käyn­nis­ti por­voo­lai­sen saa­ris­to­ris­tei­lyn va­kaa­na jat­ku­neen tai­pa­leen. Le­gen­daa­ri­sen kip­pa­rin elä­köi­dyt­tyä ja lo­pul­ta me­neh­dyt­tyä pai­kal­lis­ten kes­kuu­des­sa he­rä­si huo­li sii­tä, mitä Nyt pe­rin­net­tä jat­kaa elä­mys­pal­ve­luis­taan jo tu­tuk­si tul­lut Pou­ka­ma, jon­ka jär­jes­tä­mät saa­ris­to­ris­tei­lyt vie­vät mat­kaa­jia pai­kal­lis­mai­se­miin Glos­hol­me­niin, Äg­gs­kä­riin ja Män­ty­saa­reen.

– Mei­dän pi­tää jär­jes­tää myös Ari Kau­ton muis­to­ris­tei­ly. Kau­pun­ki läh­ti­si var­mas­ti mu­kaan tu­ke­maan, huo­maut­taa Palmq­vist, ja Pou­ka­man väki nyö­kyt­te­lee vie­res­sä.

Birgitta Palmqvist muistaa, kuinka laivuri Ari Kautto toi saaristoristeilyt Porvooseen 70-luvulla.

Niki Viheriävaara

Mo­nil­le elä­mys- ja ko­kous­pal­ve­luis­taan tut­tu Pou­ka­ma jär­jes­ti en­sim­mäi­sen ris­tei­lyn Män­ty­saa­reen tiis­tai­na 20.5.

– Kyy­tiin on mah­dol­lis­ta nous­ta meil­tä Emä­sa­los­ta tai sit­ten Por­voon jo­ki­ran­nas­ta, Pou­ka­man myyn­ti- ja mark­ki­noin­ti Sami Tal­si ker­too.

Kaik­kien saa­ris­to­ris­tei­lyi­den kaa­vat ovat sa­man­kal­tai­set: Aman­da läh­tee liik­keel­le Pou­ka­mas­ta, kouk­kaa mat­kus­ta­jia kyy­tiin jo­ki­ran­nas­ta, li­puu koh­tee­seen­sa ja jää sa­ta­maan odot­ta­maan pa­rik­si tun­nik­si.

– Mat­kus­ta­jil­la on sit­ten mah­dol­li­suus viet­tää ai­kaa myös mais­sa ret­ki­koh­teis­sa, Tal­si se­lit­tää.

Ris­tei­lyt ovat va­rat­ta­vis­sa Elä­mys­pou­ka­man verk­ko­si­vuil­ta. Aman­da ris­tei­lee ai­na­kin hei­nä-elo­kuun vaih­tee­seen saak­ka Män­ty­saa­reen tiis­tai­sin, Äg­gs­kä­riin lau­an­tai­sin ja Glos­hol­me­nin ris­tei­lyi­den ai­ka­tau­lut sel­vi­ä­vät ke­sän ede­tes­sä. Pou­ka­ma on myös avoin jär­jes­tä­mään eri­lai­sia tee­ma­ris­tei­lyi­tä, jois­ta ke­sä­na­vaus­ris­tei­ly Ha­ma­rin Se­ol­le on en­sim­mäi­nen. Tee­ma­ris­tei­lyn lo­mas­sa on mah­dol­li­suus jää­dä kuun­te­le­maan Tef­lon Brot­hers -yh­ty­een mu­si­soin­tia.

John Rönnholm on jo pidempään haaveillut risteilijän kipparoinnista. Emäsalolaisella on kerrottavana paljon tarinoita saaristosta.

Niki Viheriävaara

Aman­dan kyy­dis­sä al­ku­ke­säi­nen Por­voo avau­tuu paa­tu­neel­le maak­ra­vul­le ai­van uu­del­la ta­val­la. Olo­suh­teet tou­ko­kui­se­na il­ta­päi­vä­nä ovat mitä par­haim­mat, ja ke­vään kai­ut tun­tu­vat kaik­ko­a­van koko ajan kau­em­mak­si. Tuu­li­ta­kin t-pai­taan vaih­ta­nut kip­pa­ri John Rön­n­hol­min kas­voil­la lois­ta­va le­veä hymy kas­vat­taa ke­sä­fii­lik­siä en­ti­ses­tään.

– Kun kat­soo näi­tä mai­se­mia ve­sil­tä kä­sin, saa uu­den ulot­tu­vuu­den. Ja kun esi­mer­kik­si me­nee Män­ty­saa­reen, lait­taa siel­lä nuo­ti­on tu­lil­le ja keit­tää no­ki­pan­nu­kah­vit, saa rau­hal­li­sen het­ken tu­len ää­rel­lä. Se on niin kuin luon­toon pa­lau­tu­mis­ta, kip­pa­ri sa­noo.

