Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Pukkilan ja Askolan seurakuntien kirkkovaltuustojen puheenjohtajat Heli Kuosa ja Jukka Ahlgren toivovat, että luottamustehtävästä kiinnostuneet seurakuntalaiset lähtevät rakentamaan tulevaisuuden seurakuntaa.
Marko Wahlström
ASKOLA–PUKKILA Askolan ja Pukkilan seurakunnissa valmistaudutaan historialliseen muutokseen. Neljän kuukauden kuluttua kaksi itsenäistä pientä seurakuntaa yhdistyy isommaksi.
Historialliseksi tulevan vuodenvaihteen tekee se, että molemmat seurakunnat on perustettu vuonna 1896. Sitä ennen seurakunnat toimivat Porvoon seurakunnan kappeliseurakuntina.
– Viime joulukuussa tehtiin päätös ehdottaa Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulille, että Askolan ja Pukkilan seurakunnat lakkautetaan sekä niistä muodostetaan uusi seurakunta, Pukkilan kirkkovaltuuston puheenjohtaja Heli Kuosa sanoo.
Askolan seurakuntaa oltiin viimeksi kymmenisen vuotta sitten liittämässä Porvoon seurakuntaan. Neuvotteluita käytiin tuolloin myös Myrskylän, Pukkilan ja Sipoon suomalaisen seurakunnan kanssa.
– Suunnitelmat olivat tuolloin pitkällä. Silloin päätimme yksimielisesti, että emme siihen lähde, Askolan kirkkovaltuuston puheenjohtaja Jukka Ahlgren muistelee.
Yhdistymispäätös syntyi yksimielisesti
Askolan ja Pukkilan seurakuntien yhdistämisestä päätös tapahtui yksimielisesti.
– Pukkilassa asiasta ei tarvinnut edes keskustella. Meillä tilanne on selkeä, koska jäsenmäärä laskee, Heli Kuosa sanoo.
Pukkilassa on tällä hetkellä noin 1 300 jäsentä. Kirkosta eroamisia Pukkilassa tapahtuu vähän; jäsenkato tapahtuu luonnollisen poistuman ja muuttojen myötä.
– Seurakunnan toiminta on niin haavoittuva, kun työntekijöitä on vähän. Onneksemme meillä on ollut sitoutuneita työntekijöitä, hän jatkaa.
Ahlgrenin mukaan lähtökohdat seurakunnalliselle yhteistyölle ovat hyvät Askolassa ja Pukkilassa.
– Ensinnäkin etäisyydet ovat lyhyet. Lisäksi yhteistyötä (koulu ja ympäristönsuojelu) on ollut vuosikaudet kuntatasolla ja osittain seurakuntatasolla. Jo 1950-luvulla Askolan kunnanlääkäri oli Pukkilassa kahtena päivänä viikossa.
Seurakuntien yhdistymiselle ei ole Ahlgrenin mukaan myöskään kielipoliittisia esteitä, sillä kummat seurakunnat ovat suomenkielisiä.
– Seurakuntayhteistyö on vuosien aikana tiivistynyt, ja Myrskyläkin on ollut mukana rippikouluyhteistyössä ainakin tänä kesänä, Kuosa jatkaa.
Seurakuntien jäsenmäärä laskussa
Askolan seurakunnassa on tämän vuoden alussa 3 358, kun vuosi sitten jäsenmäärä oli 3 450.
– Jäsenmäärä on vähentynyt vuodessa 92 henkilöllä. Kuolleiden määrä pyörii noin 40:ssä vuosittain. Viimeisen vuoden aikana eroamisia on tapahtunut reilu 50, Ahlgren kertoo.
– Seurakunnan jäsenmäärän lasku on suhteessa kunnan väestömäärän laskuun. Kuntaan muuttaneet eivät välttämättä ole liittyneet seurakunnan jäseniksi. Usein saattaa olla, että perheessä puolisoista vain toinen kuuluu seurakuntaan, hän jatkaa.
Ahlgrenin uskoo, että muutos on suurinta 40–50-vuotiaiden ikäryhmässä.
