Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Nykyisin maisema-arkkitehtinä työskentelevä porvoolainen Mika Varpio avaa tuoreessa esikoiskirjassaan liki 20 vuotta kestänyttä uraansa liikennelentäjänä. Teos sisältää 32 lentäjän kokemusta maapallon eri puolilta.
Mika Varpion kuva-arkisto ja Marko Wahlström
PORVOO Porvoolainen maisema-arkkitehti ja kunnallispoliitikko Mika Varpio, 58, on kirjoittanut esikoisteoksensa työstään liikennelentäjänä Finnairilla vuosina 1989–2006. Hän laskeskelee lentäneensä arviolta matkan, joka yltää viidesti kuuhun ja takaisin.
Varpion lentouralle mahtui melkoinen määrä monenlaisia tapahtumia ja kokemuksia, joita hän halusi kirjata ylös ennen kuin ne vaipuvat historian hämäriin.
– Motivaationani oli välittää lentotyöhön liittyvät tarinat omille lapsilleni ja heidän mahdollisille jälkeläisilleen, ehkä myös entisille kollegoille ja muille aiheesta kiinnostuneille. Ennen kaikkea halusin kuitenkin itse verestää muistojani.
Porvoolainen Mika Varpio olisi mielellään jatkanut unelmatyössään liikennelentäjänä, jos olisi vain saanut pitää lentolupakirjansa. Nyt hän työskentelee maisema-arkkitehtinsä ja toimii kotikaupunkinsa paikallispoliitikkona toista kautta.
Marko Wahlström
Vuoden pituinen aikamatka – apuna päiväkirjamerkinnät
Kertaus oli vuoden pituinen prosessi.
– Pohjana olivat vanhat päiväkirjamerkintäni liikennelentäjän uralta. Käymiäni paikkoja tutkailin Google Street View'n avulla.
Kirja "Tarinoita horisontin takaa – Kokemuksia maapallon eri puolilta lentäjän silmin" sisältää 32 tarinaa, joista osa kuvaa kokemuksia vieraissa ympäristöissä ja matkakohteiden atmosfääriä, osa liittyy lentotyön teknisiin haasteisiin ja sääilmiöiden aiheuttamiin ongelmatilanteisiin lentojen aikana. Kirjassa on julkaistu myös lentosanasto.
Tuore kirja on omakustanne, jonka ulkoasu ja kuvitus ovat myös kirjailijan käsialaa.
– Seuraava kirja ei ole vielä työn alla, mutta ehkä se on täysin fiktiota, Varpio sanoo.
Lentäjän uralla kaukolennoilla jäi aikaa tutustua kohdemaahan. Kuvassa Mika Varpio Magnetic Islandilla Townsvillessä Australiassa vuonna 1996.
Mika Varpion kuva-arkisto
Unelmahommaan, joka avaa ovet maailmaan
Varpio sanoo olleensa aina seikkailunhaluinen ja janonnut uusia kokemuksia.
– En halunnut kuulla asioita vain toisen käden kautta, vaan halusin kokea ja nähdä mahdollisimman paljon omatoimisesti ja itsenäisesti.
Varpio ehti kokeilla lukion jälkeen hetken akateemisia opintoja Tampereen yliopistossa matematiikan ja tilastotieteiden parissa. Armeijan jälkeen hän pääsi Rauman merenkulkuoppilaitokseen, sai jo puolimatruusin paperit ja unelmoi maailman merillä purjehtimisesta.
Sitten reilu parikymppistä nuorukaista lykästi. Hänet hyväksyttiin Finnairin ilmailuopiston lentäjäkurssille.
– Ala kuulosti jännittävältä paitsi teknisessä mielessä myös siksi, että sen kautta saatoin oikeasti tutustua maapallon eri kolkkiin, Varpio kertoo.
Lentäjän ammatti tuntui nuoren miehen näkökulmasta astronautista seuraavalta – sellaiselta unelmahommalta, joka voisi avata ovet maailmaan.
Mika Varpio aloitti uransa kaukolennoilla. Yksi hänen ensimmäisiä lentojaan toisena perämiehenä DC-10:llä oli New Yorkiin vuoden 1990 alussa.
Mika Varpion kuva-arkisto
Karkea arvio: Viidesti kuuhun ja takaisin
Varpio lensi Finnairilla vuodesta 1989 vuoteen 2006 eli yhteensä 17 vuotta. Kirjansa alkulehdille hän on listannut ja merkinnyt karttaan kaikki ne 99 paikkakuntaa, jonne hän Suomessa, Euroopassa ja muualla maailmassa lensi.
