POR­VOO, VECK­JÄR­VI Veck­jär­ven päi­vä­ko­ti sul­jet­tiin jo 90-lu­vun alus­sa, ja vain 10 mi­nuu­tin ajo­mat­kan pääs­sä Por­voon kes­kus­tas­ta si­jait­se­vat ti­lat jäi­vät tyh­jil­leen. Van­han kou­lu­ra­ken­nuk­sen ti­lois­sa toi­mii nyt use­am­pi yri­tys, jois­ta kak­si te­kee yh­teis­työ­tä las­ten leik­ki­mi­sen tu­ke­mi­sek­si. Tai­ka­kaa­ri ja Vek­ka­ri tar­jo­a­vat juh­la­ti­lo­ja las­ten syn­ty­mä­päi­vien ja dis­ko­jen jär­jes­tä­mi­seen lei­kin ja ilon kaut­ta.

Tais­te­lua di­gi­maa­il­maa vas­taan

Yrit­tä­jä Ker­li Lin­deg­ren on ko­toi­sin Vi­ros­ta. Hän muut­ti Suo­meen 2000-lu­vun alus­sa ja kou­lut­tau­tui en­sin las­ten­hoi­ta­jak­si ja myö­hem­min vie­lä yrit­tä­jäk­si. Vuon­na 2008 päi­vä­ko­dis­sa työs­ken­nel­les­sään hän läh­ti to­teut­ta­maan pit­kään ky­te­nyt­tä ide­aan­sa ja al­koi jär­jes­tä­mään las­ten ko­ti­syn­ty­mä­päi­viä ja eri­lai­sia las­ten­ta­pah­tu­mia niin Suo­mes­sa kuin esi­mer­kik­si ris­tei­ly­a­luk­sil­la­kin. Ne­li­sen vuot­ta sit­ten hän pe­rus­ti toi­min­nal­leen yri­tyk­sen, Tai­ka­kaa­ren, jos­ta on vii­me vuo­sien ai­ka­na tul­lut yrit­tä­jän pää­e­lin­kei­no.

– Nyt tu­lee mel­kein kak­si vuot­ta, et­tä pe­rus­tin Nur­mi­jär­vel­le Tai­ka­kaa­ri-leik­ki­pai­kan, yrit­tä­jä ker­too.

Ihan pari kuu­kaut­ta sit­ten Tai­ka­kaa­ri on tuo­tu myös Por­voo­seen. Las­ten syn­ty­mä­päi­vien ja leik­ki­ta­pah­tu­mien jär­jes­tä­mi­seen ku­ra­toi­dut ti­lat tar­jo­a­vat mo­ni­puo­li­sia mah­dol­li­suuk­sia di­gi­maa­il­man kah­leis­ta py­ris­te­le­mi­seen. Tai­ka­kaa­ri tar­jo­aa kas­vo­maa­lauk­sia, te­at­te­rie­si­tyk­siä ja leik­ki­mah­dol­li­suuk­sia, jois­sa vain mie­li­ku­vi­tus on ra­ja­na.

– Ha­lu­an tais­tel­la di­gi­maa­il­maa vas­taan näi­den ajat­to­mien hah­mo­jen kaut­ta. Tääl­lä tar­jo­am­me lap­sil­le vä­li­neet van­ha­nai­kai­seen leik­kiin, hän sa­noo.

Veckjärven vanhan päiväkodin tiloissa toimivassa Taikakaaressa järjestetään lasten synttäreitä, leikkipäiviä ja koko perheen tapahtumia.

Niki Viheriävaara

Van­ha­nai­kai­nen leik­ki ruok­kii luo­vuut­ta

Lin­deg­re­nin in­to­hi­mo las­ten kans­sa työs­ken­te­le­mi­ses­sä on­kin luo­van po­ten­ti­aa­lin ke­hit­tä­mi­nen. Vuo­sien var­rel­la hän on luo­nut usei­ta ajat­to­mia hah­mo­ja, jot­ka seik­kai­le­vat niin nuk­ke­te­at­te­rin ta­ri­nois­sa kuin las­ten lei­keis­sä­kin. Tai­ka­kaa­ren ti­lois­sa ja ta­pah­tu­mis­sa seik­kai­le­vat niin me­ri­ros­vot kuin pel­let, noi­dat ja prin­ses­sat­kin.

– Tämä se on, mikä lap­sil­le jää mie­leen, ei­kä se pu­he­li­men tai tab­le­tin ää­res­sä is­tu­mi­nen. Las­ten luo­van po­ten­ti­aa­lin ke­hit­ty­mis­tä, osal­li­suut­ta ja tun­ne­kas­va­tus­ta ruok­kii juu­ri se van­ha­nai­kai­nen leik­ki; äi­din ko­ruil­la ja van­ha­nai­kai­sel­la pu­he­li­mel­la leik­ki­mi­nen, yrit­tä­jä avaa.

Lin­deg­ren ker­too myös huo­man­neen­sa, et­tä leik­ki­mie­li­syys ei ole ka­don­nut ei­kä ole ka­to­a­mas­sa min­ne­kään las­ten kes­kuu­des­sa. He tar­vit­se­vat vain ti­lan ja vä­li­neet it­sen­sä to­teut­ta­mi­seen lei­kin kaut­ta.