Rippikoulu ja perhekerho suosittuja
Kirkkovaltuuston puheenjohtajat voivat vain arvailla, mistä evankelis-luterilaisten seurakuntien jäsenmäärän väheneminen johtuu.
– Sen, kun tietäisi, Heli Kuosa huokaa.
Hänen mukaan nuoret tykkäävät käydä rippikoulua, jolla on edelleen vetovoimaa.
– Perhekerhoissakin käy paljon myös sellaisia, jotka eivät seurakuntaan kuulu. Onko se rahasta kiinni, vaikka kirkollisvero ei ole niin suuri? Kuosa pohtii.
Ahlgrenin mukaan nuoret ovat synnyinkuntansa seurakunnassa niin kauan, kunnes lähtevät opiskelemaan.
– Sitten, kun he muuttavat muualle, he eroavat kirkosta, eivätkä liity uudella paikkakunnalla seurakuntaan.
Monella seurakunnalla on tapana lähettää tervehdys, kun henkilö muuttaa paikkakunnalle.
– Ehkä siihen ei kuitenkaan tartuta, Kuosa sanoo.
Askolan ja Pukkilan nykyiset seurakunnat velattomia
Askolan seurakunnalla olisi Ahlgrenin mukaan ollut taloudellisia edellytyksiä jatkaa itsenäisenä – ainakin tällä hetkellä. Seurakunta on velaton, ja talous on hyvässä kunnossa.
– Mutta tilanne saattaa olla eri 15–20 vuoden kuluttua, joten on parempi tehdä päätös aikaisemmin.
Pukkilassa sen sijaan seurakunnalla on ollut useita peräkkäisiä alijäämäisiä vuosia.
– Seurakunta on vielä velaton, joten se ei kaadu rahaan, jos toiminta kuristuu olemattomaksi. Tavoitteena on pitää seurakuntaa elävänä, Heli Kuosa sanoo.
Molempien nykyisten kirkkovaltuustojen puheenjohtajat vakuuttavat, että uutta seurakuntaa ei tarvitse lähteä rakentamaan rahan varaan.
– Voimme miettiä toiminnan pohjalta, ja sitä miten yhdessä lähdemme kehittämään.
Askolan nykyinen kirkko on rakennettu vuonna 1799.
Marko Wahlström
Taloutta kurittavat eniten kiinteistöt
Omaisuutta seurakunnilla on hieman vaihtelevasti. Pukkilan seurakunnalla on tällä hetkellä omistuksessaan kirkko, pappila ja siunauskappeli sekä metsää. Seurakuntakoti on myyty.
– Lisäksi seurakunnalla on metsää ja kirkonkylän lähiliikuntapaikka sijaitsee suurelta osin seurakunnan maalla.
Askolan seurakunta omistaa kirkon ja seurakuntakodin, siunauskappelin Tuomirannan ja Juornaankylän rukoushuoneen sekä metsää ja muuta maa-aluetta.
– Seurakunta on myynyt entisen kanttorilan ja pappilan sekä yhden maa-alueen Porvoon kaupungille moottoritien varrelta, Ahlgren kertoo.
Uuden seurakunnan taloutta kurittavat eniten kiinteistöt.
– Niiden käyttöaste tulee saada isommaksi, Jos 10–12 ihmistä käy kirkossa normaalisunnuntaina, pistää se tavallisenkin seurakuntalaisen mielessä miettimään, kannattaako 600 hengen kirkkoa lämmittää, Ahlgren pohtii.
– Seurakuntien tehtävänä on kuitenkin käytännössä pitää kunnan komeimmasta, vanhimmasta ja arvokkaimmasta rakennuksesta huolta, Kuosa muistuttaa kirkkojen merkityksestä maaseutukunnissa.
Kiinteistöt vaativat jatkuvaa huolenpitoa. Askolassa uusitaan tänä vuonna kellotapulin eteläpuoleinen ja Tuomirannan eteläpäädyn laudoitukset.
– Pukkilassa maalattiin tänä kesänä pappila sekä kunnostettiin kappelin lämmitys-, ilmanvaihto- ja muu talotekniikka, Kuosa kertoo.