Rön­n­holm on haa­veil­lut isom­man paa­tin kip­pa­roin­nis­ta jo use­am­man vuo­den ajan. Me­ri­mai­se­mat ovat ai­na tun­tu­neet Emä­sa­los­sa kas­va­neel­le ja sin­ne pa­rin­kym­me­nen vuo­den maa­il­mal­la mat­kaa­mi­sen jäl­keen muut­ta­neel­le lai­vu­ril­le ko­dil­ta. Pie­nem­piä ve­nei­tä ah­ke­ras­ti ai­kai­sem­min aja­nut Rön­n­holm naut­tii isom­man aluk­sen tuo­mas­ta rau­has­ta me­ren­käyn­tiin, ja ai­koo käyt­tää sen saa­ris­to­ris­tei­lyl­lä hyö­dyk­seen.

– Pie­nel­lä ve­neel­lä me­nee vain hir­ve­ää vauh­tia ohi näis­tä pai­kois­ta. Nyt voin rau­has­sa ju­tel­la asi­ak­kai­den kans­sa ja vaik­ka ker­toa, et­tä tuos­sa saa­res­sa äi­ti­ni ui pie­ne­nä, hän hy­myi­lee osoit­ta­en pien­tä saar­ta Ha­ma­rin edus­tal­la.

Merenkäynnissä parasta on rauhallisuus, kertoo s/s Amandaa kipparoiva Jonn Rönnholm.

Niki Viheriävaara

Ta­ri­noi­den ker­to­mis­ta Rön­n­holm ra­kas­taa, ja nii­tä riit­tää kyl­lä var­mas­ti koko ke­säk­si. Kip­pa­ri muis­te­lee ker­to­mus­ta iso­tä­tin­sä häis­tä, joi­hin tä­män veli oli en­sin sou­ta­nut ja lop­pu­mat­kas­ta juos­sut luo­vut­ta­maan si­sa­ren­sa sul­ha­sel­le.

– Ta­ri­nat ovat niin mo­niu­lot­tei­sia. Toi­set ha­lu­a­vat kuul­la saar­ten, kiel­to­lain ja ra­ken­nus­ten his­to­ri­as­ta ja toi­set ih­mi­se­lä­mis­tä, kip­pa­ri ker­too.

Rön­n­hol­min koko suku on ko­toi­sin Emä­sa­los­ta, ja ta­ri­noi­ta riit­tää läpi vuo­si­kym­men­ten ja yli su­ku­pol­vi­ra­jo­jen. Mikä täs­sä lu­kui­sien ta­ri­noi­den saa­ris­tos­sa on muut­tu­nut vuo­sien ai­ka­na?

– Mel­kein en­sin sa­noin, et­tä mi­kään ei ole muut­tu­nut, mi­nä­hän olen niin nuo­ri, lai­vu­ri nau­rah­taa.

– Mut­ta to­si­a­si­as­sa ei­hän mi­kään ole niin kuin sil­loin, kun olin pie­ni poi­ka.

Ris­tei­ly­a­lus li­puu rau­hal­li­ses­ti kau­em­mak­si läh­tö­lai­tu­ris­taan, ja ve­sil­lä ajan ra­ken­ne­kin tun­tuu muut­tu­neen. Ker­to­mus­ten ja ke­säi­sis­tä mai­se­mis­ta nau­tis­ke­lun vie­tyä kai­ken kes­kit­ty­mi­sen kel­lon kat­so­mi­nen on unoh­tu­nut, ja pian Rön­n­holm huo­maa­kin, et­tä ta­kai­sin päin oli­si pi­tä­nyt jo kään­tyä het­ki sit­ten.

– Nyt pääs­tiin ihan yti­meen. Olem­me vain me­nos­sa, em­me­kä ajat­te­le kel­loa ol­len­kaan, hän nau­rah­taa­ja kään­tää Aman­dan keu­lan koh­ti Por­voo­jo­kea.

Kun on pa­luu­a­jan­koh­das­ta myö­häs­ty­mi­sen mah­dol­li­suu­det on taas kään­net­ty mi­ni­miin, voi ta­ri­noin­ti jat­kua jäl­leen. Rön­n­holm ker­too kaik­kea Hai­kon kar­ta­non lu­kui­sis­ta pi­dois­ta ai­na lap­suu­ten­sa ve­ne­reis­sui­hin saa­ris­ton ky­lä­kaup­paan.

Ta­ri­nat ovat järk­ky­mä­tön osa por­voo­lai­sen ris­tei­ly­kult­tuu­rin pe­rin­net­tä. Ku­ten edes­men­nyt Ari Kaut­to­kin, nyt saa­ris­to­ris­tei­ly­jä kip­pa­roi­va Rön­n­holm on ai­na ilol­la he­rät­tä­mäs­sä saa­ria eloon ker­to­muk­sil­laan. Tun­nin tes­ti­ris­tei­lyl­lä­kin eh­ti tun­nus­te­le­maan lu­kui­sia uu­sia ulot­tu­vuuk­sia saa­ris­ton sa­lois­ta. Voi vain ku­vi­tel­la, mitä kaik­kea esi­mer­kik­si koko päi­vän ret­ki Äg­gs­kä­riin pi­tää si­säl­lään.