POR­VOO, ILO­LA Ilo­lan Si­ki­län­tien var­rel­la sei­soo tila, jos­ta jo tiel­le kan­tau­tuu maa­seu­dun loh­dul­li­nen tuok­su, las­ten ilon­kil­jah­duk­sia ja eläin­ten ää­niä.

Kungs­bac­kan Ko­tie­läin­pi­ha on kau­nii­na ke­sä­päi­vä­nä ke­rän­nyt jou­kon iloi­sia ih­mi­siä ih­met­te­le­mään eri­lai­sia eläi­miä ke­sä­puu­his­saan. Näky ei ole ti­lal­le ta­va­ton: jo kol­men­kym­me­nen vuo­den ajan se on hou­ku­tel­lut mo­ne­ni­käi­siä kä­vi­jöi­tä tu­tus­tu­maan maa­ti­lan elä­mään ja ihas­te­le­maan ko­tie­läi­miä.

Kaik­ki sai al­kun­sa Ama­deus-aa­sis­ta

Ko­tie­läin­pi­ha sai al­kun­sa vuon­na 1994, kun juu­ri han­kit­tu aa­si Ama­deus sai ohi­a­ja­vat au­tot py­säh­ty­mään Si­ki­län­tien var­teen. Ti­lan isän­tä Ka­ro­lii­na Granq­vist muis­taa, kuin­ka per­soo­nal­li­nen aa­si oli toi­mi­nut oi­ke­a­na ve­to­nau­la­na alus­ta al­ka­en.

– Äi­ti lait­toi kyl­tin tien var­teen, et­tä saa tul­la kat­so­maan, ja sii­tä se sit­ten läh­ti. Mei­tä lap­sia on kuu­si, ja kaik­ki on ty­kän­nyt vä­hän eri eläi­mis­tä, eli meil­lä oli sit­ten jo pal­jon elu­koi­ta, Granq­vist hy­myi­lee.

Granq­vis­tin äi­ti oli pian kyl­tin aset­ta­mi­sen jäl­keen päät­tä­nyt ko­keil­la, jos­ko ko­tie­läin­pi­han pe­rus­ta­mi­nen oli­si kan­nat­ta­vaa Por­voon lai­ta­mil­le Ilo­lan ky­lään. Kävi il­mi, et­tä kyl­lä oli.

– Täs­tä tuli sit­ten sel­lai­nen kiva li­sä­tie­nes­ti, Granq­vist se­lit­tää.

Laajalle alueelle levittyvällä tilalla riittää nähtävää vaikka koko päiväksi.

Iina-Kaisa Viheriävaara

Jäl­ki­kas­vu ot­ti oh­jat

Vuon­na 2016 oh­jak­set siir­tyi­vät äi­din hyp­py­sis­tä jäl­ki­kas­vul­le, ja Granq­vis­tis­ta tuli ko­tie­läin­pi­han ve­tä­jä ja isän­tä. Muu­ta­ma vuo­si myö­hem­min hän sai rin­nal­leen ren­gen, Os­ka­ri "Os­ku" Ti­mo­har­jun, joka pait­si aut­taa ti­lan yl­lä­pi­dol­li­sis­sa toi­mis­sa, myös kok­kaa ja lei­poo an­ti­mia kah­vi­laan. Am­ma­til­taan hän on­kin kok­ki.

– Teem­me vä­hän vaih­te­le­vas­ti, jos­kus lei­vo­taan ja jos­kus on esi­mer­kik­si keit­toa, Granq­vist ker­too.

– Tors­tai­sin on her­ne­keit­to­päi­vä, Ti­mo­har­ju li­sää.

Kungs­bac­kan ko­tie­läin­pi­hal­le tuo­daan myös alu­een hoi­to­koi­rat, ja se toi­mii pie­ni­muo­toi­se­na kar­jan­kas­vat­ta­ja­ti­la­na. Granq­vist ja Ti­mo­har­ju puus­kah­ta­vat, et­tä ke­sän vie­rai­lu­kau­den hil­jen­nyt­ty­ä­kin ti­lal­la riit­tää te­ke­mis­tä.

Karoliina Granqvist otti isännän hommat niskoilleen vuonna 2016.

Iina-Kaisa Viheriävaara

Per­he­pai­kas­sa viih­tyy aa­mus­ta il­taan

Ve­to­nau­la­na toi­mi­nut Ama­deus-aa­si kuo­li kol­mi­sen vuot­ta sit­ten. Granq­vist oli poh­ti­nut, tu­li­si­vat­ko ih­mi­set enää käy­mään ko­tie­läin­pi­hal­la, kun kuu­lui­sak­si nous­sut "pu­re­va aa­si" ei oli­si enää viih­dyt­tä­mäs­sä kä­vi­jöi­tä.

– Pu­re­vaa aa­sia ky­sy­tään edel­leen, hän ker­too.