– Ehdin lentämään lähes kaikissa maanosissa ja mantereilla. Sanotaanko niin päin, että työn puolesta en lentänyt Australiassa tai Oseaniassa enkä napa-alueilla, joiden yli toki lensin.
Kaukaisimmat kohteet olivat Pohjois-Amerikan länsirannikolla, Afrikassa, Japanissa ja Indonesiassa.
– Kilometrejä on mahdoton laskea, mutta jos jonkun karkean arvion heitän, niin 3–5 miljoonaa kilometriä voisi olla sinne päin eli sillä pääsisi jo viidesti kuuhun ja takaisin. Pisimmät yksittäiset reitit olivat yli 12 000 kilometriä ja lentoaika 14,5 tuntia (Helsinki–Tokio pohjoisnavan kautta), hän laskeskelee.
Lampaan uhraaminen pyhiinvaeltajien lentosarjan alussa Ujung Pangdangissa vuonna 1994.
Mika Varpion kuva-arkisto
Täällä puhuu kapteeni Varpio!
Varpio lensi taivaallisen uran aikana kolmessa eri koneluokassa: DC-10, MD-80 ja DC-9, joista kahdessa jälkimmäisessä myös kapteenin tehtävissä.
Hän aloitti työuransa kaukolennolla DC-10-koneen toisena perämiehenä eli secondina. Yksi hänen ensimmäisistä lennoista suuntautui New Yorkiin vuoden 1990 alussa.
Miehen on vaikea valita lukuisista kohteista yhtä ikimuistoisinta lentoa.
– 1990-luvun alussa lennetyt pyhiinvaelluslennot olivat kieltämättä ikimuistoisia. Lennätimme tuolloin muslimeja Indonesian Medanista ja Ujung-Pandangista Saudi-Arabian Mekkaan, Varpio kertoo.
Matkustaja-aines pyhiinvaelluslennoilla oli todella poikkeuksellista ja lentoihin liittyi monia mielenkiintoisia sattumuksia.
– Harvoin olen esimerkiksi päässyt todistamaan, että lentosarjan alussa uhrataan hyvän onnen tuottamiseksi lammas viiltämällä sen kurkku auki aivan koneen vierellä keskellä lentokenttätasoa.
Tuulilasin pyyhkijän sokkaan kertynyttä jäätä Rovaniemellä vuonna 2000.
Mika Varpion kuva-arkisto
Sumut ja jäätymiset toivat stressiä työpäivään
Nyt kirjan julkaisemisen jälkeen Varpio myöntää, että aika kultaa muistot.
– Ne aikanaan epämiellyttävät tapaukset ja tilanteet ovat joko unohtuneet tai muuttuneet mielessä osaksi normaalia lentotoimintaa.
Hänen uralla tuli toki vastaan useita haasteellisia tilanteita, esimerkiksi kehnojen säiden tai teknisten ongelmien muodossa, mutta niistä selviäminenkin on muistelun arvoista.
– Kotimaan operoinnissa sumujen ja jäätymisten kanssa oli joskus ongelmia, minkä vuoksi työpäivistä saattoi tulla varsin stressaavia, mutta hengissä niistäkin selvittiin.
Sen lisäksi etenkin kaukolennoilla tuli joskus kohdekaupungissa eksyttyä väärille alueille, joille Varpio ei toista kertaa menisi. Näitäkin tapauksia on kirjassa käyty läpi.
Ukkossoluja DC-9:n vanhalla säätutkalla vuonna 2001.
Mika Varpion kuva-arkisto
Mittarien tarkkailua ja iltapäivälehtiä
Varpio kuvaa lentämistä tavallaan ihmisen viimeisimmäksi kulkumuodosta, johon saattaa edelleen liittyä tiettyä tarunhohtoisuutta.
– Maan pinnalla tai vesillä ollaan kuitenkin liikuttu jo yli 10 000 vuotta, mutta ilmassa vasta pari sataa vuotta.
Hänen mukaan lentämiseen ei kuitenkaan kovin syvällistä mystiikkaa liity – paitsi ehkä juuri ihmisten mielissä.
– Ilma elementtinä saattaa esimerkiksi olla joillekin vaikeasti hahmotettava – miten meidän hengittämämme painoton ilma voi kannatella kymmenien tuhansien kilojen painoisia metalliputkiloita – mutta ihan samat fyysiset lainalaisuudet siihen pätevät kuin muihinkin materiaaleihin.
