Por­voo on kau­pun­ki, joka he­rät­tää tun­tei­ta. Sen mu­ku­la­ki­vi­ka­dut, vä­rik­käät puu­ta­lot ja kau­niis­ti kim­mel­tä­vä joki piir­ty­vät muis­toi­hin – ne ovat kuin elä­vä pos­ti­kort­ti. Mut­ta mikä saa ih­mi­sen va­lit­se­maan Por­voon ko­dik­seen, ei vain päi­vä­ret­ki­koh­teek­si?

Kau­pun­gin ve­to­voi­ma­te­ki­jät ovat vah­vo­ja ja sy­väs­ti in­hi­mil­li­siä: kau­neus, luon­non­lä­hei­syys ja elä­män­laa­tu. Näi­tä te­ki­jöi­tä ei voi mi­ta­ta pel­kil­lä lu­vuil­la, mut­ta ne tun­tu­vat sy­dä­mes­sä.

Tuo­reen tu­lo­muut­ta­ja­tut­ki­muk­sen mu­kaan ih­mi­set va­lit­se­vat Por­voon en­nen kaik­kea sen luon­non­lä­hei­syy­den ja ai­nut­laa­tui­sen kau­pun­ki­ku­van vuok­si. Tämä ei ole vain pin­ta­puo­li­nen miel­ty­mys – se on juur­tu­nut sy­väl­le asu­mi­sen ja ar­jen va­lin­toi­hin. Ih­mi­set kai­paa­vat kau­pun­kia, jos­sa voi hen­git­tää, jos­sa his­to­ria ja ny­ky­het­ki kie­tou­tu­vat yh­teen ja jos­sa elä­män ryt­mi on juu­ri so­pi­va.

Pa­ra­dok­saa­li­ses­ti nämä Por­voon suu­rim­mat vah­vuu­det ei­vät kui­ten­kaan saa an­sait­se­maan­sa huo­mi­o­ta pää­tök­sen­te­os­sa. Kaa­voi­tus, ra­ken­ta­mi­nen ja kau­pun­ki­ke­hi­tys ei­vät ai­na tue sitä idyl­liä, joka te­kee Por­voos­ta eri­tyi­sen. Jos Por­voo ha­lu­aa kas­vaa me­net­tä­mät­tä sie­lu­aan, sen on pi­det­tä­vä kiin­ni juu­ri niis­tä te­ki­jöis­tä, jot­ka te­ke­vät sii­tä ai­nut­laa­tui­sen.

Tut­ki­muk­sen mu­kaan Por­voon suu­rim­mat valt­ti­kor­tit ovat kau­pun­gin viih­tyi­syys, kau­neus, Van­ha Por­voo ja luon­to. Näi­den ar­vo­jen tu­lee ol­la kes­ki­ös­sä kai­kes­sa ke­hi­tys­työs­sä – ei vain mark­ki­noin­nis­sa, vaan jo­kai­ses­sa pää­tök­ses­sä, joka muo­vaa kau­pun­gin tu­le­vai­suut­ta. Por­voon ve­to­voi­ma ei ole kor­keis­sa ele­ment­ti­ta­lois­sa tai kas­va­vis­sa ker­ros­ne­li­öis­sä, vaan sii­nä tun­nel­mas­sa, jon­ka ka­dut, ih­mi­set ja mai­se­mat yh­des­sä luo­vat.

Tut­ki­muk­sen joh­to­pää­tök­set vah­vis­ta­vat tä­män: asui­nym­pä­ris­tö, luon­non­lä­hei­syys ja kau­pun­gin ai­nut­laa­tui­nen tun­nel­ma ovat syi­tä, mik­si Por­voo­seen muu­te­taan – ja mik­si tääl­lä viih­dy­tään. Kau­pun­gin rau­hal­li­suus ja elä­män­laa­tu te­ke­vät täs­tä pai­kan, jo­hon ei vain muu­te­ta het­kek­si, vaan jon­ne ha­lu­taan jää­dä. Ar­jen su­ju­vuus, yh­tei­söl­li­syys ja mah­dol­li­suus naut­tia sekä luon­nos­ta et­tä kult­tuu­ris­ta te­ke­vät Por­voos­ta enem­män kuin pel­kän asuin­pai­kan – ne te­ke­vät sii­tä ko­din.

Ky­sy­mys kuu­luu­kin: Kuin­ka Por­voon päät­tä­jät var­mis­ta­vat, et­tä kau­pun­gin kas­vu ta­pah­tuu sen ai­nut­laa­tuis­ta luon­net­ta vaa­lien – ei­kä sen kus­tan­nuk­sel­la?

MIKA VAR­PIO,
MAI­SE­MA-ARK­KI­TEH­TI,
KUN­TA­VAA­LIEH­DO­KAS (VIHR. SIT.)