PUK­KI­LA Oli lo­ka­kuu vuon­na 1885, kun puk­ki­la­lai­sel­le työ­vä­en­luok­kai­sel­le yk­sin­huol­ta­jal­le syn­tyi lap­si, joka tu­li­si ai­kui­se­na jät­tä­mään kun­taan jäl­ken­sä pit­käk­si ajak­si hä­nen kuo­le­man­sa­kin jäl­keen. Sil­loin sitä ei tien­nyt ku­kaan; köy­hyy­den kah­leis­sa kamp­pai­le­va pus­si­kaup­pi­a­säi­ti raa­toi maa­ti­lal­la päi­vät pit­kät, kun­nes kuo­li nuo­re­na ko­ti­ti­lal­laan Sa­vi­jo­el­la.

13-vuo­ti­aa­na or­vok­si jää­nyt On­ni Nur­mi (1885-1962) läh­ti mää­rä­tie­toi­ses­ti ra­ken­ta­maan tu­le­vai­suut­ta, jos­sa voi­si aut­taa äi­ti­vai­naan­sa kal­tai­ses­sa ti­lan­tees­sa elä­viä ko­ti­kun­nas­saan, tie­tä­mät­tään, et­tä on­nis­tui­si sii­nä kuo­le­man­sa jäl­keen.

18-vuo­ti­aa­na Nur­mi muut­ti Hel­sin­kiin työs­ken­te­le­mään, ja pa­la­si Puk­ki­laan yh­dek­sän vuot­ta myö­hem­min. Kau­pan pe­rus­ta­neen nuo­ren ai­kui­sen kaup­pi­aa­na ole­mi­nen päät­tyi kui­ten­kin ly­hy­een kau­pan­käyn­nin haas­tei­den vuok­si. Vuon­na 1913 vel­kaan­tu­nut nuo­ri kaup­pi­as läh­ti et­si­mään on­ne­aan me­ren ta­kaa Ame­ri­kas­ta.

Ret­ki tuot­ti kuin tuot­ti­kin tu­los­ta, ja vii­si­tois­ta vuot­ta läh­tön­sä jäl­keen Puk­ki­laan pa­la­si ri­kas­tu­nut mies vel­ko­jan­sa mak­sa­maan. Pa­lau­tet­tu­aan kun­ni­an­sa ko­ti­ky­läs­sään hän siir­si kir­jan­sa lo­pul­li­ses­ti pää­kau­pun­kiin ja toi­mi siel­lä isän­nöit­si­jä­nä. Nur­mi kuo­li Hel­sin­gis­sä vuon­na 1962 77-vuo­ti­aa­na, ja le­pää siel­lä Hie­ta­nie­men hau­taus­maal­la sa­mas­sa hau­das­sa ta­lou­den­hoi­ta­jan­sa Sai­ma Lin­de­ma­nin ja tä­män Pirk­ko-tyt­tä­ren kans­sa.

En­nen kuo­le­maan­sa On­ni Nur­mi ker­ke­si al­kaa si­joit­ta­jak­si, ja osak­kei­ta os­tel­tiin­kin niin Suo­men Ku­mi­teh­das Oy:ltä ja No­kia Osa­keyh­ti­öl­tä kuin Suo­men so­ke­ril­ta. Le­gen­dan mu­kaan Nur­mi si­joit­ti Ku­mi­teh­taan ja No­ki­an osak­kei­siin ar­vos­tuk­ses­taan yri­tys­ten tuot­ta­mia pu­nai­sia ku­mi­saap­pai­ta koh­taan.

Kol­me vuot­ta en­nen kuo­le­maan­sa Nur­mi kir­joi­tut­ti tes­ta­ment­tin­sa, jon­ka mu­kaan koko hä­nen omai­suu­ten­sa kuu­lui­si Puk­ki­lan kun­nal­le. Tes­ta­men­tat­tu­jen osak­kei­den tuo­tot tuli käyt­tää van­hain­ko­dis­sa asu­vien van­hus­ten vir­kis­tyk­seen.

– Toi­nen kes­kei­nen tes­ta­ment­ti­mää­räys oli, et­tei tes­ta­men­tat­tu­ja osak­kei­ta sai­si myy­dä. Näin toi­mit­tiin 35 vuot­ta, Elä­mää Puk­ki­las­sa -ryh­mäs­sä ak­tii­vi­ses­ti toi­mi­va Kal­le Sihl­man ker­too.

Elämää Pukkilassa -ryhmän Kalle Sihlman kertoo kuulleensa, että Onni Nurmi oli "mukava, pieni mies".

Niki Viheriävaara

Ajat kui­ten­kin muut­tui­vat, ja asia, jota ku­kaan ei Nur­men eli­nai­ka­na oli­si voi­nut en­nus­taa, ta­pah­tui. No­ki­as­ta kas­voi maa­il­man joh­ta­va tek­no­lo­gi­ayh­tiö, ja mat­ka­pu­he­lin­val­mis­tuk­sen myö­tä osak­kei­den ar­vo nou­si rä­jäh­dys­mäi­ses­ti 90-lu­vul­la.