Huo­li osoit­tau­tui ai­heet­to­mak­si ja ke­sät ovat edel­leen py­sy­neet kii­rei­si­nä. Vaik­ka yh­tään al­ku­pe­räis­tä eläin­tä ti­lal­la ei enää ole, uu­dem­mat­kin eläi­nys­tä­vät ovat ve­tä­neet ih­mi­siä puo­leen­sa. Eri­tyi­ses­ti lap­si­per­heet viih­ty­vät ti­lal­la vaik­ka koko päi­vän.

– Per­he­paik­ka­han tämä on. Ih­mi­set tu­le­vat tän­ne kym­me­nen ai­kaan aa­mul­la ja vii­py­vät il­ta­kuu­teen saak­ka, Ti­mo­har­ju ker­too.

Näh­tä­vää riit­tää po­rois­ta vii­ri­äi­siin

Ko­tie­läin­pi­hal­la riit­tää näh­tä­vää. Lä­hem­pä­nä kah­vi­o­ta löy­tyy Max-koi­ran häk­ki, ka­ne­ja, vii­ri­äi­siä, vuo­hia, "laa­pa­koi­ta" sekä he­vos­ten kar­si­noi­ta. Hie­man sy­vem­mäl­lä olei­le­vat eri la­je­ja edus­ta­vat pos­sut sekä pari po­nia. Kun kä­ve­lee vuo­hi­tar­hauk­sen ohi ai­van alas, löy­tää siel­tä aa­sit, lam­paat ja han­het sekä suo­men­he­vos­tam­ma Hel­min. Lai­tu­mil­la ke­sää viet­tää myös ylä­maan­kar­jaa, ja eri­koi­suu­te­na yh­des­tä ai­tauk­ses­ta löy­tyy kak­si po­roa.

– Po­ro­ja meil­lä on myös ol­lut tosi pit­kään, yli kak­si­kym­men­tä vuot­ta, Granq­vist ker­too.

Eläi­met ovat laa­pa­koi­ta lu­kuu­not­ta­mat­ta hy­vin hel­pos­ti lä­hes­tyt­tä­viä, ja vie­raat pää­se­vät­kin si­lit­te­le­mään nii­tä kaik­kia.

– Ide­a­han on, et­tä tän­ne tul­tai­siin tu­tus­tu­maan maa­ti­lan elä­mään ja kat­so­maan eläi­miä. Et­tei mene vuo­het ja leh­mät se­kai­sin, Granq­vist hy­myi­lee.

Lampaat parveilevat herkkuja tarjoilevan Osku Timoharjun ympärillä.

Iina-Kaisa Viheriävaara

Kar­ku­reis­sut jää­vät mie­leen

Kol­men­kym­me­nen vuo­den ajal­le on mah­tu­nut ka­soit­tain ta­pah­tu­mia, jois­ta osa on muo­dos­tu­nut vuo­sit­tai­sik­si pe­rin­teik­si. Ai­na­kin äi­tien­päi­vää ja pää­si­äis­tä Granq­vist ker­too vie­tet­tä­neen jo use­am­pa­na vuon­na.

Eläi­miin liit­ty­vis­tä kom­mel­luk­sis­ta par­hai­ten mie­leen ovat jää­neet eri­lai­set kar­ku­reis­sut. Ylä­maan­kar­jaa kar­kai­lee tuon tuos­ta­kin, mut­ta tänä ke­sä­nä va­ki­o­kar­ku­rin tit­te­liä kan­taa ke­säl­lä syn­ty­nyt vuo­hen­ki­li, Tuho.

– Se on jo am­mat­ti­lai­nen, vaik­ka se on vas­ta pari kuu­kaut­ta. Se kar­ka­si en­sim­mäi­sen ker­ran, kun se oli päi­vän van­ha, ei­kä ol­lut mi­kään kii­re ta­kai­sin äi­din luo, Granq­vist nau­raa.

Lampaat juoksivat paikalle kuullessaan herkkukauran rahinan ämpärissä.

Iina-Kaisa Viheriävaara

Kaik­ki ovat ter­ve­tul­lei­ta synt­tä­reil­le

Ko­tie­läin­pi­han syn­ty­mä­päi­vää juh­li­taan 1.9. Lu­vas­sa on muun mu­as­sa ta­lu­tus­rat­sas­tus­ta, trak­to­ri­a­je­lua ja kak­ku­kah­vit.

– Kaik­ki ovat ter­ve­tul­lei­ta tän­ne. Vai mitä, Es­si, kaik­ki ovat ter­ve­tul­lei­ta? Granq­vist haas­tat­te­lee sy­lis­sä is­tu­vaa las­taan.

Vaik­ka Es­si ei mi­tään sa­no­kaan, ujos­ta elees­tä voi­si pää­tel­lä vas­tauk­sen ole­van myön­tä­vä.

» Kungs­bac­kan Ko­tie­läin­pi­han syn­ty­mä­päi­vä­juh­lat sun­nun­tai­na 1.9. ko­tie­läin­pi­hal­la, Si­ki­län­tie 609, 07280 Ilo­la.