POR­VOO, KES­KUS­TA Piis­pan­ka­tu 15:ssä si­jait­se­van ta­lon pe­las­ta­mi­sek­si pe­rus­tet­tu kan­sa­lais­kol­lek­tii­vi on saa­nut ly­hy­es­sä ajas­sa poik­keuk­sel­li­sen suu­ren tuen por­voo­lai­sil­ta. Nyt ryh­mä val­mis­te­lee kau­pun­gil­le esi­tys­tä ra­ken­nuk­sen uu­des­ta elä­mäs­tä kah­vi­la­na, kult­tuu­ri­ti­la­na ja kau­pun­ki­lais­ten yh­tei­se­nä koh­taa­mis­paik­ka­na.

Por­voon kes­kus­tas­sa si­jait­se­van ta­lon tu­le­vai­suus he­rät­tää voi­mak­kai­ta tun­tei­ta. Ra­ken­nuk­sen säi­lyt­tä­mi­sek­si koot­tu kol­lek­tii­vi ker­too saa­neen­sa ly­hy­es­sä ajas­sa val­ta­van mää­rän yh­tey­de­not­to­ja ja kan­nus­tus­ta. Mu­kaan on il­moit­tau­tu­nut tä­hän men­nes­sä noin 80 pai­kal­lis­ta ih­mis­tä.

– Yks­kaks mi­nul­la oli What­sApp, Mes­sen­ger ja teks­ti­vies­ti­so­vel­lus täyn­nä vies­te­jä. Se kyl­lä löi äl­li­käl­lä, han­ket­ta ve­tä­vä Gu­nil­la Par­ta­nen sa­noo. Hän haas­toi ih­mi­siä ot­ta­maan yh­teyt­tä Itä­väy­lä-leh­des­sä jul­kais­tus­sa uu­tis­ju­tus­sa 25. ke­sä­kuu­ta.

Piispankatu 15 on tällä hetkellä sisältä hirsirungolla. – Lattian kantavat palkistot ja kattotuolit ovat olemassa. Purku tehtiin siirtoa varten, arkkitehti Matti Valkeavirta kertoo.

Marko Wahlström

"Uut­ta­kin pi­tää ra­ken­taa, mut­ta ei van­ho­jen ti­lal­le"

Par­ta­sen mu­kaan suu­ri kiin­nos­tus ker­too sii­tä, et­tä por­voo­lai­set ko­ke­vat van­han ra­ken­nus­kan­nan tär­ke­äk­si osak­si kau­pun­gin iden­ti­teet­tiä.

– Ih­mi­set ovat ai­dos­ti sitä miel­tä, et­tä nämä van­hat ta­lot, ra­ken­nuk­set ja Por­voon idyl­li pi­tää säi­lyt­tää. Sel­lai­set­kin ih­mi­set, jot­ka ei­vät muu­ten osal­lis­tu täl­lai­siin asi­oi­hin, ovat kan­nus­ta­neet val­ta­vas­ti. Tämä ko­e­taan to­del­la tär­ke­äk­si asi­ak­si.

Hä­nen mu­kaan kyse ei ole pel­käs­tään yk­sit­täi­sen ra­ken­nuk­sen koh­ta­los­ta, vaan kau­pun­gin his­to­ri­as­ta ja oma­lei­mai­suu­des­ta.

– Uut­ta­kin pi­tää ra­ken­taa, mut­ta ei van­ho­jen ti­lal­le. Kai­kel­le on oma paik­kan­sa. Ih­mi­set ha­lu­a­vat säi­lyt­tää kau­pun­gin his­to­ri­an, me­rel­li­syy­den ja mai­neen.

Har­vi­nai­nen muis­tu­tus kau­pun­gin his­to­ri­as­ta

1900-lu­vun alus­sa ra­ken­net­tu talo kuu­luu kes­kus­tan har­va­lu­kui­siin his­to­ri­al­li­ses­ti mer­kit­tä­viin ra­ken­nuk­siin.

– Näin kes­kei­sel­lä pai­kal­la ei ole enää ko­vin mon­taa täl­lais­ta ra­ken­nus­ta, jot­ka muis­tut­ta­vat mei­tä his­to­ri­as­tam­me, kol­lek­tii­vin jä­sen, ark­ki­teh­ti Mat­ti Val­ke­a­vir­ta sa­noo.

Kol­lek­tii­vin jä­sen, mai­se­ma-ark­ki­teh­ti Mika Var­pi­on mu­kaan ra­ken­nus­kan­nan säi­lyt­tä­mi­ses­sä suu­rin uh­ka on ra­ken­nus­ten jää­mi­nen tyh­jil­leen.

– Huo­noin vaih­to­eh­to on pi­tää ra­ken­nus tyh­jil­lään. Ihan sama, on­ko sil­lä suo­je­lu­mer­kin­tä vai ei. Jos ta­los­sa ei ole toi­min­taa, se on käy­tän­nös­sä me­ne­tet­ty.

Val­ke­a­vir­ta muis­tut­taa, et­tä suo­je­lus­ta­tuk­ses­ta­kaan ei ole hyö­tyä, jos ra­ken­nus pää­see ra­pis­tu­maan.

– Luon­to ot­taa val­lan no­pe­as­ti ja Suo­men il­mas­to te­kee lo­put. Jos ra­ken­nus pää­see tar­peek­si huo­noon kun­toon, voi­daan lo­pul­ta to­de­ta, et­tei sitä enää voi­da pe­las­taa.

Vir­ka­mie­het tu­tus­tui­vat ta­loon

Kak­si viik­koa sit­ten ra­ken­nuk­ses­sa jär­jes­tet­tiin tu­tus­tu­mis­käyn­ti, jo­hon osal­lis­tui kau­pun­gin vir­ka­mie­his­tä kau­pun­ki­ke­hi­tys­joh­ta­ja Dan Mol­lg­ren, toi­mi­ti­la­joh­ta­ja Mik­ko Sil­vas­ti ja kau­pun­gi­nark­ki­teh­ti Mark­ku Par­ta­nen.

Val­ke­a­vir­ran mu­kaan tar­koi­tuk­se­na oli ar­vi­oi­da ra­ken­nuk­sen ny­kyis­tä kun­toa ja kor­jaus­mah­dol­li­suuk­sia.

– Pää­sim­me en­sim­mäis­tä ker­taa tut­ki­maan ra­ken­nus­ta kun­nol­la si­säl­tä. Sa­mal­la mi­tat­tiin ta­loa ja ny­ky­ti­lan­tees­ta teh­tiin poh­ja­pii­rus­tuk­set.

Ra­ken­nus on si­säl­tä lä­hes ko­ko­naan pu­ret­tu. Jäl­jel­lä ovat muun mu­as­sa hir­si­run­ko, kat­to­ra­ken­teet ja osa kan­ta­vis­ta ra­ken­teis­ta.

– Käy­tän­nös­sä si­säl­lä on hir­si­run­ko. Kaik­ki tek­niik­ka täy­tyy ra­ken­taa uu­del­leen, mut­ta toi­saal­ta hait­ta-ai­neet, ku­ten as­bes­tit, on jo pois­tet­tu, Val­ke­a­vir­ta ker­too.

Hä­nen mu­kaan ra­ken­nuk­sen kun­to an­taa edel­leen mah­dol­li­suuk­sia kun­nos­ta­mi­seen.

– Sii­nä mie­les­sä pää­see ai­ka puh­taal­ta pöy­däl­tä te­ke­mään.

– Päätöksentekijät eivät välttämättä aina osaa arvostaa historiaamme ja rakennuskantaa, kollektiivin jäsen Mika Varpio sanoo. Piispankatu 15:n pääoven ulkoportaille asettuivat myös aloitteen tekijä Gunilla Partanen ja kollektiivin jäsen Matti Valkeavirta (oik.).

Marko Wahlström

Kah­vi­la, kult­tuu­ria ja ta­pah­tu­mia

Konk­reet­ti­sia suun­ni­tel­mia kol­lek­tii­vil­la ei vie­lä ole, mut­ta eri­lai­sia käyt­tö­vaih­to­eh­to­ja on poh­dit­tu run­saas­ti.

Läh­tö­koh­ta­na on ol­lut aja­tus kah­vi­las­ta, mut­ta ra­ken­nuk­seen mah­tui­si myös muu­ta toi­min­taa.

– Kah­vi­la ei var­mas­ti käyt­täi­si koko ra­ken­nus­ta. Siel­lä voi­si ol­la esi­mer­kik­si näyt­te­lyi­tä, pie­ni­muo­tois­ta yri­tys­toi­min­taa, ta­pah­tu­mia tai muu­ta kult­tuu­ri­toi­min­taa, Mika Var­pio sa­noo.

Myös pi­ha­pii­riä ha­lu­taan hyö­dyn­tää.

