SI­POO, SÖ­DER­KUL­LA Ret­ki­luis­te­li­ja­kon­ka­ri Tuo­mas Han­ni­kai­sel­la on mis­sio.

– Sy­dä­men asi­a­na­ni on saa­da jää­tai­dot kan­sa­lais­tai­doik­si ui­ma­tai­don rin­nal­le. Suo­ma­lai­set ovat vuo­des­sa vä­hin­tään yh­tä pal­jon jäi­den pääl­lä kuin ve­sis­sä, hän sa­noo ete­lä­si­poo­lai­sen pel­to­a­lu­een lai­dal­la.

Hän muis­tut­taa, et­tä Suo­mi on tu­han­sien jär­vien maa.

– Pe­rin­tei­ses­ti ui­ma­tai­toa yri­te­tään opet­taa, mut­ta jääl­lä­liik­ku­mis­ta pe­lo­tel­laan. Suo­mi on jää­kau­hui­nen kan­sa, sil­lä mei­tä on va­roi­tel­tu hei­kois­ta jäis­tä tie­tois­kuin. Ih­mi­set ei­vät tah­do ja us­kal­la liik­kua jäil­lä, mikä saat­taa joh­tua su­ku­pol­vien ta­kai­sis­ta kau­hu­ta­ri­nois­ta, Han­ni­kai­nen sa­noo.

Hän muis­tut­taa, et­tä van­ho­ja saa­ris­to­lai­sia ei ope­tet­tu ui­maan sen ta­kia, et­tä he pel­käi­si­vät vet­tä.

– Jää­tie­tou­den osal­ta olem­me vie­lä sil­lä ta­sol­la, et­tä ih­mi­siä pe­lo­tel­laan, jot­tei men­täi­si jäil­le. En suin­kaan ke­ho­ta ih­mi­siä me­ne­mään jäil­le tuos­ta vain, vaan ot­ta­maan kou­lu­tus­tie­to vas­taan ja naut­ti­maan.

– Jäällä liikkumista ei tarvitse pelätä, mutta ihmisten tulisi kunnioittaa ja ymmärtää vaaranpaikat, Tuomas Hannikainen sanoo luistellessaan sipoolaiselle pellolle tehdyllä luonnonjääkentällä.

Marko Wahlström

Ret­ki­luis­te­lu tuli maa­ham­me Ruot­sis­ta yli 30 vuot­ta sit­ten

As­ko­las­sa vart­tu­nut ja Por­voos­sa kou­lun­sa käy­nyt ka­pel­li­mes­ta­ri on ret­ki­luis­tel­lut yli 30 vuot­ta eli niin kau­an kuin la­jia on har­ras­tet­tu Suo­mes­sa. Ret­ki­luis­te­lu tuli maa­ham­me Ruot­sis­ta, jos­sa la­jia on har­ras­tet­tu laa­ja­muo­toi­sem­min 1980-lu­vul­ta as­ti.

– Ko­ro­na-ai­ka­na, kun kon­sert­ti­sa­lit me­ni­vät kiin­ni, kai­vat­tiin ul­koil­ma­o­le­mis­ta ja tur­va­vä­le­jä, jot­ka ovat ret­ki­luis­te­li­jan pe­ru­sa­si­oi­ta. Sil­loin ajat­te­lin al­kaa kou­lut­taa ja ve­tää ret­kiä työk­se­ni, hän ker­too.

Han­ni­kai­nen työs­ken­te­lee täl­lä het­kel­lä alan ai­no­a­na am­mat­ti­lai­se­na maas­sam­me. Ret­ki­luis­te­lu on ol­lut pit­kään va­paa­eh­tois­ten seu­ra­toi­mi­joi­den va­ras­sa.

