LO­VII­SA Lo­vii­san se­ni­o­rit ry:n ita­li­an jat­ko­kurs­sil­la opi­taan kiel­tä ren­nos­ti ja te­hok­kaas­ti. Vii­me vii­kol­la ita­li­aa ope­tel­tiin ruo­ka­sa­nas­ton avul­la, on­han Ita­lia ku­li­na­ris­tien maa.

Lo­vii­san Kump­pa­nuus­ta­lo Kul­mas­sa kuu­luu iloi­nen pu­heen­so­ri­na, vä­lil­lä nau­re­taan­kin. Ää­niä kuun­nel­les­sa voi­si ku­vi­tel­la it­sen­sä au­rin­koi­seen Ita­li­aan. Ja vie­lä tar­kem­min, jopa ita­li­a­lai­seen ra­vin­to­laan, vaik­ka­pa te­ras­sil­le. Tä­nään Kul­mas­sa ni­mit­täin pu­hu­taan pas­tas­ta, mi­käs sen ita­li­a­lai­sem­paa.

Pai­kal­la on Lo­vii­san se­ni­o­rit ry:n ita­li­an jat­ko­kurs­sin op­pi­lai­ta, joi­ta oh­jaa opet­ta­ja Anu-Ire­ne Björkq­vist. Hän ke­hot­taa ”Ge­or­gi­o­ta” aloit­ta­maan pas­ta­oh­jeen lu­ke­mi­sen ää­neen ita­li­ak­si. Sii­tä ede­tään sit­ten vuo­ro­tel­len. Oi­ke­al­ta ni­mel­tään Ge­or­gio on Heik­ki Si­ro­nen. Osal­lis­tut­tu­aan rans­kan ryh­mään hän eh­dot­ti myö­hem­min myös ita­li­an ryh­män aloit­ta­mis­ta.

– Ge­or­gi­on an­si­os­ta tämä ryh­mä pe­rus­tet­tiin. Otim­me sa­mal­la käyt­töön heil­le jo ai­em­mis­ta kan­sa­lai­so­pis­ton kie­li­ryh­mis­tä tu­tun op­pi­kir­jan. Sen mu­kaan ete­nem­me, mut­ta saa tääl­lä ju­tel­la ihan va­paas­ti­kin. Tä­nään­kin jut­te­lu pol­vei­li aluk­si ihan muis­sa asi­ois­sa, Björkq­vist hy­myi­lee.

Anu-Irene Bjökqvist pitää kovasti työstään senioreiden parissa.

Reija Kokkola

Seit­sen­hen­ki­nen ryh­mä on nais­val­tai­nen, mut­ta on jou­kos­sa toi­nen­kin mies, ni­mit­täin ”Gi­nan” (Lii­sa Nur­men­taus) puo­li­so ”Ro­meo”, joka on poik­keuk­sel­li­ses­ti es­ty­nyt tu­le­maan tä­nään tun­nil­le. Kie­len op­pi­mi­nen se­ni­o­ri-iäs­sä on haus­kaa ja pal­kit­se­vaa.

– Jos tämä ei oli­si haus­kaa, em­me jak­sai­si tul­la tun­nil­le ja in­nos­tua. On­han meil­lä elä­ke­läi­sil­lä pal­jon muu­ta­kin te­ke­mis­tä, ryh­mäs­sä poh­di­taan.

Tä­nään op­pi­kir­jas­ta tu­le­vat tu­tuik­si pas­tan val­mis­tuk­ses­sa tar­vit­ta­vat ai­ne­so­sat, ku­ten olii­vit, an­jo­vis ja muut til­pe­höö­rit. Pian tie­däm­me, mi­ten sa­no­taan ”hyp­py­sel­li­nen suo­laa” tai ”maus­ta kas­ti­ke ha­lu­tes­sa­si”. Pu­hu­taan myös olii­vien pilk­ko­mi­ses­ta sekä sii­tä, kuin­ka mon­ta mi­nuut­tia pi­tää keit­tää pas­taa, jot­ta se on ”al den­te”?

Op­pi­kir­jan mu­kaan vii­si mi­nuut­tia riit­tää. Jäl­kim­mäi­nen ter­mi on­kin tut­tu asia suo­ma­lai­sil­le, vaik­ka ei ita­li­aa osai­si­kaan. Ruo­ka­kult­tuu­ri ylit­tää siis kan­sal­li­suus­ra­jat. Lo­puk­si raas­te­taan par­me­saa­ni ja li­sä­tään ru­co­laa. Täs­sä­hän tu­lee näl­kä!

– Ete­nem­me op­pi­kir­jan mu­kaan. Tä­nään olem­me pu­hu­neet ruo­as­ta ja opis­kel­leet sii­hen liit­ty­vää sa­nas­toa ja lau­sei­ta. Kie­li­op­pi­a­kin toki kä­sit­te­lem­me ai­na tun­neil­la, Björkq­vist ker­too.

Gina (Liisa Nurmentaus) ja Cicciolina (Kirsti Keckmann) pohtivat pastan valmistusta italiaksi. Taustalla opettaja Anu-Irene Björkqvist.

Reija Kokkola

Björkq­vist on jou­tu­nut jää­mään työ­ky­vyt­tö­myy­se­läk­keel­le, mut­ta hän naut­tii se­ni­o­ri­ryh­män ve­tä­mi­ses­tä. Lo­vii­san se­ni­o­rit ry:ssä hän oh­jaa myös es­pan­jan kurs­se­ja. Vah­van kie­li­taus­tan, es­pan­jan, ita­li­an ja rans­kan tai­dot hän on saa­nut ai­koi­naan Tu­run yli­o­pis­tos­ta. Sit­tem­min hän on opet­ta­nut kie­liä lu­kui­sis­sa eri­as­tei­sis­sa op­pi­lai­tok­sis­sa Lo­vii­san li­säk­si Kot­kas­sa ja Por­voos­sa. Ihan nuo­ri­a­kin op­pi­lai­ta hä­nel­lä on ol­lut.

– Es­pan­jan al­keis­kurs­si on ol­lut hy­vin suo­sit­tu. Jos po­ruk­kaa läh­tee, ti­lal­le tu­lee uu­sia. Joku on muut­ta­nut­kin Es­pan­jaan. Sii­hen to­te­sin, et­tä se on riit­tä­vä syy lo­pet­taa kurs­si, Björkq­vist hy­myi­lee.

Kie­li­kurs­si­lai­set poh­ti­vat, et­tä jos de­men­tia uh­kaa, kiel­ten opis­ke­lu voi ai­na­kin siir­tää tau­din puh­ke­a­mis­ta ai­vo­jen saa­des­sa jump­paa ja uut­ta opit­ta­vaa. Björkq­vist sa­noo nos­ta­van­sa hat­tua se­ni­o­ri-ikäi­sil­le, jot­ka mo­ti­voi­tu­vat uu­den kie­len op­pi­mi­ses­ta.

– Tämä ryh­mä on ai­van iha­na, ja he osaa­vat myös nau­raa. Asen­ne on koh­dil­laan. He ei­vät vä­hek­sy it­se­ään ja jää ko­tiin nel­jän sei­nän si­säl­le. Jos­kus al­keis­kurs­sil­la meno voi ol­la vä­hän arem­paa, kun po­ruk­ka on uut­ta, ei­vät­kä opis­ke­li­jat tun­ne toi­si­aan.

Moni on aloit­ta­nut opin­not en­sin kan­sa­lai­so­pis­ton puo­lel­la ja siir­ty­nyt sit­ten Lo­vii­san se­ni­o­rei­den ryh­mään. Ryh­män jä­se­nis­tä osa muis­te­lee aloit­ta­neen­sa ita­li­an opin­not jo va­jaat kym­me­nen vuot­ta sit­ten.

Täs­sä ryh­mäs­sä ar­vos­te­taan sitä, et­tä kie­liä saa opis­kel­la mak­sut­ta. Li­säin­toa opis­ke­luun on li­sän­nyt se, et­tä yh­des­sä on myös reis­sat­tu Ita­li­aan ko­kei­le­maan kie­li­tai­toa ihan li­ve­nä.

– Joil­lain kiel­ten opis­ke­li­joil­la saat­taa ol­la lap­sia tai mui­ta su­ku­lai­sia Es­pan­jas­sa tai Ita­li­as­sa, jol­loin kiin­nos­tus kie­leen on luon­te­va, Björkq­vist to­te­aa.

Opetuksessa edetään oppikirjan mukaan, mutta muustakin saa jutella.

