Viikon kysymys
A-
A+
Erik ja Nea tutkivat yhdessä Tertun kanssa tulevia tv-ohjelmia.
Reija Kokkola
LOVIISA Paino on sanalla koti. Näin sanovat syyskuun lopulla Loviisan Kuggomiin Honkala-perhekodin avanneet Nea Honkala ja Erik Gerkman. Heidän kotinsa on valoisa ja kauniisti sisustettu 300 neliön omakotitalo korkealla mäellä. Heidän kodissaan asuu myös ikäihmisiä, haastatteluhetkellä neljä jo varsin iäkästä asukasta. Ikkunat antavat joka suuntaan, ja niistä näkyy kaunis luontomaisema.
– Luontoterapiaa, Nea naurahtaa.
Iäkkäistä asukkaista kertoo ulko-ovella pari rollaattoria. Ovikelloa ei vielä ole, mutta Sulo-koira ilmoittaa haukulla heti, että vieras on tulossa. Pariskunnan kissa lymyää jossain piilossa. Suuret ikkunat tuovat valoa avaraan olohuoneeseen. Kodinomaisuutta lisäävät suuret viherkasvit, lempeä valaistus ja lämmin sisäilma.
– Itse palelen helposti. Myös iäkkäät ihmiset palelevat, joten pidämme lämpöä yllä, Nea sanoo.
Ensin kurkistamme Liisan huoneeseen. Liisa on ruokailun jälkeen pötköttelemässä omassa liikuteltavassa sängyssään. Nea nostaa Liisan pääpuolen ylemmäs, jotta rouva näkee, kenen kanssa hän juttelee. Liisa, 92, on lähtöisin Porlammilta, ja nauttii olostaan uudessa perhekodissa.
– Täällä on niin hyvä olla. Talo on hieno, mutta me tykkäämme olla myös omissa oloissamme. On niin hyvä, kun saa levätä. Ja ruokaa, sitäkin saa. Tänäänkin se oli niin hyvää, että kaikki syötiin, Liisa kiittää.
Nauravat nakit -annos ei siis kuulu vain lasten lemppareihin. Kylkeen tietenkin myös salaattia ja punajuurta. Vaikka Liisalla on ikää, pää pelaa ja ajatus kulkee. Pöydällä on kuva hänestä jo edesmenneen puolison kanssa. Toisessa kuvassa on kymmenen Liisalle läheistä sukulaista. Seinää koristaa hänen itsensä omalle äidilleen tekemä ryijy. Tuntuu hyvältä katsella sitä sängyssä levätessä.
– Sukulaiset, ystävät ja naapurit käyvät täällä usein, Liisa sanoo.
Nea Honkala ja Erik Gerkman ovat aloittaneet iäkkäiden perhekotiasumistoiminnan ensimmäisinä Loviisassa.
Reija Kokkola
Kun pitkään hoitoalalla työskennellyt Nea alkoi tutkia mahdollisuutta avata nuorille perhekoti, hän törmäsi melkoiseen byrokratiaan. Vaatimuksia oli paljon, eikä perhekoti piirtynyt hänen mieleensä oikeana kotina. Perhehoitovalmennuksessa Nean mieleen alkoi hiipiä ajatus iäkkäille tarkoitetusta perhekodista. Koti, jossa hänen ja Erikin arki sulautuisi yhteen ikäihmisten elämään. Nealla on lähihoitajan koulutus, joten hoitoala on hänelle tuttua. Kokemusta hänelle on kertynyt kehitysvammaisten, mielenterveys- ja päihdekuntoutujien kanssa työskentelystä sekä lastensuojelusta.
– En kuitenkaan juurtunut oikein mihinkään. Jatkuva kiire, pesu, pisu ja lääkitys -rumba ei tuntunut hyvältä. Haluan panostaa asiakkaan kohtaamiseen, keskusteluun ja elämänlaadun parantamiseen. Nyt koen, että se onnistuu, Nea hymyilee.
Ei perhekodin perustaminen käynyt suinkaan tuosta vain, mutta asiat olivat kuitenkin ratkaistavissa. Ja kun vielä löytyi tämä ihanteellinen talo toiminnalle, olivat Nea ja Erik valmiita astumaan uudelle polulle. Erik on jättäytymässä pois nykyisestä päätyöstään, jotta hänkin voi osallistua täyspäiväisesti perhekotitoimintaan.
– Toisaalta tämä on meidänkin kotimme, joten emme oikeastaan edes koe olevamme töissä täällä, Nea ja Erik hymyilevät.