Val­ta­kun­nal­li­nen la­jiyh­dis­tys on Suo­men Ret­ki­luis­te­li­jat ry. Han­ni­kai­sen yri­tys on Hel­sin­gin Ret­ki­luis­te­lu ja Luon­to. Yrit­tä­jä­nä hä­nen osa-alu­ei­ta ovat luon­to, tai­de ja hy­vin­voin­ti. Si­poon li­säk­si Han­ni­kai­sen yri­tyk­sel­lä on kol­mat­ta vuot­ta ret­ki­luis­te­lu­vuok­raa­mo Tuu­su­lan­jär­ven poh­jois­pääs­sä Jär­ven­pääs­sä.

Retkiluistelukenttänä toimiva sipoolainen peltoalue on kooltaan lähes kymmenen jalkapallokenttää.

Marko Wahlström

Lä­hes kym­me­nen jal­ka­pal­lo­ken­tän ko­koi­nen jää­kent­tä

Ret­ki­luis­te­li­ja­y­rit­tä­jä päät­ti vuok­ra­ta tal­vi­a­jak­si Jo­en­suun ti­lan isän­tä Mart­ti Vir­ta­sel­ta pel­to­a­lu­een, joka on kool­taan 6–7 heh­taa­ria. Pen­ger­ret­ty pel­to­a­lue on liki kym­me­nen jal­ka­pal­lo­ken­tän ko­koi­nen alue.

– Tääl­lä on tur­val­li­nen mah­dol­li­suus tu­tus­tua jääl­lä liik­ku­mi­seen ma­ta­lal­la kyn­nyk­sel­lä. Alue on myös au­rauk­sen kan­nal­ta hal­lit­ta­vis­sa isol­la ko­neel­la, Han­ni­kai­nen sa­noo.

Pel­to­a­lu­eel­le pum­pat­tiin Si­poon­jo­es­ta 25–30 mil­joo­naa lit­raa vet­tä.

– Pel­to­a­lue tul­vii lä­hes joka vuo­si. Nor­maa­lis­ti pel­lol­ta pum­pa­taan vet­tä pois. mut­ta tänä vuon­na se ei eh­ti­nyt tul­via. Nyt pel­lol­la on jää­tä kym­me­niä sent­ti­met­re­jä.

Han­ni­kai­sen tie­to­jen mu­kaan luis­te­lu­ra­dak­si muu­tet­tu pel­to­a­lue on ai­nut­laa­tui­nen maas­sam­me.

– Et­sis­ke­lin Si­poos­ta suo­a­lu­et­ta ret­ki­luis­te­lu­ra­dak­si vii­me ke­vää­nä. Yh­täk­kiä huo­ma­sin Van­hal­ta Por­voon­tiel­tä, et­tä täs­sä koh­taa kiil­te­lee jo­ta­kin, hän ker­too.

Joensuun tilan talviulkoilupuistossa on aseteteltu kuusi isoa lumiukkoa. Ne on tehty AIV-rehupaaleista, joka sopii tilan historiaan. Joensuun tilalla nobelisti Artturi Ilmari Virtanen kehitti nautakarjan säilörehun.

Marko Wahlström

Noin ki­lo­met­rin pi­tui­nen luis­te­lu­ra­ta

Pel­lol­la kie­mur­te­le­va luis­te­lu­ra­ta on täl­lä het­kel­lä noin ki­lo­met­rin pi­tui­nen. Ra­dal­la voi luis­tel­la ja pot­ku­kelk­kail­la omil­la tai vuok­raa­mon lai­na­va­rus­teil­la. Alu­eel­la on myös na­pa­kelk­ka.

– Ke­hi­täm­me toi­min­taa tal­viul­koi­lu­puis­tok­si. Jääs­tä, va­los­ta ja lu­mes­ta olem­me ra­ken­ta­neet ja­tu­lin­tar­han, jos­sa voi luis­tel­la, Han­ni­kai­nen ker­too.

Win­ter Won­der­lan­dik­si ni­met­ty alue avat­tiin ta­pa­nin­päi­vä­nä, jol­loin koko pel­to­a­lue oli vie­lä lu­me­ton. Ko­ke­neet ret­ki­luis­te­li­jat ko­e­pon­nis­ti­vat alu­een sitä en­nen.

– Ih­mi­set ovat löy­tä­neet pai­kal­le hy­vin, ja ovat ol­leet iloi­sia ja on­nel­li­sia. Vii­kon­lop­pui­sin tääl­lä on sa­ta­mää­rin vä­keä. Luis­te­li­joi­ta on ol­lut niin Por­voos­ta, Si­poos­ta ja Hel­sin­gis­tä, mut­ta myös ul­ko­mail­ta. Han­ni­kai­nen jat­kaa.

Retkiluistelun kapeat terät kiinnitetään erävaellus- tai retkiluistelukenkiin.

Marko Wahlström

Välinevuokraamon hyllyltä löytyy myös kypäröitä.

Marko Wahlström

Erikoisvalmisteinen retkiluistelukenkä näyttää tältä.

Marko Wahlström

Jääl­le men­tä­es­sä mu­ka­na tu­lee ol­la vä­hin­tään ka­ve­ri ja nas­ka­lit

Luon­non jääl­lä liik­ku­mi­nen on kon­ka­rin mu­kaan ai­ka yk­sin­ker­tais­ta: nau­ti­taan tur­val­li­sis­ta jäis­tä ja väl­te­tään ris­ki­jäi­tä sekä opi­taan nii­den vä­li­nen ero.

– En­sin tu­lee kui­ten­kin te­o­ri­as­sa ym­mär­tää, mi­ten toi­mia jään pet­tä­es­sä, Han­ni­kai­nen sa­noo.

Tur­val­li­sen jääl­lä liik­ku­mi­sen pe­rus­teet voi op­pia muu­ta­mas­sa tun­nis­sa kui­va­har­joit­te­le­mal­la. Kou­lu­tuk­ses­sa opit­tu­ja asi­oi­ta myös so­vel­le­taan käy­tän­nös­sä avan­nos­sa hal­li­tuis­sa olo­suh­teis­sa.

– Har­joi­tus­ten avul­la opi­taan pe­las­ta­maan tai pe­las­tau­tu­maan, jos va­hin­ko sat­tuu.

Jääl­le men­tä­es­sä mu­ka­na tu­lee ol­la vä­hin­tään ka­ve­ri ja nas­ka­lit. Ret­ki­luis­te­li­jat ot­ta­vat mat­kaan jää­sau­van, heit­to­lii­nan ja kel­lut­ta­van re­pun vaih­to­vaat­tei­ta var­ten.

– Kou­lu­tuk­sen käy­neil­le ret­ki­luis­te­li­joil­le va­hin­ko­ja sat­tuu ani­har­voin, ei­kä va­ka­via on­net­to­muuk­sia ta­pah­du juu­ri kos­kaan. It­se olen yli 30 vuo­den ai­ka­na plu­dan­nut har­mit­to­mas­ti ran­ta­ve­teen kol­me–nel­jä ker­taa, Han­ni­kai­nen sa­noo.

Ti­las­tol­li­ses­ti ext­re­me-la­ji­na pi­det­ty ret­ki­luis­te­lu ver­tau­tuu tur­val­li­suu­den nä­kö­kul­mas­ta sau­va­kä­ve­lyyn. Ti­las­to­jen mu­kaan säh­ly on vaa­ral­li­sem­paa.

Kapellimestari Tuomas Hannikainen on harrastanut retkiluistelua yli 30 vuotta.

Marko Wahlström

"Jääl­lä olen luis­ti­men pot­kun pääs­sä ruuh­kis­ta"

Ka­pel­li­mes­ta­ri hu­rah­ti ret­ki­luis­te­luun mö­kil­lään Päi­jän­teen Te­hin­se­län ran­noil­la.

– Oli tal­vi­nen kuu­ta­mo­yö. Jää­tä oli tul­lut rei­lut vii­si sent­ti­met­riä. Kuu pais­toi la­si­mai­sen pin­nan yl­le ja jään läpi näki poh­jaan. Tun­tui sil­tä kuin oli­sin lii­del­lyt jään pääl­lä, Han­ni­kai­nen ku­vai­lee en­si­ko­ke­mus­taan.

