Mil­lais­ta oli­si sote-pää­tök­sen­te­ko, jos ih­mi­nen, työn­te­ki­jä, po­ti­las tai asi­a­kas oli­si ihan oi­ke­as­ti kes­ki­ös­sä?

Jos siis vaik­ka ko­ti­hoi­don työn­te­ki­jöil­tä ky­syt­täi­siin, mi­ten hei­dän työ­o­lo­jaan voi­tai­siin pa­ran­taa? Tai mi­ten he voi­vat, ja mi­ten he jak­sai­si­vat pa­rem­min teh­dä niin fyy­si­ses­ti kuin hen­ki­ses­ti­kin haas­teel­lis­ta työ­tään.

On­ko ky­syt­ty? Ei­pä var­maan ole. Ko­ti­hoi­don työn­te­ki­jät uu­pu­vat ja vaih­ta­vat alaa kiih­ty­väl­lä tah­dil­la.

Ruo­hon­juu­ri­ta­son kuun­te­le­mi­nen ja työ­hy­vin­voin­nin ar­vos­ta­mi­nen on mie­les­tä­ni tär­keä avain uu­den­lai­siin ja kes­tä­väm­piin sote-pal­ve­lui­hin.

Toki hal­lin­non am­mat­ti­lai­si­a­kin tar­vi­taan, sel­lai­sia, jot­ka oi­ke­as­ti kuun­te­le­vat työn­te­ki­jöi­tä, mut­ta leik­ku­ri­a­kin tar­vi­taan, kos­ka hy­vin­voin­ti­a­lu­ei­den hal­lin­to­him­me­lis­sä on run­saas­ti per­kaa­mi­sen va­raa.

Olem­me te­hos­ta­neet ja te­hos­ta­neet, pal­ve­lut ovat mo­nin osin hei­ken­ty­neet ja työn­te­ki­jät uu­pu­vat. Olem­me­ko ken­ties unoh­ta­neet ih­mi­sen in­hi­mil­li­set voi­ma­va­rat näis­sä te­hos­ta­mis­toi­mis­sa?

Kun ih­mi­sen jak­sa­mi­nen ve­de­tään lii­an tiu­kal­le, pin­na kat­ke­aa, ja hän luo­puu työs­tään mie­luum­min kuin ter­vey­des­tään. Täl­lais­ta ta­pah­tuu ai­van lii­an usein ko­ti­hoi­dos­sa ja ter­vey­den­hoi­to­a­lal­la tätä ny­kyä. Tämä on mah­do­ton yh­tä­lö, kun ikään­ty­nei­den mää­rä kas­vaa vauh­dil­la lä­hi­vuo­si­na.

Töi­tä et­si­vät nuo­ret ei­vät myös­kään roh­ke­ne ha­keu­tua ko­ti­hoi­toon, kos­ka sen on­gel­mat tie­de­tään; on lii­kaa töi­tä ja vaa­ti­ma­ton palk­ka.

Mei­dän on muu­tet­ta­va tämä huo­les­tut­ta­va suun­taus ja an­net­ta­va työn­te­ki­jöil­le ja työ­hy­vin­voin­nil­le se ar­vo, mikä sil­le kuu­luu. Ih­mi­nen on ai­na yk­kö­nen, ja vain in­hi­mil­li­set pää­tök­set ovat kes­tä­viä sote-pää­tök­siä.

Ih­mi­nen ei ole kone. Mik­si tä­män muis­ta­mi­nen on niin vai­ke­aa?

EI­JA QUIN­LAN,
KUN­TA- JA ALU­E­VAA­LIEH­DO­KAS (KESK.),
POR­VOO, ITÄ-UU­SI­MAA