Suo­men ta­lous­ti­lan­ne on ol­lut pit­kään vai­kea, ja epä­var­muus nä­kyy niin val­ti­on bud­je­tis­sa kuin ta­val­lis­ten ih­mis­ten ar­jes­sa. Tämä ko­ros­tuu mo­nel­la juu­ri jou­lun ai­kaan. Sik­si on tär­ke­ää py­säh­tyä miet­ti­mään, mi­hin ra­ham­me lo­pul­ta vir­taa­vat. Vuon­na 2024 suo­ma­lai­set käyt­ti­vät jou­lun­viet­toon kes­ki­mää­rin 560 eu­roa, jois­ta noin 350 eu­roa ku­lui lah­joi­hin. Lu­ku­ja ei tar­vit­se kau­aa pyö­ri­tel­lä ym­mär­tääk­seen, et­tä jou­lu on ta­lou­del­li­ses­ti poik­keuk­sel­li­sen mer­kit­tä­vä ajan­koh­ta.

Sil­ti suu­ri osa näis­tä eu­rois­ta pää­tyy glo­baa­leil­le mark­ki­na­pai­koil­le ja hal­pa­verk­ko­kau­poil­le. Te­mun ja Shei­nin kal­tai­sis­ta alus­tois­ta on vii­me ai­koi­na kes­kus­tel­tu vilk­kaas­ti val­ta­kun­nal­li­ses­sa po­li­tii­kas­sa - ja syys­tä. Kun hin­nat pol­je­taan lä­hes ole­mat­to­miin, kai­kes­ta muus­ta myös tin­gi­tään: laa­dus­ta, te­ki­jöi­den työ­o­lois­ta ja ym­pä­ris­tö­kus­tan­nuk­sis­ta. Esi­mer­kik­si Tul­lin mu­kaan vuon­na 2024 EU:n ul­ko­puo­lel­ta tuli Suo­meen 28,2 mil­joo­naa lä­he­tys­tä.

Kun va­lit­sem­me hal­pa­verk­ko­kau­pat, unoh­dam­me pait­si edel­lä mai­ni­tut vas­tuul­li­suus­ky­sy­myk­set myös pai­kal­li­set yrit­tä­jät. Ne, joi­den toi­meen­tu­lo ja tu­le­vai­suus ra­ken­tuu jo­kai­ses­ta eu­ros­ta ja jo­kai­ses­ta luot­ta­muk­sen osoi­tuk­ses­ta. Yrit­tä­jät, jot­ka ei­vät myy pelk­kää ta­va­raa, vaan myös osaa­mis­taan, ai­kaan­sa ja roh­keut­taan yrit­tää.

Pai­kal­li­set yrit­tä­jät ei­vät ole vain pal­ve­lun­tar­jo­a­jia. He ovat yh­tei­sö­jen ra­ken­ta­jia, jot­ka pi­tä­vät alu­eem­me elä­vä­nä ja kan­ta­vat ris­kiä sil­loin­kin, kun suh­dan­teet vaih­te­le­vat. Jos edes mur­to-osa mei­dän kaik­kien jou­lun ku­lu­tuk­ses­ta oh­jau­tui­si heil­le, vai­ku­tus oli­si val­ta­va. Se nä­kyi­si koko alu­een elin­voi­mas­sa. En­nen kaik­kea sil­lä oli­si mer­ki­tys­tä juu­ri niil­le yrit­tä­jil­le, jot­ka yrit­tä­vät jat­kaa työ­tään myös hil­jai­sem­pien kuu­kau­sien yli.

On myös hyvä muis­taa, et­tei jou­lun tar­vit­se ol­la ta­va­ra­vuo­ri. Ai­neet­to­mat lah­jat, ku­ten pal­ve­lut, elä­myk­set, hoi­va tai ai­ka yh­des­sä, jää­vät usein mie­leen pi­dem­mäk­si ai­kaa kuin mi­kään pa­ket­ti. Myös se­cond hand -lah­jois­sa on enem­män aja­tus­ta kuin no­pe­as­ti han­ki­tuis­sa hyö­dyk­keis­sä.

Sik­si tänä vuon­na voim­me ky­syä it­sel­täm­me: mitä jos lah­jal­la oli­si kak­si saa­jaa, se joka sen avaa ja se joka sen te­kee?

Jou­lu tu­lee joka vuo­si ajal­laan. Tänä vuon­na meil­lä on mah­dol­li­suus teh­dä yh­del­lä va­lin­nal­la pal­jon enem­män kuin ilah­dut­taa lä­heis­tä. Voim­me tu­kea pai­kal­lis­ta yrit­tä­jää, alu­een työ­tä ja koko suo­ma­lai­sen yrit­tä­jyy­den elin­voi­maa. Kun va­lit­sem­me lä­hel­lä teh­dyn ja pai­kal­li­sen, lah­ja ei jää yh­teen het­keen, vaan jat­kaa kul­ku­aan pit­käl­le jou­lun jäl­keen mei­dän kaik­kien hy­väk­si.

FRIDA SIGF­RIDS
Kir­joit­ta­ja on elin­kei­no­po­li­tii­kan asi­an­tun­ti­ja Suo­men Yrit­tä­jil­lä sekä kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen jä­sen Por­voos­sa.