Luis­te­lu jääl­lä on fy­si­o­lo­gi­ses­ti ih­mi­sel­le kit­kat­to­min tapa ede­tä.

– Tun­tui us­ko­mat­to­mal­ta len­nel­lä ki­vien pääl­lä kuu­ta­mos­sa. Vah­va ko­ke­mus tun­tui ai­van toi­sel­ta to­del­li­suu­del­ta. Edel­leen olen ai­van hur­mi­oi­tu­nut. Jääl­lä olen luis­ti­men pot­kun pääs­sä ruuh­kis­ta. Mi­nul­le tämä on ol­lut pa­ras­ta kaa­mos­lää­ket­tä, Han­ni­kai­nen sa­noo ja maa­lai­lee il­moil­le ku­vaa au­rin­gon­nou­sus­ta jääl­lä.

Retkiluisteluyrittäjä Tuomas Hannikainen puki kuvausta varten ylleen varusteet, jotka retkiluistelijalla tulisi olla vesien jäille mennessään.

Marko Wahlström

Ka­pel­li­mes­ta­ri in­nos­tu­nut tut­ki­maan Si­be­liuk­sen tuo­tan­toa

Mu­siik­kia ka­pel­li­mes­ta­ri ei ole jät­tä­nyt. Vii­me vuo­si­na hän eri­kois­tu­nut tut­ki­maan Jean Si­be­liuk­sen tuo­tan­toa.

– Työs­ken­te­lee edel­leen ka­pel­li­mes­ta­ri­na, mut­ta vii­mei­sen kym­me­nen vuo­den ai­ka­na olen teh­nyt sitä vä­hem­män, Han­ni­kai­nen sa­noo.

Por­voon tu­ki­koh­ta­na ja va­paa-aja­na­sun­to­na mie­hel­lä on Tau­ko­la Si­ko­saa­res­sa, jos­sa hän on pi­tä­nyt ai­koi­naan muun mu­as­sa ää­ni­mal­ja­hoi­to­ja.

»» Win­ter Won­der­land -luon­non­jää­kent­tä (Jo­en­suun­rait­ti 44, Si­poo). Avoin­na tam­mi­kuus­sa yleen­sä lau­an­tai­sin ja sun­nun­tai­sin kel­lo 10–16. Olo­suh­tei­den päi­vi­tyk­set Hel­sin­gin Ret­ki­luis­te­lun Fa­ce­book-si­vul­la. Omil­la vä­li­neil­lä ul­koi­lus­ta pe­ri­tään pie­ni ken­tän­hoi­to­mak­su.

FAK­TA
Ly­hy­es­ti Jo­en­suun ti­las­ta
» No­be­lis­ti A.I. Vir­ta­nen (1895–1973) hank­ki ti­lan 1930-lu­vul­la. Hän et­si it­sel­leen paik­kaa, jos­sa har­joit­taa maan­vil­je­lyä ja ko­keil­la te­o­ri­oi­taan käy­tän­nös­sä. Kri­tee­rei­nä oli toi­mi­va maa­ti­la ly­hy­en mat­kan pääs­sä Hel­sin­gis­tä ja Va­li­on Bi­o­ke­mi­al­li­ses­ta tut­ki­mus­lai­tok­ses­ta.
» Skräd­dar­byn kar­ta­no siir­tyi Vir­ta­sel­le vuon­na 1933 ja ni­mek­seen se sai Jo­en­suun tila. Tila si­jait­see Si­poon­jo­en var­rel­la.
» Ai­kai­sem­min vil­je­lys­maa­na toi­mi­nut tila muut­tui po­jan­poi­ka Mart­ti Vir­ta­sen aloit­tees­ta mat­kai­lu­ti­lak­si, joka tar­jo­aa mat­kai­lu­pal­ve­lu­ja.