Viikon kysymys
A-
A+
Kirjoittaja muistuttaa, että pienelle lapselle riittää kotonakin virikkeitä vaihtoehtona subjektiiviselle päivähoidolle.
Arkisto/Deposiphotos
Varhaiskasvatuksen alalla reilut 20 vuotta työtä tehneenä olen ihmetellyt vanhempien suhtautumista subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen.
Subjektiivisella päivähoito-oikeudella tarkoitetaan sitä, että jokaisella alle kouluikäisellä lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen riippumatta vanhempien työtilanteesta tai siitä onko vanhempi kotona vanhempainvapaalla.
Vuonna 2016 subjektiivista päivähoito-oikeutta rajattiin, jolloin osa kunnista alkoi tarjota alle 20 tunnin viikoittaista päivähoitoa niille lapsille, joiden vanhemmista toinen oli kotona. Kuitenkin vuonna 2020 subjektiivinen päivähoito-oikeus palautettiin.
Tämä on johtanut siihen, että vanhemmat, jotka ovat kotona toisen – yleensä pienemmän sisaruksen kanssa – tuovat toisen lapsensa koko päivähoitoon. Etenkin alle 3-vuotiaiden kohdalla se herättää minussa ajatuksia. Johtuuko tämä vanhempien mukavuudenhalusta tai aktiivisuuden puutteesta?
Usein kuulee vanhempien perustelevan asiaa sillä, että lapsi saa virikkeitä sekä oppii kielellisiä että sosiaalisia taitoja. Tämä on totta, mutta nämä taidot lapsi oppii myös hyvin kotihoidossa. Kaupungit ja kunnat tarjoavat yleensä paljon erilaista kerho- ja leikkipuistotoimintaa. Näin kesäaikana varsinkin ihmetyttää, että lapsi tuodaan kesäpäivystykseen (yleensä heinäkuu), joka on lähtökohtaisesti tarkoitettu työssäkäyvien vanhempien lapsille. Kesäpäivystyksessä näkee lapsia, joilla olisi mahdollisuus olla myös kotihoidossa. Osalle lapsista ei suoda välttämättä lomaa lainkaan.
Hoitopäivä lapselle on aikataulutettua ja siksi myöskin väsyttävää. Suomessa päivähoito on laadukasta. Toivoisin silti, että vanhemmat osaisivat nauttia pienen lapsen kanssa kotona olosta. Myös lapsi tarvitsee lomaa!
"VARHAISKASVATUKSEN PARISSA TYÖSKENTELEVÄ"
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot