MYRS­KY­LÄ Myrs­ky­län yrit­tä­jät ry on syys­ko­kouk­ses­saan 6.11.2025 ja­ka­nut kak­si elä­män­työ­pal­kin­toa myrs­ky­lä­läi­sil­le yrit­tä­jil­le. Tun­nus­tuk­set sai­vat Sep­po Hels­ke ja Kari Vai­nio pit­kä­ai­kai­ses­ta yrit­tä­jyy­des­tä. Pal­kin­non ojen­si Myrs­ky­län Yrit­tä­jät ry:n pu­heen­joh­ta­ja Es­me Man­ns.

”Olen ai­ka on­nel­li­nen mies”

– Elä­mä on ih­mi­sen pa­ras­ta ai­kaa, Kari Vai­nio si­tee­raa Mat­ti Ny­kä­sen kuu­lui­saa lau­sah­dus­ta.

– Olen op­pi­nut ar­vos­ta­maan elä­män yk­sin­ker­tai­sia asi­oi­ta. Haa­vei­len sii­tä, et­tä ter­veys py­syi­si ja yri­tyk­se­ni sai­si jat­kua uu­sien omis­ta­jien hal­lus­sa, yrit­tä­jän elä­män­työ­pal­kin­non saa­ja Vai­nio sa­noo.

Vai­nio sai en­sim­mäi­sen kos­ke­tuk­sen yrit­tä­mi­seen jo lap­se­na maan­vil­je­li­jä­per­hees­sä ja vil­je­li maa­ta it­se­kin kol­mi­sen­kym­men­tä vuot­ta. Ko­ke­mus­ta ker­tyi myös Tu­kon myy­jä­nä.

Han­nu Kos­ken kans­sa kent­tä­sa­han hom­man­nut Han­nu Ant­ti­la pyy­si Vai­ni­o­ta vuon­na 1992 mu­kaan höy­lä­rik­si. Aluk­si Vai­nio teki työ­tä maa­ta­lou­den si­vu­e­lin­kei­no­na. Vuon­na 1997 val­tio myi van­ho­ja tie­lai­tok­sen kiin­teis­tö­jä ja use­am­pi yrit­tä­jä os­ti ton­tin, jos­sa ny­ky­ään­kin Kouk­jär­ven Höy­lää­mön ti­lat si­jait­se­vat, tie­dot­tees­sa ker­ro­taan.

– Sil­loin aloin pyö­rit­tää höy­lää­möä omaan piik­kii­ni. Sa­mal­la alu­eel­la on py­syt­ty, ti­lat ovat vaan vaih­tu­neet.

Vuon­na 2013 Vai­nio luo­pui vil­je­lys­tä ja maa­ta­lou­su­ra­koin­nis­ta sekä kes­kit­tyi pel­käs­tään höy­lää­mön toi­min­taan. Hän ku­vai­lee, et­tä sil­loin hä­nel­lä meni us­ko maa­ta­lou­teen Suo­mes­sa, mut­ta us­ko yrit­tä­mi­seen on säi­ly­nyt edel­leen.

– Olen maa­lai­nen hen­keen ja ve­reen, niin kyl­lä maa­ta­lou­sy­rit­tä­mi­sen lo­pet­ta­mi­nen oli kova paik­ka. Mut­ta toi­saal­ta sen jäl­keen höy­lää­mö on kas­va­nut. Uu­sil­le yrit­tä­jil­le­kin sa­non­kin vin­kik­si, et­tä ei kan­na­ta yrit­tää re­ve­tä lii­an mo­neen asi­aan, vaan kes­kit­tyä te­ke­mään muu­ta­maa asi­aa mah­dol­li­sim­man hy­vin.

Vuo­sien saa­tos­sa on ol­lut myös vai­kei­ta ajan­jak­so­ja. Esi­mer­kik­si Ame­ri­kan fi­nans­sik­rii­si ai­heut­ti vii­veel­lä alal­le Suo­mes­sa use­am­man vuo­den las­ku­kau­den. Vai­ni­on mie­les­tä ne ajat ei­vät ol­leet herk­kua.

– Kä­vin kyl­lä sy­väl­lä. Sit­ten on­nek­si 2016 al­koi taas ti­lan­ne el­pyä pa­rem­paan suun­taan.