Perhekotiin pitkä- tai lyhytaikaiseksi asukkaaksi pääsee Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen asiakasohjauksen kautta. Itä-Uudellamaalla toimii toistaiseksi vain kaksi ikäihmisten perhekotia. Asukkaan kustannukset ovat samat kuin laitoshoidossa, ja palvelun tarjoajat saavat palkkionsa perhehoitajan palkkioina ja kulukorvauksina.
Sopivuutta asukkaaksi arvioidaan yhdessä, ja hyvinvointialue tarkistaa toiminnan vuosittain. Ennen toimeksiantosopimuksen solmimista Nea ja Erik, hyvinvointialueen edustaja sekä iäkäs asukas pohtivat sopivuutta perhekotiasumiseen.
– Hoidontarvetta mietitään, mutta myös sitä, että asukas ymmärtää perhekodin luonteen. Täällä ollaan osa perhettä, ei laitoshoidossa, Nea ja Erik painottavat.
Aluksi asukkaat tulevat neljän viikon koeajalle. Jos vielä sen jälkeen asumismuoto mietityttää, koeaikaa voidaan pidentää.
– Toivon, että asukas osaa arvostaa tällaista asumista. Ja toki kemiatkin vaikuttavat. Eíhän ihmisen persoonallisuus mihinkään katoa iän myötä, Nea sanoo.
Tekemistä ja lukemista on tarjolla olohuoneen lipaston päällä.
Reija Kokkola
Honkalassa kodinomaisuus näkyy kaikkialla. Pöydällä on kirjoja, puikkoja ja lankoja, jos vaikka huvittaisi lukea tai neuloa. Olohuoneen pöydällä on värityskyniä ja -lehtiöitä. Täällä satsataan siihen, että tekemistä on, jos sitä kaipaa. Terttu, 88, istuu katsomassa television suurelta näytöltä Sunnuntailounas-sarjaa. Pöydällä on lehti, josta hän katsoo tulevat tv-ohjelmat suurennuslasin avulla. Seinällä on iso analoginen kello, josta Terttu tarkistaa, milloin lempiohjelmat alkavat. Salkkarti, Kaunarit ja Lemmen viemää ovat suosikkeja, mutta myös uutiset ja ajankohtaisohjelmat.
– Olen lähtöisin Punkalaitumelta. Töitä tein Helsingissä ja Porvoon kautta tulin tänne Loviisaan, Terttu kertoo.
Kun Pekka, 93, avaan huoneensa oven, Terttu toivottaa hänet viereensä sohvalle istumaan. Pekka suuntaa kuitenkin rollaattorinsa avulla vessaan.
– Asukkaamme ovat melko omatoimisia. Toki autamme, mutta pääsääntöisesti muun muassa vessakäynnit onnistuvat itsenäisesti, Nea kertoo.
Pekan oven takaa kuuluu vielä vaimea jazz-musiikki. Musiikki on Pekalle tärkeää, ja hän hallitsee hyvin myös nykyteknologian.
– Hänellä on täysin hallussa erilaiset nykyaikaiset keinot pitää yhteyttä läheisiinsä. On tärkeää, että Pekka voi nauttia rakastamastaan musiikista omissa oloissaan, Nea ja Erik toteavat.
Aamut alkavat Honkalassa kuten muissakin perheissä. Se, kumpi herää aiemmin, keittää puuron ja kahvit. Usein asukkaat vielä nukkuvat, ja pariskunta viettää aamuhetket kahdestaan. Päivät kuluvat ruokaa laittaessa, siivotessa ja hoivaamisessa. Tietenkin myös ulkoillaan ja tehdään retkiä kaupungille.
– Kotihoito järjestää lääkkeet ja terveyspalvelut. Alueella toimii myös liikkuva sairaala, Nea ja Erik kertovat.
Nealle on tärkeää, että hänellä on myös riittävästi omaa aikaa. Siksi perhekodin asukkaiksi sopivat itsenäiset ikäihmiset, joilla ei ole jatkuvaa huomion tai hoivan tarvetta.
– Saatan vetäytyä neulomaan useaksi tunniksi. En silloin toivo ketään siihen lähelleni.
Toistaiseksi Nea ja Erik eivät ole vielä käyttäneet perhekotia pyörittäville määriteltyä kolmea vapaapäivää kuussa. On mahdollista, että jatkossa vapaapäiviä on viisi kuukaudessa. Silloin paikalle tulee hyvinvointialueen hyväksymä sijainen.
– Emme vielä tiedä, minne edes menisimme vapaapäivinä. Hieman meitä oudostuttaa ajatus siitä, että kotiimme tulee joku vieras ihminen. Mutta pitää kai hommata vapaa-ajan asunto, Nea ja Erik hymyilevät.
REIJA KOKKOLA
toimitus@itavayla.fi
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot