POR­VOO, KES­KUS­TA Bor­gåb­la­det-leh­den uu­si pää­toi­mit­ta­ja Ma­ria Björkq­vist, 50, ko­ros­taa pai­kal­lis­leh­den suur­ta vas­tuu­ta täs­sä ai­ka­kau­des­sa. Hän ke­hot­taa ku­lut­ta­jia opet­te­le­maan me­di­ak­ri­tii­kin tai­toa.

Aloi­tit kuu­si viik­koa sit­ten pe­rin­teik­kään leh­den uu­te­na pää­toi­mit­ta­ja­na. Mit­kä ovat tun­nel­ma­si täl­lä het­kel­lä?

– Toi­mi­tus on ol­lut ai­ka vauh­di­kas näi­nä viik­koi­na. Ei täs­sä ole pal­jon eh­ti­nyt py­säh­tyä ajat­te­le­maan asi­aa, mut­ta haus­kaa on ol­lut ja kiva tul­la ta­kai­sin.

Mil­lais­ta on pa­la­ta en­ti­seen työ­paik­kaan?

– On­han tämä ihan eri paik­ka, jon­ka jä­tin kuu­si vuot­ta sit­ten. Tila ja väki on tut­tu, mut­ta kaik­ki muu – omis­ta­ja ja jär­jes­tel­mät – on uut­ta.

Mil­lai­se­na näet suo­ma­lai­sen jour­na­lis­min ti­lan?

– Hy­väl­le jour­na­lis­mil­le on ai­na tar­vet­ta. Täs­sä ai­ka­kau­des­sa näen, et­tä mei­dän pai­kal­lis­leh­dil­lä on suu­ri vas­tuu. On mei­dän har­teil­la, et­tä ih­mi­set saa­vat re­le­vant­tia tie­toa sii­tä, mitä pai­kal­li­ses­ti ta­pah­tuu, mi­hin pi­täi­si ot­taa kan­taa ja mitä pi­täi­si tie­tää, et­tä pär­jää yh­teis­kun­nas­sa. Kaik­kea ei voi saa­da Tik­To­kis­ta.

Nä­et­kö so­si­aa­li­sen me­di­an huo­le­nai­hee­na tai uh­ka­na jour­na­lis­mil­le?

– Sil­lä ta­val­la kyl­lä, et­tä so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa pyö­rii niin pal­jon vää­rää tie­toa mo­nes­sa eri, jopa ai­em­min lu­e­tet­ta­vi­na pi­de­tyis­sä ka­na­vas­sa.

Mitä asi­al­le voi teh­dä?

– Ei sil­le voi juu­ri­kaan teh­dä mi­tään, pait­si har­joit­te­le­mal­la me­di­ak­ri­tiik­kiä. Ih­mi­sil­lä tu­li­si ol­la kyky lu­kea me­di­aa, jot­ta he erot­ta­vat, mikä on tot­ta ja mikä ei. Kaik­kea pi­täi­si op­pia ky­see­na­lais­ta­maan. Tai­to tu­li­si ope­tel­la pie­nes­tä pi­tä­en eli kou­lus­sa ja ko­to­na kes­kus­te­le­mal­la lap­sen kans­sa. Tie­to pi­täi­si pys­tyä tar­kis­ta­maan use­as­ta eri läh­tees­tä.

Mikä on me­di­an roo­li ja mitä se vaa­tii me­di­al­ta?

– Mei­dän roo­li on tar­jo­ta lu­ki­joil­le sitä ai­neis­toa, joka on luo­tet­ta­vaa. Mei­hin pi­tää voi­da luot­taa. Se vaa­tii sitä, et­tä em­me ai­na­kaan har­ras­ta sitä, jota kut­su­taan klik­ki­ot­si­koin­nik­si. Ot­si­kon pi­tää ai­na ol­la tot­ta, kun ih­mi­nen lu­kee it­se ju­tun. Se ei tar­koi­ta sitä, et­tei­kö ot­sik­ko sai­si ol­la kär­ke­vä, sil­lä ot­si­kon pi­tää ol­la myy­vä.

Mi­ten suo­men­ruot­sa­lai­nen me­dia voi suo­ma­lai­ses­sa me­di­a­ken­täs­sä?

– Täl­lä het­kel­lä mie­les­tä­ni pär­jääm­me ai­ka hy­vin. Uu­si omis­ta­juus­jär­jes­te­ly (Bon­nier News) on an­ta­nut meil­le uut­ta vir­taa, sil­lä meil­lä on uu­sia työ­ka­lu­ja, uu­sia kol­le­goi­ta ja uu­si toi­min­ta­ym­pä­ris­tö, joka an­taa koko ajan uu­sin­ta tie­toa käyt­töön. Se on aut­ta­nut mei­tä eteen­päin pai­kal­li­ses­ti­kin. vaik­ka toi­mit­ta­jan pe­rus­työs­sä uu­si omis­ta­ja ei si­nän­sä näy.

Mikä oli en­si­kos­ke­tuk­se­si Bor­gåb­la­de­tiin?

– Lap­suu­den­ko­tii­ni ti­lat­tiin ai­na sekä Bla­det et­tä Uu­si­maa. Bor­gåb­la­de­tis­sa olin en­sim­mäi­sen ker­ran TET-har­joit­te­lus­sa vuon­na 1988. Myö­hem­min en aja­tel­lut edes mi­tään muu­ta kuin toi­mit­ta­jan uraa.