Reija Kokkola

Ryh­män ”Cic­ci­o­li­na” eli vah­van kie­li­taus­tan omaa­va se­ni­o­ri­jä­sen Kirs­ti Keck­mann on kie­len­kään­tä­jä, jo­ten hä­nel­le on luon­te­vaa op­pia yhä uu­sia kie­liä en­tis­ten ruot­sin, eng­lan­nin ja sak­san rin­nal­le. Kun hän ai­koi­naan val­mis­tui kie­len­kään­tä­jäk­si 70-lu­vul­la, Keck­mann päät­ti teh­dä en­sin ”jo­tain ki­vaa” en­nen kuin toi­mis­to­mai­nen kie­len­kään­tä­jän työ kut­sui­si.

– Läh­din me­ril­le. Olin Suo­men en­sim­mäi­nen nais­puo­li­nen pur­se­ri. Työ oli niin ki­vaa, et­tä jäin pur­se­rin hom­miin kaik­ki­aan kuu­dek­si vuo­dek­si. Siel­tä kie­li­va­ras­too­ni tart­tui myös sak­sa. Kie­let ovat tär­ke­ää pää­o­maa. Tämä on kiva ryh­mä, jos­sa ote­taan ren­nos­ti. Sik­si mi­nä­kin olen tääl­lä, hän hy­myi­lee.

Lo­vii­san se­ni­o­rit ry tar­jo­aa kiel­ten li­säk­si run­saas­ti muu­ta hyö­dyl­lis­tä ja mu­ka­vaa te­ke­mis­tä. Yh­dis­tyk­sen jä­se­net käy­vät ris­tei­lyil­lä, mat­kus­ta­vat ul­ko­mail­le ja käy­vät kult­tuu­ri­ta­pah­tu­mis­sa. Kaik­ki­aan har­ras­te­ryh­miä on yh­dek­sän. Myös tie­to­vi­sa on haus­ka har­ras­tus­ryh­mä. Tie­to­vi­sas­sa on nel­jä jouk­ku­et­ta, jois­ta yk­si te­kee ky­sy­myk­set. Niis­tä kol­me muu­ta jouk­ku­et­ta sit­ten kil­pai­le­vat.

– Pi­tää muis­taa, et­tei ota lii­an va­ka­vas­ti. Mut­ta on­han se ki­vaa, kun tie­tää vas­tauk­sen, Gina-Lii­sa hy­myi­lee.

Tun­nin lo­puk­si poh­di­taan yh­des­sä, mitä ”läk­sy­jä” ryh­mä saa teh­tä­väk­seen. Nämä opis­ke­li­jat suo­ras­taan vaa­ti­vat saa­da ko­ti­teh­tä­viä, ja Ge­or­gio esit­tää­kin pari kie­li­op­piin liit­ty­vää tär­ke­ää teh­tä­vää opis­kel­ta­vik­si. Sit­ten Ge­or­gio läh­tee kus­kaa­maan pyö­rä­tuo­lil­la liik­ku­vaa Cic­ci­o­li­naa.

– Har­voin sitä saa sen­tään Cic­ci­o­li­naa kul­je­tel­la, hän nau­raa vii­ta­ten ita­li­a­lai­seen etu­mus­taan vi­laut­te­le­vaan po­lii­tik­koon ja lau­la­jaan Ilo­na Stal­le­riin eli Cic­ci­o­li­naan.

REI­JA KOK­KO­LA
toi­mi­tus@ita­va­y­la.fi

LO­VII­SAN SE­NI­O­RIT RY

» Yh­dis­tys toi­mii Lo­vii­san alu­een se­ni­o­ri-ikäis­ten kes­kuu­des­sa.
» Pyr­ki­myk­se­nä on fyy­si­sen ja psyyk­ki­sen kun­non yl­lä­pi­to, vir­kis­tä­vä yh­des­sä­o­lo.
» Tar­jo­aa har­ras­tus­mah­dol­li­suuk­sia yh­dek­säs­sä eri ker­hos­sa, mie­len­kiin­toi­sia esi­tel­miä, ta­pah­tu­mia ja mat­ko­ja sekä mu­ka­vaa yh­des­sä­o­loa.
» Aut­taa myös jä­se­niä ajan­koh­tai­sis­sa haas­teis­sa, ku­ten net­ti­pal­ve­lu­jen, tie­to­ko­neit­ten ja äly­pu­he­lin­ten käy­tös­sä.
» Jär­jes­tää ja osal­lis­tuu van­hus­ten ys­tä­vä­toi­min­taan paik­ka­kun­nal­la.
» Se­ni­o­rien tee­ma 2024-2026 on ”Elä­mä­ni­loa ja voi­maa”.
» Läh­de: Lo­vii­san se­ni­o­rit ry