– Ta­ka­pi­ha on upea. Olem­me miet­ti­neet koko ton­til­le eri­lai­sia käyt­tö­ta­po­ja. On pu­hut­tu esi­mer­kik­si tai­tees­ta, mu­sii­kis­ta ja jopa ylei­ses­tä sau­nas­ta pi­ha­ra­ken­nuk­seen, Var­pio jat­kaa.

Par­ta­sen mu­kaan yk­si por­voo­lais­tai­tei­li­ja on jo tar­jou­tu­nut lah­joit­ta­maan te­ok­si­aan hank­keen hy­väk­si jär­jes­tet­tä­vään huu­to­kaup­paan.

Piispankatu 15 on ollut tyhjillään noin 20 vuotta. Hirsirakenteinen talo on hyvässä kunnossa.

Marko Wahlström

Laa­ja osaa­ja­jouk­ko hank­keen tu­ke­na

Var­pio nä­kee hank­keen vah­vuu­te­na sen, et­tä mu­ka­na on eri alo­jen asi­an­tun­ti­joi­ta.

– Meil­lä on ra­hoi­tuk­sen osaa­jia, ra­ken­ta­mi­sen am­mat­ti­lai­sia, ark­ki­teh­te­jä, yrit­tä­jiä ja ih­mi­siä, jot­ka ym­mär­tä­vät van­ho­jen ra­ken­nus­ten kor­jaa­mis­ta.

Ryh­män ta­voit­tee­na on ke­rä­tä 29. syys­kuu­ta jär­jes­tet­tä­väs­sä työ­pa­jas­sa li­sää ide­oi­ta ja nä­ke­myk­siä ra­ken­nuk­sen tu­le­vai­suu­des­ta. Tä­män jäl­keen kau­pun­gil­le esi­tel­lään tar­kem­pi eh­do­tus.

– Kau­pun­gin täy­tyy lo­pul­ta ar­vi­oi­da, an­taa­ko se meil­le käyt­tö­oi­keu­den ja mil­lä eh­doil­la. Sen jäl­keen voi­daan käyn­nis­tää var­si­nai­nen suun­nit­te­lu, Var­pio sa­noo.

Kol­lek­tii­vin pe­rus­ta­mi­seen ha­et­tiin mal­lia Ruot­sin Mal­mös­tä. Suo­mes­ta vas­taa­val­la yh­tei­sö­mal­lil­la toi­mi­via ko­ko­nai­suuk­sia re­fe­rens­seik­si on muun mu­as­sa mu­siik­ki­kah­vi­la Af­ter Eight Pie­tar­saa­res­sa.

Toi­vee­na vih­reä va­loa kau­pun­gil­ta

Var­pi­on mie­les­tä hank­kees­sa on kyse pal­jon suu­rem­mas­ta asi­as­ta kuin yh­den ton­tin ar­vos­ta.

– Usein ei osa­ta las­kea mu­kaan sitä kult­tuu­ri­pää­o­maa, joka täl­lai­siin ra­ken­nuk­siin si­tou­tuu. Sitä on vai­kea muut­taa eu­roik­si, mut­ta sil­lä on val­ta­va mer­ki­tys kau­pun­gin mai­neel­le ja sitä kaut­ta myös ta­lou­del­li­sel­le tu­le­vai­suu­del­le.

Kau­pun­ki ei ole vie­lä ot­ta­nut kan­taa hank­keen ete­ne­mi­seen, mut­ta tu­tus­tu­mis­käyn­ti jät­ti kol­lek­tii­vil­le va­ro­vai­sen myön­tei­sen vai­ku­tel­man.

– Vir­ka­mie­his­tä jäi po­si­tii­vi­nen kuva. Ai­na­kaan aja­tus­ta ei tyr­mät­ty. Se an­taa toi­voa, ark­ki­teh­ti Mat­ti Val­ke­a­vir­ta sa­noo.

Var­pio toi­voo, et­tä kau­pun­ki nä­kee ra­ken­nuk­sen ar­von laa­jem­min kuin pelk­kä­nä kiin­teis­tö­nä.

– Täs­sä oli­si po­ruk­ka, joka oli­si val­mis te­ke­mään töi­tä ra­ken­nuk­sen puo­les­ta. Toi­vot­ta­vas­ti kau­pun­ki nä­kee sen mah­dol­li­suu­den ja tart­tuu sii­hen.

»» Lue myös: Por­voon puu­ta­loi­dyl­li odot­taa te­ki­jöi­tä – Gu­nil­la Par­ta­nen: Kol­lek­tii­vi­kah­vi­la tai -ra­vin­to­la kes­kus­taan Mal­mön ta­paan (26.5.2026)