ITÄ-UU­SI­MAA–PYH­TÄÄ Laa­jas­ti koko itäi­sen Suo­men­lah­den alu­eel­la toi­mi­vien vi­ra­no­mais­ten kans­sa yh­teis­työ­tä te­ke­vä luon­non­va­rais­ten lin­tu­jen ja pie­ne­läin­ten aut­ta­ja Ar­to Hok­ka­nen, 65, on saa­nut ar­vos­te­tun Eläin­suo­je­lun To­pe­lius -pal­kin­non tänä vuon­na.

– Tun­tuu mu­ka­val­ta, kun työ­tä huo­mi­oi­daan. Työn­ku­vaa se ei tie­ten­kään muu­ta mik­si­kään, mut­ta oli­han se mu­ka­va käy­dä Hel­sin­gis­sä kil­lut­te­le­mas­sa. Ar­vok­kaas­sa seu­ras­sa ol­laan, hän kom­men­toi mar­ras­kuun lo­pul­la saa­maan­sa pal­kin­toa.

– Ei tätä ku­kaan yk­sin an­sait­se. Pal­kin­to kuu­luu koko mei­dän per­heel­le ja kai­kil­le, jot­ka ovat tu­ke­neet lin­tu­hoi­to­laa. Mo­lem­mat tyt­tä­ret ovat myös aut­ta­neet. Yh­des­sä olem­me vie­neet toi­min­taa eteen­päin.

Hel­sin­gin eläin­suo­je­lu­yh­dis­tys HESY ry:n myön­tä­mä Eläin­suo­je­lun To­pe­lius -pal­kin­to ja­e­taan vuo­sit­tain eläin­suo­je­lun sa­ral­la an­si­oi­tu­neel­le yk­si­tyis­hen­ki­löl­le tai yh­tei­söl­le. Pal­kin­toa on ja­et­tu vuo­des­ta 1998.

Yh­dis­tyk­sen hal­li­tus pe­rus­te­lee to­te­aa pal­kin­non pe­rus­teis­saan Pyh­tään Lin­tu­hoi­to­lan te­ke­vän ar­vo­kas­ta ja pyy­tee­tön­tä työ­tä aut­ta­es­saan luon­non­va­rai­sia lin­tu­ja sekä Ar­to Hok­ka­sen omis­tau­tu­mis­ta lin­tu­jen aut­ta­mi­sel­le seit­se­mä­nä päi­vä­nä vii­kos­sa ja tar­vit­ta­es­sa ym­pä­ri­vuo­ro­kau­ti­ses­ti.

– Mi­nul­la ei ole enää kuin pari viik­koa työ­e­lä­mäs­sä, jon­ka jäl­keen olen va­paa­her­ra, vuo­den­vaih­tees­sa eläk­keel­le lä­hes vuo­den jäl­keen siir­ty­vä mies sa­noo.

Pyhtään Lintuhoitolan perustaja Arto Hokkanen pokkasi palkinnon marraskuun lopulla. Eläinsuojelun Topelius-palkinto on Zacharias (Sakari) Topeliuksen allekirjoittaman alkuperäisen kunniakirjan jäljennös.

Helsingin eläinsuojeluyhdistys

Vuo­des­sa tu­lee ym­pä­ri Suo­men yli 2 000 pu­he­lua

Hok­ka­sen luot­saa­ma Pyh­tään Lin­tu­hoi­to­la on tar­jon­nut hoi­toa avun tar­pees­sa ole­vil­le luon­non­va­rai­sil­le lin­nuil­le jo hel­mi­kuus­ta 1998.

– Oli­sin eh­kä jat­ka­nut pi­dem­pään­kin, jos kun­to oli­si an­ta­nut myö­den. Ta­ka­na on ko­vat 28 vuot­ta, kun le­po­ai­kaa ei ole ol­lut, ei­kä sai­ras­lo­maa ole voi­nut juu­ri­kaan pi­tää. Olem­me vä­lil­lä ot­ta­neet eläi­miä vas­taan il­lal­la ja jos­kus yöl­lä­kin.