Pukkilan kirkko on kuuluisan kirkonrakentaja Mats Åkergrenin rakentama vuonna 1814.
Marko Wahlström
Vaalien ehdokasasettelu päättyy torstaina 12.9.
Tänä syksynä seurakunnat valmistautuvat tulevan seurakunnan vaaleihin. Kirkkovaltuustoon mielivien ehdokasasettelu on käynnissä.
– Torstaina 12.9. ehdokaslistat pitää olla valmiina. Pukkilassa ei ole ainakaan kovin paljon tehty vielä töitä sen eteen, Heli Kuosa myöntää.
– Ehdokasasettelu on myös Askolassa vielä alkutekijöissään, Ahlgren komppaa kollegaansa.
Askolan ja Pukkilan seurakuntavaalien vaalipäivä on sunnuntai 17.11. Ennakkoäänestys on tiistaista lauantaihin 5.–9.11.
– Uuteen kirkkovaltuustoon valitaan vaaleilla 15–20 jäsentä.
Vaaleissa seurakuntalaiset äänestävät myös uuden seurakunnan nimestä.
– Toistaiseksi olemme edenneet Askolan ja Pukkilan seurakunta -nimellä, Kuosa kertoo.
Tulevan uuden seurakunnan kirkkoherrana aloittaa Pukkilan nykyinen kirkkoherra Hannu Pöntinen.
Marko Wahlström
"Liiaksi vapaaehtoistyön varaan ei voi rakentaa"
Tulevan seurakunnan kirkkoherra tulee olemaan Pukkilan nykyinen kirkkoherra Hannu Pöntinen. Asia on määrätty Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulista.
– Minun aikana kirkkoherroina Pukkilassa ovat toimineet Anna-Liisa Manerus, Hannu Tiainen ja Hannu Pöntinen, Heli Kuosa kertoo.
Askolalainen kollega Jukka Ahlgren on ehtinyt työskennellä viiden kirkkoherran kanssa. He ovat Heikki Hakamies, Anna-Liisa Manerus, Päivi Erkkilä, Antti Kupiainen ja vs. kirkkoherra Mervi Rosnell.
Pukkilassa on tällä hetkellä kuusi ja Askolassa kymmenkunta työntekijää. Henkilöstö siirtyy uuden, noin 4 600 jäsenen seurakunnan palvelukseen vanhoina työntekijöinä.
– Seurakunnat rakentavat liian paljon vapaaehtoistyöntekijöiden varaan. Siihen ei voi voi mennä liikaa: nykyisten 75–80-vuotiaiden lopetellessa työtä, seuraava sukupolvi ei ymmärrä vapaaehtoistyötä, Ahlgren muistuttaa.
– Luottamustyössäkin palkitsevinta ollut se, kun on voinut olla muille hyödyksi, hän jatkaa.
– Hienointa tässä työssä on ollut se, että eri alojen ihmiset yhdessä miettivät asioita. Jokainen tuo oman osaamisensa, mistä syntyy lopputulos, Kuosa sanoo.
Ahlgren ei voi olla korostamatta talouspuolen osaamista luottamustyössä.
– Evankelis-luterilainen kirkko ei mielestäni ole kovin hyvin siinä onnistunut. Nyt kirkkokin joutuu ottamaan asiaan toisenlaisen kannan, koska Orpon hallitus on esittänyt leikkauksia myös kirkon valtionosuuksiin.
"Pidettävä huolta, ettei yhteiskunta ala käyttää hyväksi"
Evankelis-luterilaisen kirkon yhteiskuntavastuulla ovat hautauspalveluiden ja väestörekisteriin liittyvät asiat.
– Seurakuntien diakoniatyö joutuu ottamaan vastuuta paikkaamalla yhteiskunnan vastuulla olevaa sosiaalityötä. Diakonilta, joka tiedetään ja tunnetaan, tullaan hakemaan apua, mikä on ihan hyvä, Heli Kuosa sanoo.