– Usein riit­tää, et­tä aut­taa vain sen lei­kin al­kuun. Sii­nä koh­taa, kun teen nuk­ke­te­at­te­ria ja lap­set ha­lu­a­vat kat­soa mie­lum­min pu­he­lin­ta, nos­tan kä­det ylös, mut­ta vie­lä meil­lä on mah­dol­li­suus pi­tää hen­gis­sä sitä van­ha­nai­kais­ta leik­kiä, Lin­deg­ren sa­noo.

Por­voon leik­ki­pai­kan oh­jat nuo­rel­le yrit­tä­jäl­le

Por­voon Tai­ka­kaa­ri on uu­si as­kel yrit­tä­jäl­le. Hän jat­kaa Nur­mi­jär­ven toi­mi­pis­teen ope­roin­tia, ja an­taa Por­voon pis­teen oh­jat nuo­rel­le, vain pa­ri­kymp­pi­sel­le yrit­tä­jäl­le.

– El­len Poh­jo­la on toi­mi­nut ke­vy­ty­rit­tä­jä­nä Tai­ka­kaa­res­sa jo use­am­man vuo­den. Tämä on Tai­ka­kaa­ren en­sim­mäi­nen franc­hai­se-so­pi­mus, jos­sa El­len on vas­tuus­sa, Lin­deg­ren ker­too.

Poh­jo­la val­mis­tuu juu­ri erä­op­paak­si, mikä mah­dol­lis­taa muun mu­as­sa lei­ri­toi­min­nan ja ret­kien jär­jes­tä­mi­sen Tai­ka­kaa­res­sa. Al­kuun Lin­deg­ren on ak­tii­vi­ses­ti nuo­ren yrit­tä­jän tu­ke­na, mut­ta hän ha­lu­aa, et­tä Poh­ja­la saa to­teut­taa jat­kos­sa luo­vuut­taan ja teh­dä pai­kas­ta oman­nä­köi­sen­sä.

Kerli Lindegren aikoo järjestää myös lasten diskoja viereisessä rakennuksessa sijaitsevassa juhlatila Vekkarissa.

Niki Viheriävaara

Las­ten synt­tä­rei­tä, dis­ko­ja ja koko per­heen ta­pah­tu­mia

Tai­ka­kaa­ren ti­lois­sa voi pait­si it­se jär­jes­tää omien las­ten kans­sa ta­pah­tu­mia, myös tul­la naut­ti­maan koko per­heel­le jär­jes­te­tys­tä toi­min­nas­ta vaik­ka tans­si­jal­ka vi­pat­ta­en. Van­han kou­lu­ra­ken­nuk­sen pi­ha­pii­ris­sä toi­mii ni­mit­täin toi­nen­kin juh­la­ti­la, Vek­ka­ri, joka te­kee Tai­ka­kaa­ren kans­sa tii­vis­tä yh­teis­työ­tä.

– Tar­koi­tuk­se­na on pi­tää tääl­lä dis­ko­ja, ja jär­jes­täm­me var­mas­ti ke­sä­kah­vi­la­päi­viä ja pi­ha­kirp­pis­tä, Lin­deg­ren lu­pai­lee.

– Us­kon, et­tä jos­sain koh­taa tu­lee leik­ki- ja per­he­päi­vi­ä­kin. Klauk­ka­lan paik­ka on osoit­ta­nut, et­tä enem­män se on ne synt­tä­ri­juh­lat ja ker­ran kuus­sa dis­kot, mitä kai­va­taan, hän li­sää.

Usein syn­ty­mä­päi­vä­juh­lat poi­ki­vat jon­kun vie­raan kiin­nos­tuk­sen jär­jes­tää myös omat synt­tä­rin­sä Tai­ka­kaa­res­sa. Vaik­ka Veck­jär­ven ti­lat ovat vas­ta het­ken ol­leet käy­tös­sä, niis­sä­kin on ke­ret­ty jär­jes­tää jo muu­ta­mat pirs­keet. Mark­ki­noin­tia on teh­ty pai­kal­li­sis­sa Fa­ce­book-ryh­mis­sä ja muun mu­as­sa Kum­mi­tus­ten yö­nä. Pai­kal­li­set ovat jo kiin­nos­tu­neet toi­min­nas­ta ja vas­taa­not­to on ol­lut var­sin po­si­tii­vi­nen.

Kerli Lindegrenin luomat ajattomat hahmot seikkailevat nukketeatteriesityksissä ja lasten leikeissä. Lindegrenin tekemät maalaukset hahmoista koristavat myös Porvoon leikkipaikan seiniä.

Niki Viheriävaara

Avoi­met ovet käyn­nis­sä

Jou­lua edel­tä­vän vii­kon 15.-21.12. Tai­ka­kaa­ren ti­lois­sa on avoi­met ovet. Sin­ne voi tul­la kuka vaan leik­ki­mään yh­des­sä las­ten­sa kans­sa, tai vaik­ka jät­tää lap­sen­sa hoi­toon jou­luos­tok­sien teon ajak­si.

– Tu­tus­tum­me juu­ri pai­kal­lis­ten kult­tuu­riin ja ta­poi­hin. Teem­me kai­ken ih­mis­ten tar­pei­den mu­kaan. Kaik­ki las­ten­hoi­to­lu­vat meil­tä löy­tyy, Lin­deg­ren hy­myi­lee.