– Vaik­ka työ on kuin­ka mie­len­kiin­tois­ta, niin hen­ki­nen ja fyy­si­nen jak­sa­mi­nen ovat ai­ka ko­vil­la. Vuo­des­sa tu­lee ym­pä­ri Suo­men yli 2 000 pu­he­lua, joi­den rat­ko­mi­nen on myös ku­lut­ta­vaa. Jo­kai­sel­le pi­täi­si löy­tyä ai­na vas­taus, jot­tei eläin jää heit­teil­le.

Isän­sä pai­kan lin­tu­hoi­to­lan joh­dos­sa ot­taa vuo­den­vaih­tees­ta al­ka­en ty­tär Mar­jaa­na Hok­ka­nen, joka on työs­ken­nel­lyt hoi­to­las­sa vii­mei­set seit­se­män vuot­ta.

– Hän on ol­lut pik­ku­lap­ses­ta as­ti mu­ka­na ja kou­lut­tau­tu­nut eläin­ten­hoi­ta­jak­si. Hä­nen avuk­si tu­lee eläin­ten­hoi­ta­ja Min­na Ryyd.

Hok­ka­nen us­koo, et­tei hän täy­sin va­paal­le pää­se ja pys­ty las­ke­maan luo­muk­ses­taan ir­ti.

– Aut­te­len sen min­kä aut­te­len, on­han tämä on ol­lut elä­män­työ­ni. Us­ko­ak­se­ni eläk­keel­le siir­ty­mi­se­ni tuo muu­tok­sia toi­min­taan. Toi­von mu­kaan he saa­vat pi­tää myös lo­maa ja va­pai­ta.

Vii­meis­ten vuo­sien ai­ka­na noin 400 eläin­tä vuo­des­sa

Vii­meis­ten seit­se­män vuo­den ai­ka­na hoi­toon on tul­lut kes­ki­mää­rin noin 400 eläin­tä vuo­des­sa. Vuo­si­kym­men­ten ai­ka­na hoi­to­las­sa on kun­tou­tet­tu tu­han­sia yk­si­löi­tä, jot­ka edus­ta­vat lä­hes 130:tä eri lin­tu­la­jia.

– Kaik­kia eläi­miä ei pys­ty­tä pe­las­ta­maan. Noin 50–60 pro­sent­tia on pe­las­tet­tu­jen mää­rä. Nyt hoi­dos­sa on ol­lut pal­jon poi­ka­sia. Tänä vuon­na ol­laan sa­mas­sa lu­ku­mää­räs­sä, Hok­ka­nen ker­too.

Pyh­tään Lin­tu­hoi­to­la muut­tui yh­dis­tyk­sek­si seit­se­män vuot­ta sit­ten.

– Sitä en­nen hoi­toon tuli rei­lu 200 eläin­tä vuo­des­sa. Yh­dis­tyk­sek­si muut­tu­mi­sen myö­tä hoi­to­mää­rät li­sään­tyi­vät rei­lus­ti. Lin­tu­jen li­säk­si hoi­toon tu­lee sii­liä ja ora­via.

Pyhtään Lintuhoitola on tänäkin vuonna auttanut lähes 400:aa luonnonvaraista lintua. Hoitolan tilat on suunniteltu asiantuntevasti luonnonvaraisten lintujen hoitoa silmällä pitäen. Lintuhoitolan sisätiloissa on hoitohuone vesialtaineen.

Arkiisto/Marko Wahlström

Edus­kun­nal­ta 60 000 eu­ron jou­lu­lah­ja­ra­ha

Yh­dis­tys kamp­pai­lee vuo­sit­tain ra­hoi­tuk­ses­ta ja avus­tuk­sis­ta.