– Tou­ko­kuus­sa 2000 tes­ta­men­tin osak­kei­den ar­vo oli noin 30 mil­joo­naa mark­kaa, eli lä­hes kuu­si mil­joo­naa eu­roa. Sil­loin osak­kei­den mää­rä oli ko­hon­nut 900 tu­han­teen kap­pa­lee­seen, Sihl­man avaa.

15.6.2000 teh­dys­sä vä­li­mie­soi­keu­den pää­tök­ses­sä kat­sot­tiin, et­tä tes­ta­men­tin te­ke­mi­sen jäl­keen sekä ta­lou­del­li­set et­tä yh­teis­kun­nal­li­set olo­suh­teet oli­vat muut­tu­neet olen­nai­ses­ti. Tes­ta­men­tin toi­meen­pa­ni­ja, sil­loin Me­ri­ta Pank­ki Oyj, vel­voi­tet­tiin pe­rus­ta­maan On­ni Nur­men sää­tiö, joka sai­si myy­dä osan osak­keis­ta si­joit­taak­seen ne uu­del­leen mah­dol­li­sim­man tur­vaa­vas­ti.

– Kol­ma­so­sa osak­keis­ta myy­tiin ja si­joi­tet­tiin uu­des­taan, ja on­nek­si. 2000 lu­vun alus­sa No­ki­an osak­kei­den ar­vo ro­mah­ti 70 pro­sent­tia, Sihl­man se­lit­tää.

Tä­hän päi­vään men­nes­sä On­ni Nur­men sää­tiö on tu­ke­nut Puk­ki­lan kun­nan van­huk­sia lä­hes 20 mil­joo­nal­la eu­rol­la. En­si vuo­del­le avus­tuk­sia on bud­je­toi­tu 332 tu­hat­ta eu­roa.

Marraskuun loppuun asti Hyvinvointikeskus Onnissa on nähtävillä Onni Nurmen elämää käsittelevä näyttely.

Niki Viheriävaara

Nur­men eli­nai­ka­na hän ei ol­lut puk­ki­la­lai­sil­le tut­tu hah­mo. Puk­ki­las­sa kas­va­nut tun­tee ai­no­as­taan yh­den ih­mi­sen, joka oli koh­dan­nut tä­män ko­ti­seu­dul­laan.

– Kuu­lem­ma mu­ka­va, pie­ni mies. Muu­ta hän ei Nur­mes­ta muis­ta­nut, hän nau­rah­taa.

Vas­ta kym­me­nen vuot­ta Nur­men kuo­le­man jäl­keen, vuon­na 1972, hä­nes­tä uu­ti­soi­tiin pai­kal­li­ses­sa leh­des­sä, kun Puk­ki­lan kun­nal­le tes­ta­men­toi­tu omai­suus mah­dol­lis­ti vä­ri­te­le­vi­si­on han­kin­nan van­hain­ko­tiin jou­luk­si. Tuol­loin No­ki­an ja Suo­men so­ke­rin osak­keet oli­vat tuot­ta­neet tu­los­ta 7430 mark­kaa.

– Sii­hen ai­kaan se oli mer­kit­tä­vä sum­ma. Kuu­kau­sit­tai­nen kes­ki­palk­ka oli 1200-1500 mark­kaa, Sihl­man ker­too.

Kaik­kien puk­ki­la­lais­ten tun­te­mak­si Nur­mi nou­si sää­ti­ön pe­rus­ta­mi­sen myö­tä. Ny­ky­päi­vä­nä hä­nen pe­rin­tön­sä nä­kyy voi­mak­kaas­ti Hy­vin­voin­ti­kes­kus On­nis­sa, jo­hon on sää­ti­ön avus­tuk­sil­la saa­tu kat­ta­vaa vir­kis­tys­toi­min­taa kun­nan van­huk­sil­le.

– Meil­lä on tääl­lä ui­ma-al­las ja kun­to­sa­li, ja kai­ken­lais­ta ta­pah­tu­maa jär­jes­te­tään, Sihl­man ker­too.

Onni Nurmi lepää Helsingissä, Hietaniemen hautausmaalla.

Niki Viheriävaara

Tänä vuon­na Puk­ki­las­sa on juh­lit­tu Nur­men 140-vuo­tis­juh­laa. Syn­ty­mä­päi­vä­nä 24.10. Hy­vin­voin­ti­kes­kus On­nis­sa jär­jes­tet­tiin­kin ta­pah­tu­ma, joka si­säl­si muun mu­as­sa Nur­men ja No­ki­an his­to­ri­aa, koos­te­fil­min kat­so­mis­ta ja ru­non­lau­sun­taa.

On­ni Nur­men sää­ti­ön ta­ri­na on esi­merk­ki sii­tä, mi­ten yh­teis­kun­tam­me on jat­ku­vas­sa muu­tos­ti­las­sa. Työ­vä­ke­läi­siin olo­suh­tei­siin syn­ty­nyt ja kon­kurs­sin­kin ko­ke­nut vaa­ti­ma­ton hah­mo elää edel­leen niis­sä mil­joo­nis­sa, jot­ka jat­kos­sa­kin tu­ke­vat puk­ki­la­lais­ten van­hus­ten hy­vin­voin­tia.