Varpion mukaan lentäjän työ on arkista aherrusta ja varsin rutiinipitoista, ellei mitään erityistä tapahdu.
– Lennon aikana ohjaamossahan ei sinällään mitään ihmeellistä tapahdu. Tarkkailemme mittareita ja luemme iltapäivälehtiä
Koulutuksessa varaudutaan kuitenkin myös sellaisiin tapahtumiin, joita lentäjä ei välttämättä kohtaa koko työuransa aikana, kuten moottorihäiriöihin.
Iltarusko kuvattuna lentokoneen ohjaamosta.
Mika Varpion kuva-arkisto
"Pehmeä lasku DC-9:llä oli ilmailua parhaimmillaan"
Parhaimmaksi lentämäkseen konetyypiksi Varpio nostaa DC-9:n.
– Se oli käsin lentämisen näkökulmasta hieno kone ja pidin siitä kovasti.
Konetyyppi oli lentänyt ensilentonsa jo 1960-luvulla.
– Se oli edelleen kelpo peli ja monen lentäjän mielestä yhtiön sympaattisin lennettävä. Siinä oli vähiten automatiikkaa ja sitä oli ilo käsitellä.
Mies muistelee, että mikään ei ollut niin palkitsevaa kuin käsin tehty visuaalilähestyminen.
– Jos tuulikin sattui olemaan vielä vähän puuskainen, vaati käsin lentäminen nopeaa reagointia ja hyvää tuntumaa koneeseen. Pieni koneen ”jumppaus” lähestymisen aikana ja sen jälkeen tehty pehmeä lasku oli ilmailua parhaimmillaan ja tuotti mukavan onnistumisen tunteen.
Varpio lensi DC-9:n loppuun asti eli oli yksi ryhmässä, kunnes Finnair luopui koneista vuonna 2003.
Mika Varpio rakastamansa DC-9:n ohjaamossa vuonna 2002.
Mika Varpion kuva-arkisto
Lihasaineenvaihdunnan häiriö vie lupakirjan
Porvoolaisen lentäjänura Finnairilla päättyi jo ennen virallista eläkeikää.
– Minulla todettiin mystinen lihasaineenvaihdunnan häiriö, jonka syy ei tutkimuksista huolimatta koskaan selvinnyt täysin.
Häiriö parantui kokonaan, mutta lentolupakirjaa ei koskaan uusittu, koska syytä ei aikoinaan löytynyt.
– Saattaa olla, että lihasaineenvaihdunnan häiriön aiheutti esimerkiksi ulkomailta saatu bakteeri, Varpio sanoo.
Näin lentäjäksi kasvaneen miehen oli pakko vaihtaa ammattia. Hän korotti ylioppilastutkinnon arvosanoja ja pääsi muutamalla yrityksen jälkeen Aalto-yliopistoon.
– Arkkitehdin opinnot valitsin, koska olen aina tykännyt suunnitella kaikenlaista ja myös piirtänyt aina, Varpio kertoo.
Hän opiskeli kuudessa vuodessa maisema-arkkitehdiksi.
– Ajatus syntyi, koska luonto on aina ollut minulle rakas, nykyisin metsän siimeksessä Karhukorvessa asuva mies sanoo.
Kirjan luvut ovat itsenäisiä, tositapahtumiin perustuvia tarinoita.
Aistimaa Kustannus
FAKTA
Mika Varpio
» Syntynyt Miehikkälässä 8.5.1966. Varttunut Tampereella, jossa kävi peruskoulun ja lukion sekä joitakin yliopisto-opintoja.
» Koulutukseltaan liikennelentäjä (Finnairin ilmailuopisto) ja maisema-arkkitehti (Aalto-yliopisto). Lensi Finnairilla vuodesta 1989 vuoteen 2006 eli yhteensä 17 vuotta.
» Toiminut porvoolaisessa kunnallispolitiikassa vuodesta 2017 (toinen kausi menossa). Työllistää itsensä omassa suunnittelutoimistossaan (Aistimaa).
» Oli mukana usean muun kirjoittajan kanssa 2,5 vuotta sitten julkaistussa "Kohti kauniimpaa kaupunkia" -teoksen, jossa tarkastellaan viihtyisän kaupunkiympäristön osatekijöitä ja kaupungissa aistittavan kauneuden olemusta.
» Harrastaa vapaa-ajallaan kuntoilua, pihatöitä ja lukemista.
» Perheeseen kuuluvat vaimo ja kolme lasta (vanhin muuttanut jo pois kotoa) sekä koira.
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot