POR­VOO, KES­KUS­TA Por­voon Kar­ja­la-Seu­ran pe­rus­ta­mi­ses­ta tuli lo­ka­kuus­sa 85 vuot­ta ja sitä juh­lit­tiin suo­ma­lai­ses­sa seu­ra­kun­ta­ko­dis­sa sun­nun­tai­na 16.11.

Juh­la­pu­hees­saan Kar­ja­lan Lii­ton pu­heen­joh­ta­ja, pro­fes­so­ri Mart­ti Tal­ja ko­ros­ti lii­ton ja sen jä­se­nyh­dis­tys­ten teh­tä­vää mo­ni­muo­toi­sen kar­ja­lai­sen kult­tuu­ri­pe­rin­nön säi­lyt­tä­jä­nä ja siir­tä­jä­nä nuo­ril­le su­ku­pol­vil­le muo­dos­sa, joka hei­tä pu­hut­te­lee.¨

Kar­ja­lan Lii­tos­sa pa­nos­te­taan­kin ke­hit­tä­mäl­lä di­gi­taa­lis­ta alus­taa mit­ta­vien ai­neis­to­jen säi­lyt­tä­mi­seen ja esit­tä­mi­seen. Lii­ton tee­ma­na on en­si vuon­na kar­ja­lan­kie­li ja kar­ja­lan mur­teet, joi­den muis­te­luun ja käyt­töön pro­fes­so­ri Tal­ja kan­nus­ti myös lä­hes 90-hen­kis­tä juh­la­y­lei­söä.

Tal­ja kan­nus­ti myös juh­li­vaa seu­raa jal­kau­tu­maan nuor­ten pa­riin ja kou­lui­hin his­to­ri­an tai yh­teis­kun­ta­o­pin tun­neil­le ker­to­maan kar­ja­lais­ten koh­ta­los­ta, sota-ajois­ta ja kaik­kien suo­ma­lais­ten jäl­leen­ra­ken­nus­työs­tä so­dan jäl­keen.

– Yh­teis­työs­tä kou­lu­jen kans­sa on­kin jo seu­ram­me hal­li­tuk­ses­sa pu­hut­tu ja toi­vom­me, et­tä Por­voon kou­luis­sa löy­tyy kiin­nos­tus­ta yh­teis­työ­hön, juh­lan juon­ta­ja Tea It­ko­nen kom­men­toi Tal­jan vies­tiä seu­ral­le.

– Meil­lä on käy­tet­tä­vis­sä pal­jon tie­toa, muis­te­loi­ta ja tut­ki­muk­sia, jo­ten kyl­lä ker­rot­ta­vaa on, vaik­ka eva­koi­den lap­si­na ja lap­sen­lap­si­na em­me toki it­se evak­ko­rees­sä is­tu­neet­kaan.

Elina Sauri säestäjänään Esa Kauppinen.

Tea Itkonen

Mu­siik­ki kul­jet­ti ylei­sön Kar­ja­lan kun­nail­le

Hil­jat­tain pi­de­tys­sä syys­ko­kouk­ses­sa seu­ran pu­heen­joh­ta­jak­si jat­ka­maan va­lit­tu El­jas Hie­ta­nen ker­too, et­tä juh­las­ta ha­lut­tiin teh­dä ko­di­kas ja läm­min­hen­ki­nen ti­lai­suus, jos­sa ylei­sö sai naut­tia kar­ja­lai­ses­ta ja Kar­ja­las­ta ker­to­vas­ta mu­sii­kis­ta.

– Saim­me esiin­ty­jik­si Ty­tär­saa­ri­seu­ran pu­heen­joh­ta­ja Rai­mo Ant­ti­lan ja lau­la­ja–lau­lun­te­ki­jä Eli­na Sau­rin Hel­sin­gis­tä. Ant­ti­la tun­ne­taan te­no­ri­na Por­voon Mies­lau­la­jien ri­veis­tä. Hän­tä sä­es­ti San­na Kaar­na­kan­gas pi­a­nol­la.

Sau­ri on jo esiin­ty­nyt jo lap­ses­ta äi­tin­sä, is­kel­mä­lau­la­ja Vie­no Kek­ko­sen kans­sa, usein so­ta­ve­te­raa­nien ti­lai­suuk­sis­sa, vii­mek­si koh­ta vuo­si sit­ten ve­te­raa­nien it­se­näi­syys­päi­vän juh­las­sa pre­si­den­tin­lin­nas­sa. Hän­tä sä­es­ti Esa Kaup­pi­nen ki­ta­ral­laan.

Seu­ran oma kuo­ro Na­ko­ma esiin­tyi joh­ta­jan­sa, di­rec­tor mu­si­ces (dir.mus.) Yr­jö Län­si­rin­teen joh­dol­la. Ei­kä juh­las­ta puut­tu­nut yh­teis­lau­lu­a­kaan.