– Seurakuntien on kuitenkin pidettävä puolia, ettei yhteiskunta ala käyttää seurakuntia hyväksi, hän jatkaa ja viittaa hyvinvointialueiden taloudelliseen ahdinkoon.
Seurakunnalla on suuri haaste ottaa vastuuta nuorista, joiden pahoinvoinnin ilmentymistä on tänä uutisoitu laajasti tiedotusvälineissä.
– Kirkon nuorisotyön virkoihin Etelä-Suomessa on todella vähän hakijoita. Yksi tekijä siihen on se, että kirkko ei ole kovin antelias palkanmaksaja, Ahlgren sanoo.
Nykyisten seurakuntien kirkkovaltuustojen puheenjohtajat Heli Kuosa (vas.) Pukkilasta ja Jukka Ahlgren Askolasta toivovat, että seurakuntalaiset innostuisivat lähtemään vaaliuurnille.
Marko Wahlström
Äänestysinnon kasvattaminen ei huolenaihe
Kirkkokansaa ja seurakuntalaisia puhuttaa vaalien alhainen äänestysprosentti. Askolassa ja Pukkilassa äänestämässä viime vaaleissa on käynyt vain 17–20 prosenttia.
– Millä ihmeellä äänestysintoa sai nostettua, jotta seurakuntalaiset tajuaisivat, että vain äänestämällä voi vaikuttaa, Jukka Ahlgren sanoo.
Edellisistä koko maan kattavista seurakuntavaaleista on aikaa kaksi vuotta.
– Joinain vuosina on kokeiltu vaalikuljetuksia, mutta ne eivät tunnu pelittävän, Ahlgren jatkaa.
Askolan kirkkovaltuuston puheenjohtaja haluaa kaikesta huolimatta innostaa nuoria lähtemään ehdokkaiksi.
– Valtuustossa, kirkkoneuvostossa ja talousjaostossa pystyy verkostoitumalla oikeasti vaikuttamaan. Yksin uhoaminen ei auta. Varsinkin talouspuolen asioista päättäminen on yhtä raadollista kirkon puolella kuin kunnanvaltuustossa, Ahlgren sanoo.
"Yksistään rakenteiden muuttaminen ei riitä"
Seurakuntaneuvostoihin rinnastettava järjestelytoimikunta valmistelee yhdistymiseen liittyviä asioita.
– Kaikkeahan emme saa valmiiksi ennen vuodenvaihdetta. Suurensuuria muutoksia ei enää ehditä tehdä, järjestelytoimikunnan yhtenä jäsenenä toimiva Heli Kuosa sanoo.
Nykyisten seurakuntien toimintamuodot olemassaolevine ryhmineen jatkunee Kuosan mukaan ennallaan.
– Tavallinen seurakuntalainen ei ensimmäisen vuoden aikana varmasti huomaakaan yhdistymistä, Jukka Ahlgren arvelee.
Hänen mielestä pelkkä rakenteiden muuttaminen ei yksistään riitä.
– On löydyttävä uusia toimintatapoja ja hyväksyttävä se, että seurakunnan resurssit ovat vähenemässä. Niiden puitteissa pitää tehdä suuntaviivat, 34 vuotta seurakunnan luottamustehtävässä mukana Ahlgren sanoo.
– Ehdokkaaksi lähtemisen kannaltakin tässä on historiallinen mahdollisuus luottamushenkilöille ykkösluokan paikka, kun uutta seurakuntaa ollaan rakentamassa. Nyt on hyvä hetki tuoda ideoita esille ja lähteä miettimään tulevaisuuden seurakuntaa, 25 vuotta luottamushenkilönä ollut Kuosa sanoo.
Mikäli uuden seurakunnan luottamustehtävät kiinnostavat, yhteyttä voi ottaa järjestelytoimikunnan jäseniin tai seurakuntaan. Järjestelytoimikuntaan kuuluvat luottamushenkilöt Malla Felin, Ari Forsberg, Kari Lindgren, Riikka Rantanen, Kaija-Leena Tuomisto, Erkki Pusula, Heli Kuosa ja Merja Mäkelä.
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot