POR­VOO, NÄ­SIN­MÄ­KI–GAM­MEL­BAC­KA Nä­sin­mä­en hau­taus­maan län­si­pää­dys­sä, Län­ti­sen Man­ner­hei­min väy­län lai­dal­la on eri­koi­nen hau­ta­paik­ka. Kat­se osuu en­sim­mäi­se­nä is­tuin­penk­kiin, joka vie­rel­lä on hau­ta­muís­to­merk­ki.

Hau­ta­ki­ves­sä on ky­ril­li­sin kir­jai­min kir­joi­tet­tua teks­tiä sekä ris­ti, jon­ka mo­lem­mil­la puo­lil­la ovat vuo­si­lu­vut 1941 ja 1974.

"Täs­sä le­pää van­huk­sia Au­rin­ko­ko­dis­ta", hau­ta­ki­veen on kir­joi­tet­tu suo­mek­si.

Hau­ta­paik­ka muus­ta hau­ta-alu­ees­ta täy­sin eril­li­nen osa. Nä­sin­mä­en hau­taus­maa on pe­rus­tet­tu 1789.

Tässä lepää vanhuksia Aurinkokodista, lukee kivipaasissa Porvoon Näsinmäen hautausmaan viimeisellä leposijalla. Paikka on muusta hauta-alueesta erillinen osa hautausmaan länsipäädyssä.

Marko Wahlström

SPR hoi­ti Au­rin­ko­ko­dis­sa ve­nä­läi­siä emig­rant­te­ja

Maa­lis­kuus­sa 80 vuot­ta täyt­tä­nyt Suo­men Pu­nai­sen Ris­tin Por­voon osas­to yl­lä­pi­ti ve­nä­läis­ten emig­rant­tien (maa­han­muut­ta­ja, siir­to­lai­nen) si­joi­tus­ko­ti Au­rin­ko­ko­tia Gam­mel­bac­kan kar­ta­nol­la vuo­si­na 1941–1974.

– Au­rin­ko­ko­dil­le lah­joi­tet­tiin in­va­li­dien kun­tout­ta­mi­seen 50 000 mark­kaa vuon­na 1946, pai­kal­li­so­sas­ton his­to­rii­kin kir­joit­ta­nut Sep­po Sep­pä­nen ker­too.

Van­hain­ko­ti Au­rin­ko oli alun pe­rin Uu­den­kir­kon Ha­li­las­sa Kar­ja­lan Kan­nak­sel­la si­jain­nut ve­nä­jän­kie­li­nen yk­si­tyi­nen van­hain­ko­ti, joka pe­rus­tet­tiin vuon­na 1904.

Yli­mää­räis­ten ker­taus­har­joi­tus­ten ai­ka­na koti mää­rät­tiin eva­kuo­i­ta­vak­si. Uu­si koti löy­tyi Por­voos­ta, jos­ta saa­tiin tyh­jil­lään ol­lut van­ha her­ras­kar­ta­no lai­tok­sen si­joi­tus­pai­kak­si.

"Muis­tan kat­sel­lee­ni bus­sin ik­ku­nas­ta pa­la­vaa kar­ta­noa"

Van­ha ra­ken­nus to­det­tiin pa­lo­tar­kas­tuk­ses­sa syys­kuus­sa 1974 aut­ta­mat­to­man pa­lo­tur­vat­to­mak­si. Ko­din vii­mei­sil­le 17:lle asuk­kaal­le han­kit­tiin pai­kat muu­al­ta Por­voos­ta, van­hain­ko­ti He­le­nas­ta Hä­meen­tiel­tä Hel­sin­gis­tä ja Es­poon Wes­ten­dis­sä si­jait­se­vas­ta van­hain­ko­ti Ka­ner­vas­ta.

Kun Au­rin­ko­ko­ti sul­jet­tiin, ra­ken­nuk­seen jä­tet­tiin pe­rus­läm­pö pääl­le, ei­kä säh­kö­jä tiet­tä­väs­ti kat­kais­tu. Mar­ras­kuus­sa säh­kö­joh­dois­ta syt­tyi tu­hoi­sa tu­li­pa­lo, joka tu­ho­si van­han ra­ken­nuk­sen ki­vi­jal­kaan as­ti en­nen kuin pa­lo­kun­ta eh­ti pai­kal­le,

– Muis­tan kat­sel­lee­ni bus­sin ik­ku­nas­ta töi­hin men­nes­sä, kun kar­ta­no pa­loi vuon­na 1974, SPR:n Por­voon pai­kal­li­so­sas­ton va­ra­pu­heen­joh­ta­ja Veli-Mat­ti Salo ker­too.

Gam­mel­bac­kan kar­ta­non suo­je­lu­pää­tös oli­si as­tu­nut voi­maan vii­kon ku­lut­tua pa­los­ta. Tu­hoi­saa tu­li­pa­loa edel­tä­neen syys­kuun pa­lo­tar­kas­tuk­ses­sa van­ha kult­tuu­ri­his­to­ri­al­li­nen pää­ra­ken­nus to­det­tiin pa­lo­tur­vat­to­mak­si.

Lau­la­ja Ki­rill "Kir­ka" Ba­bit­zi­nin iso­äi­ti asui ve­nä­läi­ses­sä van­hain­ko­dis­sa en­nen pa­loa 1974.

Gammelbackan kartano loistonsa päivinä vuonna 1910. Kartano toimi Karjalan Kannakselta evakuoidun vanhainkodin loppusijoituspaikkana vuosina 1944–1974. Kartanossa asui venäläisiä emigrantteja.

Museovirasto/Signe Brander

Kar­ta­non omis­tus siir­tyi su­vul­ta toi­sel­le

His­to­ri­a­läh­teis­sä ar­vel­laan, et­tä Gam­mel­bac­kan kar­ta­no ja tila ra­ken­net­tiin 1500-lu­vul­la. Sii­tä ei kos­kaan tul­lut mah­ta­vaa su­ku­kar­ta­noa, vaan se siir­tyi usein su­vul­ta toi­sel­le.

1600-lu­vul­la kar­ta­non omis­ta­ji­na oli usei­ta Ruot­si–Suo­men so­dis­sa an­si­oi­tu­nei­ta so­ti­lai­ta sekä vir­ka­mie­hiä, jois­ta huo­mi­o­nar­voi­sin Ge­org Mag­nus Sprengt­por­ten.

Vuon­na 1732 Gam­mel­bac­kan kar­ta­non ja ti­lan os­ti Mag­nus Vil­helm Sprengt­por­ten, jol­ta omis­tus siir­tyi hä­nen po­jil­leen Ja­cob Mag­nus Sprengt­por­te­nil­le ja Gö­ran Mag­nus Sprengt­por­te­nil­le 1700-lu­vun lo­pul­la.

1800-lu­vun alus­sa kar­ta­no siir­tyi von Bor­nin aa­te­lis­su­vul­le, jon­ka omis­tuk­ses­sa vuo­si­na 1811–1908 kar­ta­no eli ku­kois­tus­kaut­taan. Pää­ra­ken­nuk­sen muu­tos­työt suun­nit­te­li ark­ki­teh­ti Carl Lud­vig En­gel 1840-lu­vul­la. Von Bor­nien ai­ka­na ra­ken­net­tiin myös noin 20 uut­ta ra­ken­nus­ta sekä pe­rus­tet­tiin puu­tar­ha ja mit­ta­va puis­to, jon­ka jäl­kiä edel­leen nä­kyy Gam­mel­bac­kan met­säs­sä.

Gammelbackan kartano sijaitsi mäen päällä, jonne johti puiden reunustama hiekkatie. Kartanon puistoalue ja kivijalka ovat edelleen olemassa.

Museovirasto/Historian kuvakokoelma/Missionsbok- & Pappershandel, Borgå

Por­voon maa­lais­kun­ta ja Haka vii­mei­set omis­ta­jat

Myö­hem­min kar­ta­no on kuu­lu­nut Björ­ken­hei­min, Ek­lun­din ja Ek­lö­fin su­vuil­le. Vuon­na 1956 Ek­lö­fin per­he pe­rus­ti yh­ti­ön, jon­ka teh­tä­vä­nä oli hoi­taa ti­laa, mut­ta kah­dek­san vuot­ta myö­hem­min yh­ti­ön osak­keet siir­tyi­vät Por­voon maa­lais­kun­nal­le ja Hel­sin­gin Asun­to­kes­kus­kun­ta Ha­kal­le.

Uu­det omis­ta­jat pyy­si­vät Al­var Aal­lon ark­ki­teh­ti­toi­mis­toa suun­nit­te­le­maan ny­kyis­tä Gam­mel­bac­kan kau­pun­gi­no­saa. Kil­pi­lah­den öl­jyn­ja­los­ta­moa ra­ken­net­ta­es­sa 1960-lu­vul­la, Gam­mel­bac­kan kar­ta­no jäi uu­dis­ra­ken­ta­mi­sen jal­koi­hin ja sen en­ti­sil­le mail­le ra­ken­net­tiin Gam­mel­bac­kan asui­na­lue.

Kar­ta­non pää­ra­ken­nus si­jait­si ny­kyi­sen seu­ra­kun­ta­kes­kuk­sen pai­kal­la. Carl Lud­vig En­ge­lin piir­tä­män na­ve­tan ki­vi­muu­ri on edel­leen pai­kal­laan pa­la­neen kar­ta­non vie­res­sä.

»» Lue myös: Maa­han­muut­ta­jat kes­ki­ös­sä kaut­ta his­to­ri­an – Nais­ten pe­rus­ta­ma SPR:n pai­kal­li­so­sas­to aut­ta­nut jo 80 vuot­ta