Mis­tä unel­moit täl­lä het­kel­lä?

– Pääl­lim­mäi­se­nä va­paa­päi­väs­tä, sil­lä al­ku on ol­lut in­ten­sii­vi­nen. Laa­jem­mas­sa ku­vas­sa di­gi­siir­ty­män hal­tuu­not­to, jot­ta saam­me en­tis­tä enem­män di­gi­ti­laa­jia eli so­vel­luk­sen tai se­lain­ver­si­on käyt­tä­jiä. Pa­pe­ri­leh­den ti­laa­mi­nen vä­he­nee koko ajan.

– On oma tai­teen­la­jin­sa mi­ten teh­dä jour­na­lis­ti­nen työ niin, et­tä se on hou­kut­te­le­va lu­ki­jal­le vaik­ka­pa so­vel­luk­ses­sa. Sa­man­lai­nen kuva seit­se­män pals­tan le­vyi­se­nä prin­tis­sä ei vält­tä­mät­tä toi­mi ver­kos­sa. Myös ot­si­koin­nit ovat niin pal­jon eri­lai­sia. Sitä täs­sä har­joi­tel­laan, jot­ta löy­däm­me op­ti­maa­li­sim­man muo­don sil­le, mi­ten jut­tu käyt­täy­tyy mis­sä­kin ka­na­vas­sa. Meil­lä on enem­män lu­ki­joi­ta mo­bii­lis­sa kuin tie­to­ko­neel­la.

Mil­loin pai­net­tu leh­ti kuo­lee vai kuo­lee­ko se?

– Ei se kuo­le, ai­na­kaan vie­lä. Nyt olem­me sii­nä pis­tees­sä, et­tä pa­pe­ri­leh­ti il­mes­tyy meil­lä kak­si ker­taa vii­kos­sa. Sen an­si­os­ta saim­me enem­män eli­nai­kaa prin­til­le. Täl­lä vä­ki­mää­räl­lä (nel­jä toi­mit­ta­jaa, va­lo­ku­vaa­ja ja pää­toi­mit­ta­ja sekä muu­ta­ma hen­ki­lö il­moi­tus­myyn­nis­sä) em­me edes oli­si pys­ty­neet te­ke­mään vii­si­päi­väis­tä leh­teä.

Mi­ten leh­tien lu­ku­tot­tu­mus on muut­tu­nut?

– Leh­teä ei lu­e­ta enää sa­mal­la ta­val­la aa­mi­ais­pöy­däs­sä kuin en­nen. Verk­ko­si­vuil­la on kä­vi­jä­piik­ki aa­mu­kah­dek­sal­ta, lou­na­sai­kaan ja il­ta­päi­väl­lä. Pa­pe­ri­leh­teä lu­e­taan il­tai­sin, vii­kon­lop­pui­sin tai sil­loin, kun on ai­kaa.

Jos si­nul­la oli­si kaik­ki val­ta päät­tää, mil­lais­ta leh­teä te­ki­sit?

– Jos oli­si kaik­ki val­ta, rek­ry­toi­sin yh­den toi­mit­ta­jan li­sää, kos­ka kaik­ki kä­det ei­vät rii­tä kaik­keen täl­lä het­kel­lä. Se an­tai­si meil­le mah­dol­li­suu­den ol­la seit­se­män päi­vää vii­kos­sa ta­sai­ses­ti mu­ka­na kai­kes­sa. Nyt sän­tääm­me sin­ne, min­ne eh­dim­me. Tun­tuu sil­tä, et­tei eh­di teh­dä kaik­kea, mut­ta ei ole pa­has­ta, et­tä jou­tuu pri­o­ri­soi­maan, mikä vaa­tii eri­lais­ta ajat­te­lu­ta­paa.

Mitä ky­syi­sit it­sel­tä­si?

– Mik­si si­nul­la pi­tää ai­na ol­la vas­taus kaik­keen? Mi­nul­la­han ei pidä ol­la vas­taus­ta kaik­keen – näin kryp­ti­ses­ti vas­tat­tu­na.

FAK­TA
Ma­ria Björkq­vist
» Syn­ty­nyt Por­voos­sa tam­mi­kuus­sa 1975. Asu­nut koko ikän­sä Por­voos­sa, jos­ta val­mis­tu­nut myös yli­op­pi­laak­si.
» Opis­kel­lut tie­do­tu­sop­pia Bor­gå Fol­ka­ka­de­mis­sa ja vies­tin­tää Svens­ka so­ci­al- och kom­mu­nal­högs­ko­la­nis­sa.
» Työs­ken­nel­lyt Bor­gåb­la­de­tis­sa toi­mit­ta­ja­na, va­lo­ku­vaa­ja­na, tait­ta­ja­na ja uu­tis­pääl­lik­kö­nä vuo­si­na 1996–2020, Af­tonb­la­de­tis­sa tait­ta­ja­na vuon­na 2005 ja Huf­vuds­tadsb­la­de­tin print­ti­pääl­lik­kö­nä 2020–2025.
» Per­hee­seen kuu­luu mies ja kis­sa.
» Har­ras­taa va­paa-ajal­laan pa­de­lia ja kun­to­sa­li­lii­kun­taa sekä ku­too suk­kia.