Yrit­tä­mi­nen ei ole kos­kaan ka­dut­ta­nut

– Täs­sä on oma va­paus. Kyl­lä yrit­tä­mi­nen on ai­ka pal­jon myös kek­si­mis­tä. Jos ei ole ra­haa, sitä on jos­tain löy­det­tä­vä. Si­sua vaa­di­taan ja las­ku­tai­toa. Ja kaik­kien kans­sa on jol­la­kin ta­val­la tul­ta­va toi­meen, Vai­nio yn­näi­lee.

Yrit­tä­jä­vuo­sien ai­ka­na aut­ta­mi­sen halu on koko ajan vah­vis­ta­nut mer­ki­tys­tään osa­na yrit­tä­jän työ­tä. Kouk­jär­ven Höy­lää­mö pa­nos­taa eri­tyi­ses­ti yk­si­löl­li­seen pal­ve­luun ja nii­hin tuot­tei­siin, joi­ta ei pe­rus­rau­ta­kau­pas­ta saa.

– Par­haan tyy­dy­tyk­sen työs­tä saa, kun pys­tyy aut­ta­maan asi­a­kas­ta rat­kai­se­maan hä­nen on­gel­man­sa. Ja vie­lä pa­rem­pi on, jos voi sa­mal­la suo­si­tel­la toi­sen­kin yrit­tä­jän pal­ve­lui­ta asi­ak­kaal­le. Se tuo hy­vän mie­len, Vai­nio pai­not­taa.

Yri­tys on Vai­ni­ol­le vä­hän kuin oma lap­si.

- Ei­hän sitä niin sai­si aja­tel­la, mut­ta kyl­lä näin luo­pu­mi­sen het­kel­lä huo­maa, et­tä toi­voi­si yri­tyk­sen jat­ku­van. Vaik­ka pa­rem­mat ra­hat sai­si sil­lä, et­tä myi­si va­ras­ton ja ko­neet vaan erik­seen pois ja yri­tys lak­kai­si. Kaik­kea ei kui­ten­kaan ai­na voi mi­ta­ta ra­has­sa, Vai­nio poh­tii.

Kai­ken kaik­ki­aan Vai­nio ar­vi­oi, et­tä hä­nel­lä on asi­at mel­ko hy­vin.

– Kyl­lä mä oon oi­ke­as­taan ai­ka on­nel­li­nen mies.

Myrskylän yrittäjät

En tai­da vie­lä­kään jää­dä kei­nu­tuo­liin

– Tus­kin ai­na­kaan kei­nu­tuo­liin jään is­tu­maan, sa­noo elä­män­työ­pal­kit­tu Sep­po Hels­ke.

Hels­keen ti­lal­la Myrs­ky­läs­sä on ol­lut maan­vil­je­lys­tä jo ai­na­kin 1500-lu­vul­ta läh­tien.

– Kas­voin su­ku­ti­lan pi­toon lap­ses­ta al­ka­en ja jo var­hai­ses­sa vai­hees­sa tie­sin, et­tä tämä tu­lee ole­maan mi­nun työ­ni. Si­sa­ruk­sil­la­ni oli mui­ta am­ma­til­li­sia ta­voit­tei­ta, niin minä luon­tai­ses­ti va­li­koi­duin ti­lan jat­ka­jak­si, Hels­ke ker­too.

Va­rus­mies­pal­ve­luk­sen ja ag­ro­lo­gi­o­pin­to­jen jäl­keen ti­lan isän­nyys siir­tyi Sep­po Hels­keel­le vuon­na 1989.

– Oma yri­tys­toi­min­ta käyn­nis­tyi ihan hy­vin ti­lal­la. Oman isän­nyy­den ai­ka­na on­nis­tuin ke­hit­tä­mään kas­vin­vil­je­ly­ti­lan toi­min­taa laa­je­ne­mal­la ja eri­kois­tu­mal­la sie­men­vil­je­lyyn, Hels­ke ku­vai­lee.

Suu­rin kään­ne­koh­ta ta­pah­tui vuon­na 1995, kun Suo­mi liit­tyi Eu­roo­pan uni­o­niin.

Hels­keen mu­kaan se ei ol­lut suo­ma­lai­sen maa­ta­lou­den kan­nal­ta on­nis­tu­nut rat­kai­su. Se tap­poi yrit­tä­jä­hen­keä, kun tu­lon­muo­dos­tus ei enää tul­lut­kaan vain yrit­tä­mi­sen ja oman tuo­tan­non kaut­ta, vaan mo­ni­mut­kais­ten tu­ki­jär­jes­tel­mien kaut­ta.

– Li­säk­si tä­hän liit­tyi ras­kas val­von­ta­kult­tuu­ri, joka tuli Brys­se­lis­tä ja rää­tä­löi­tiin Suo­mes­sa vie­lä haas­ta­vam­mak­si. Sil­loin ko­e­tel­tiin mo­ti­vaa­ti­o­ta jat­kaa maa­ta­lou­sy­rit­tä­mis­tä.

Su­ku­ti­lan lo­pet­ta­mi­nen ei kui­ten­kaan käy­nyt mie­les­sä.

– Kyl­lä sii­nä am­mat­tiyl­peys rat­kai­si ja men­tiin vaan eteen­päin ham­mas­ta pur­ren, Hels­ke to­te­aa.

Maa­ta­lou­den tu­lo­ta­son las­ku mer­kit­si sitä, et­tä piti hank­kia li­sä­an­si­oi­ta muis­ta töis­tä ja mu­kaan tuli ko­neu­ra­koin­tia, lä­hin­nä tal­vi­kun­nos­sa­pi­to­töi­tä-

– Työ on pi­tä­nyt vir­ke­ä­nä. Hen­ki­rei­kä­nä vuo­sien var­rel­la ovat toi­mi­neet muun mu­as­sa kun­nal­lis­po­li­tiik­ka, pa­lo­kun­ta­toi­min­ta ja re­ser­vi­läis­toi­min­ta, Hels­ke sa­noo.

Hels­keen ti­lal­la on sii­tä on­nel­li­nen ti­lan­ne, et­tä ti­lan jat­ko on tur­vat­tu, sil­lä muu­ta­ma vuo­si sit­ten oma poi­kan ot­ti ti­lan hoi­det­ta­vak­seen.

– Edel­leen olen apu­lai­se­na ti­lan töis­sä mah­dol­li­suuk­sien mu­kaan. Hy­vin hän on ot­ta­nut vas­tuun. Vä­lil­lä mi­nun tu­lee lii­kaa neu­vot­tua, mut­ta hän osaa kyl­lä ai­ka na­pa­kas­ti sit­ten sa­noa, et­tei tar­vit­se kaik­kea neu­voa, Hels­ke nau­rah­taa.

Elä­ke­päi­vil­le Hels­ke ei siis ole vie­lä täy­sin heit­täy­ty­nyt. Haa­veis­sa on, et­tä py­syi­si edel­leen niin ter­vee­nä, et­tä voi­si osal­lis­tua töi­hin ja viet­tää myös ”oi­ke­aa elä­ke­ai­kaa” – vaik­ka hän ei kyl­lä tark­kaan osaa ni­me­tä, mitä se voi­si ol­la.

– Eh­kä se on ai­na­kin jo­ta­kin muu­ta kuin kei­nu­tuo­lis­sa is­tu­mis­ta, Hels­ke hy­mäh­tää hu­mo­ris­ti­ses­ti.

Mie­lui­sin­ta yrit­tä­mi­ses­sä on Hels­keen mu­kaan va­paus omaan te­ke­mi­seen.

– Sen mu­ka­na tu­lee kui­ten­kin myös vas­tuu, ei pidä höl­möil­lä. Pa­ras­ta on se, et­tä saa it­se teh­dä pää­tök­siä; oli ne sit­ten hy­viä tai huo­no­ja. It­se voi sit­ten ar­vi­oi­da, mi­ten on on­nis­tu­nut. Jos olet teh­nyt tyh­miä pää­tök­siä, niin kat­so pei­liin ja jat­ka eteen­päin. Vas­toin­käy­mi­set on vaan niel­tä­vä ja men­tä­vä eteen­päin, Hels­ke kan­nus­taa nuo­rem­pia yrit­tä­jiä.

Palkinnon Seppo Helskeelle ojensi Myrskylän Yrittäjät ry:n puheenjohtaja Esme Manns yrittäjäyhdistyksen syyskokouksessa.

Myrskylän Yrittäjät ry