Työt­tö­myys nä­kyy ar­jes­sa mo­nel­la ta­val­la: tu­lot pie­ne­ne­vät ja mie­les­sä voi ol­la pal­jon huol­ta tu­le­vai­suu­des­ta. Kil­pai­lu on myös ko­vaa – ys­tä­vä­ni haki hil­jat­tain työ­paik­kaa ja sai tie­tää ole­van­sa yk­si 3 400 ha­ki­jas­ta. Toi­nen tut­ta­va­ni täyt­ti ha­ke­muk­sia vuo­den en­nen kuin työ löy­tyi. Työt­tö­myy­den ajan pi­täi­si ol­la ra­ken­ta­va vai­he, ei pelk­kää sel­viy­ty­mis­tais­te­lua.

Muis­tan hy­vin sen tun­nel­man, kun hy­vin­voin­ti­a­lu­eel­la käy­tiin YT-neu­vot­te­lu­ja. Ih­mi­set oli­vat huo­lis­saan ja epä­var­mo­ja tu­le­vai­suu­des­taan. Ei ku­kaan ha­lua me­net­tää työ­tään – se kos­ket­taa sy­väl­tä ja muut­taa koko elä­män suun­nan.

Sik­si on huo­les­tut­ta­vaa, et­tä Or­pon hal­li­tuk­sen pää­tök­set ovat li­sän­neet epä­var­muut­ta sen si­jaan, et­tä loi­si­vat uu­sia mah­dol­li­suuk­sia. Työt­tö­myys­tur­van oma­vas­tuu­päi­viä on pi­den­net­ty, asu­mis­tu­kea lei­kat­tu ja ai­kuis­kou­lu­tus­tu­ki sekä vuo­rot­te­lu­va­paa lak­kau­tet­tu. Työs­sä­o­lo­eh­to on kak­sin­ker­tais­tet­tu ja suo­ja­o­sa pois­tet­tu. Työn­ha­ki­jan nä­kö­kul­mas­ta nämä ei­vät tuo työ­tä tai tur­vaa – ne li­sää­vät huol­ta ja pai­net­ta sel­vi­tä ti­lan­tees­ta eteen­päin.

ELY-kes­kuk­sen tuo­re kat­saus ker­too, et­tä työt­tö­myys on kas­va­nut lä­hes kai­kis­sa Itä-Uu­den­maan kun­nis­sa. Por­voos­sa ja Lo­vii­sas­sa työt­tö­miä on jo yli kym­me­ne­so­sa työ­voi­mas­ta, ja Si­poos­sa luku on myös nous­sut. Pit­kä­ai­kais­työt­tö­miä on pal­jon ja avoi­mia työ­paik­ko­ja vain kou­ral­li­nen. Yhä use­am­pi jou­tuu kil­pai­le­maan sa­mois­ta, ko­tia lä­hel­lä ole­vis­ta työ­pai­kois­ta, mikä te­kee työn­haus­ta ras­kas­ta ja uu­vut­ta­vaa.

Mo­nel­la työt­tö­mäl­lä oli­si ha­lua kou­lut­tau­tua ja et­siä uu­si suun­ta työ­u­ral­le. Ky­se­ly­tun­nil­la nos­tin esiin, et­tä työt­tö­myys­tur­val­la opis­ke­lu on edel­leen lii­an han­ka­laa. Mi­nis­te­ri lu­pa­si hel­po­tuk­sia – toi­vot­ta­vas­ti ne nä­ky­vät pian käy­tän­nös­sä.

Nuor­ten ti­lan­ne vaa­tii myös huo­mi­o­ta: Itä-Uu­del­la­maal­la al­le 25-vuo­ti­ai­den työt­tö­mien mää­rä on nous­sut vii­den­nek­sel­lä vuo­des­sa ja esi­mer­kik­si Lo­vii­sas­sa nuor­ten ak­ti­voin­ti­as­te on pu­don­nut al­le 4 pro­sent­tiin. Jo­kai­nen nuo­ri il­man työ­tä tai opis­ke­lu­paik­kaa on ris­ki syr­jäy­tyä – ja jo­kai­nen heis­tä an­sait­see mah­dol­li­suu­den.

Va­li­tet­ta­vas­ti Or­pon hal­li­tuk­sen työl­li­syy­den ni­mis­sä te­ke­mät leik­kauk­set ovat vain li­sän­neet ih­mis­ten ah­din­koa. Työ­paik­ko­ja ei syn­ny leik­kaa­mal­la toi­meen­tu­loa. Työ­paik­ko­ja syn­tyy, kun ih­mi­sil­lä on mah­dol­li­suus ke­hit­tää osaa­mis­taan, luot­taa tu­le­vaan ja us­koa sii­hen, et­tä hei­dän osaa­mi­sel­laan on ar­voa. Sen eteen olen val­mis te­ke­mään töi­tä yh­des­sä alu­een am­mat­ti­lais­ten ja kun­tien kans­sa. Työt­tö­myys ei saa ol­la pää­te­py­säk­ki – oi­keil­la pää­tök­sil­lä se voi ol­la al­ku jol­le­kin uu­del­le.

ANET­TE KARLS­SON
Kir­joit­ta­ja on por­voo­lai­nen kan­sa­ne­dus­ta­ja (sd.)