Mu­siik­ki kul­jet­ti ylei­sö­ään muun mu­as­sa Kar­ja­lan kun­nail­la, Mon­re­pos’n puis­tos­sa, Ää­ni­sen aal­loil­la, Seis­ka­ris­sa, Vuo­sal­mes­sa ja Sak­ko­lan kir­kon por­tail­la.

Yh­teis­lau­lu ku­va­si kar­ja­lais­ten so­peu­tu­mis­ta Por­voon seu­dul­le

Tun­net­tu koi­vis­to­lai­nen ru­no­jen lau­su­ja Rai­ja Ora­va esit­ti juh­las­sa pari ru­noa, jois­ta toi­nen oli Ee­va Kil­ven runo ”Mie ra­kas­tin sin­nuu kuin Kar­ja­laa…” ja toi­nen Mai­ja Puu­ma­lai­sen-Ne­va­lai­sen runo ku­va­si hu­mo­ris­ti­ses­ti kar­ja­lai­sia hei­mo­piir­tei­tä.

Yh­teis­lau­lu ”Sel­la­ne ol’ Vii­pu­ri” ku­va­si erääl­lä ta­val­la kar­ja­lais­ten so­peu­tu­mis­ta Por­voon seu­dul­le, sil­lä sii­nä­hän toi­nen to­te­aa, et­tä ”hem till mig”.

”Hy­vi­hä meit on piet­ty” on­kin myös seu­ran juh­la­kir­jan nimi 15 vuo­den ta­kaa, joka ko­ko­aa myös vä­hem­män tun­net­tua tie­toa asut­ta­mi­sa­jas­ta.

Ei kar­ja­lais­ta juh­laa il­man kah­vi­tar­joi­lua, ja pöy­däs­sä oli­kin ”Por­voon mi­tal­la” sort­te­ja – luon­nol­li­ses­ti pii­ra­koi­ta ja mu­na­voi­ta unoh­ta­mat­ta. Kirk­ko­her­ra Pon­tus Sal­mi toi juh­laan seu­ra­kun­nan ter­veh­dyk­sen, ja esit­ti kii­tok­set hy­väs­tä yh­teis­työs­tä muun mu­as­sa vuo­sit­tai­sen kar­ja­lai­sen kirk­ko­py­hän jär­jes­tä­mi­ses­sä.

Myös seu­dun muut ak­tii­vi­set kar­ja­lai­syh­tei­söt Ty­tär­saa­ri­seu­ra, Por­voon Seu­dun koi­vis­to­lai­set ja Vah­vi­a­la-Seu­ra huo­mi­oi­vat tätä alu­een van­hin­ta kar­ja­lai­syh­tei­söä juh­las­saan.

TEA IT­KO­NEN

FAK­TA
Por­voon Kar­ja­la-Seu­ra ry
» Maan kah­dek­san­nek­si van­hin kar­ja­la­seu­ra. Sen pe­rus­ti­vat tal­vi­so­dan ai­ka­na ja sen pää­tyt­tyä Por­voo­seen aset­tu­neet eva­kot, jot­ka pää­o­sin oli­vat Vii­pu­rin seu­dul­ta, eri­tyi­ses­ti Vah­vi­a­las­ta, Suo­men­lah­den ul­ko­saa­ril­ta Ty­tär­saa­res­ta ja Sor­ta­va­las­ta.
» Jat­ko­so­dan ai­ka­na seu­ra oli nu­kuk­sis­sa kar­ja­lais­ten pää­o­sin pa­lat­tua ko­ti­seu­duil­leen. Jat­ko­so­dan jäl­keen Por­voon seu­dul­le asu­tet­tiin li­säk­si koi­vis­to­lai­sia, ja seu­ra­toi­min­ta sai uut­ta vir­taa.
» Seu­ra toi­mi ver­tais­tu­ke­na ja aut­toi edun­val­von­nas­sa, mut­ta ko­ko­si sekä ai­kui­set et­tä nuo­ri­son vilk­kaa­seen tan­hu-, kuo­ro- ja il­ta­ma­toi­min­taan. Il­ta­mat kier­si­vät alu­een ky­lis­sä ja nii­hin osal­lis­tui­vat myös pai­kal­li­set asuk­kaat mie­lel­lään.
» Por­voon seu­dul­le aset­tui lo­pul­ta noin 3 000 evak­koa, joil­la oli pal­jon kar­ja­lai­sen pe­rin­teen mu­kais­ta an­net­ta­vaa kai­kil­la elä­män osa-alu­eil­la; työ­voi­ma­na pai­kal­li­sis­sa yri­tyk­sis­sä, maan­vil­je­li­jöi­nä, yrit­tä­ji­nä, seu­ra­kun­tien ja kun­tien luot­ta­mus­toi­mis­sa. Eri­tyi­siä asu­tus­ti­lo­ja muo­dos­tet­tiin Gam­mel­bac­kan Kar­ja­lais­ky­lään, Bru­sak­sen pel­loil­le Suo­men­ky­lään ja Kau­pun­gin­ha­kaan te­ol­li­suu­sa­lu­een itä­puo­lel­le.