– Val­ti­on­ra­hoi­tus ei ole kos­kaan riit­tä­nyt koko vuo­dek­si. Kii­tos kuu­luu eri­lai­sil­le sää­ti­öil­le, ihan ta­val­li­sil­le ih­mi­sil­le ja kan­na­tus­jä­se­nil­le sekä yri­tyk­sil­le.

– Joka vuo­si olem­me saa­neet sen ver­ran ko­koon, et­tä saam­me palk­kam­me sekä säh­köt, ve­det ja vuok­rat mak­set­tua. Ih­mi­set ovat iha­nas­ti lah­joit­ta­neet myös ruo­kaa lin­nuil­le niin, et­tä sitä ei tar­vin­nut os­taa, Hok­ka­nen kiit­tää.

Lin­tu­hoi­to­lan vä­el­lä on vuo­den­vaih­tees­sa edes­sä ano­muk­sen jät­tä­mi­nen ym­pä­ris­tö­mi­nis­te­ri­öön. Hok­ka­nen toi­voo val­ti­on ryh­dis­täy­ty­vän hä­dä­na­lais­ten eläin­ten aut­ta­mi­ses­sa.

– Kot­ka­lai­nen kan­sa­ne­dus­ta­ja Juho Ee­ro­la (ps.) jär­jes­ti meil­le edus­kun­nan jou­lu­lah­ja­ra­haa noin 60 000 eu­roa, jol­la men­nään pit­käl­le en­si vuo­teen. Toi­vo­taan, et­tä mi­nis­te­riö ei ala pi­his­te­le­mään val­ti­o­na­vus­tuk­sis­sa, Hok­ka­nen sa­noo.

Pyh­tään Lin­tu­hoi­to­la toi­mii täy­sin val­ti­on­ra­hoi­tuk­sen ja ih­mis­ten hy­vän­tah­don va­ras­sa.

– Se on ai­ka rank­kaa, kos­ka hoi­dam­me elä­viä eläi­miä. Em­me voi lo­pet­taa toi­min­taa, ku­ten jo­tain teh­das­ta. Sik­si oli­si tär­ke­ää saa­da luon­non­va­rais­ten eläin­ten hoi­ta­mi­sen ra­hoi­tus sil­le ta­sol­le, et­tä hoi­to voi­tai­siin to­teut­taa laa­duk­kaas­ti, Hok­ka­nen muis­tut­taa.

Lintuhoitolan perustajan tytär, eläintenhoitaja Marjaana Hokkanen jatkaa isänsä työtä vuodenvaihteen jälkeen. Toukokuussa 2021 otetussa kuvassa hän ruokkii mustarastaan poikasta tikun avulla. Alkukesä eli poikasaika on kiireistä aikaa lintuhoitolassa.

Arkisto/Marko Wahlström

Yh­teis­työ­tä kaik­kien vi­ra­no­mais­ten kans­sa

Hoi­to­la te­kee yh­teis­työ­tä Itä-Uu­den­maan ja Ky­men­laak­son pe­las­tus­lai­tok­set, po­lii­si, tul­li, me­ri­var­ti­os­to ja sa­ta­mat kans­sa ovat lin­tu­hoi­to­lan asi­ak­kai­ta.

– Vi­ra­no­mai­set ot­ta­vat mei­hin yh­teyt­tä, jos ta­paa­vat pe­las­tet­ta­via eläi­miä. Yk­si­tyis­hen­ki­löt toki tuo­vat suu­rim­man osa lin­nuis­ta ja pie­ne­läi­mis­tä meil­le, Hok­ka­nen sa­noo.

Lä­hi­a­lu­eel­taan lin­tu­hoi­to­lan väki nou­taa pe­las­tet­ta­via eläi­miä. Muu­al­ta tu­le­vat eläi­met yleen­sä toi­mi­te­taan Pyh­tääl­le.

– Nou­to ei ai­na ole mah­dol­lis­ta. Olem­me pyr­ki­neet mah­dol­li­suuk­sien mu­kaan aut­ta­maan, jot­ta jo­kai­nen lin­tu ei kuor­mit­tai­si pe­las­tus­lai­tok­sia. Jos mei­tä ei oli­si, teh­tä­vät kaa­tui­si­vat nii­den ja kun­nal­lis­ten eläin­lää­kä­rien pääl­le.

Eläin­ten hy­vin­voin­ti­la­kiin on kir­jat­tu mää­räys, et­tä hä­däs­sä ole­via eläi­miä on au­tet­ta­va.

– Itä-Uu­den­maan ja Ky­men­laak­son li­säk­si eläi­miä on tul­lut Ete­lä-Kar­ja­las­ta. Poh­jan­maan suun­nal­ta olem­me saa­neet jout­se­nia ja mui­ta isom­pia lin­tu­ja. Meil­lä ti­lat, jois­sa eläi­miä voi­daan pi­tää läpi tal­ven.

Lintuhoitolan edustalla on myös oravahäkki, jossa on asunut albiino-orava Bionkka. Orava on ilostuttanut lintutarhalla kävijöitä jo seitsemän vuoden ajan. Kuva on otettu toukokuussa 2021.

Arkisto/Marko Wahlström

"Sa­mal­la ta­val­la lin­nut et­si­vät ra­vin­toa ja pe­siä kuin ih­mi­set­kin"

Vi­ro­lah­del­ta äs­ket­täin kuol­lee­na löy­ty­neis­sä 14 lau­lu­jout­se­nes­sa to­det­tiin lin­tuinf­lu­ens­saa.

– Nyt olem­me jou­tu­neet ra­joit­ta­maan lin­tu­jen ot­ta­mis­ta, mut­ta toi­vot­ta­vas­ti voim­me pian pa­la­ta nor­maa­liin.

Lau­hal­la sääl­lä lin­nuis­ta ja muis­ta eläi­mis­tä ei tar­vit­se juu­ri kan­taa huol­ta – päin­vas­toin kuin pak­kas­ke­leil­lä, jol­loin pu­he­li­met al­ka­vat soi­da.

– Ih­mis­ten tu­li­si muis­taa kun­ni­oit­taa myös luon­no­ne­läi­miä. Aja­tus on ol­lut vä­hän lii­an vi­ha­mie­li­nen. Toi­voi­sin enem­män po­si­tii­vis­ta ajat­te­lua, jot­ta tän­ne mah­tu­vat niin han­het kuin ih­mi­set. Sa­mal­la ta­val­la lin­nut et­si­vät ra­vin­toa ja pe­siä kuin ih­mi­set­kin. Ei­vät ne ole tul­leet tän­ne mei­tä kiu­saa­maan, Hok­ka­nen muis­tut­taa.

Ti­ka­ri­nok­kai­nen suu­la yk­si eri­koi­sim­mis­ta po­ti­lais­ta

Lin­tu­mie­hen yk­si har­vi­nai­sim­mis­ta po­ti­lais­ta ajoit­tuu 2000-lu­vun al­kuun, jol­loin Pyh­tään Lin­tu­hoi­to­la teki yh­teis­työ­tä Hel­sin­gin Yli­o­pis­ton eläin­lää­ke­tie­teel­li­sen tie­de­kun­nan pie­ne­läink­li­ni­kan kans­sa.

– Val­ta­me­rel­lä suu­la oli tör­män­nyt lai­vaan, joka sei­la­si Hel­sin­kiin. Siel­lä hen­ki­lö­kun­ta il­moit­ti vi­ra­no­mai­sil­le lin­nus­ta, joka toi­mi­tet­tiin pie­ne­läink­li­ni­kal­le tar­kas­tet­ta­vak­si. Lin­tu oli pa­kat­tu muo­vi­laa­tik­koon, jon­ka kan­nen ava­tes­sa­ni vas­tas­sa oli mel­koi­nen ti­ka­ri­nok­ka. An­noin isoil­la pit­kil­lä gril­li­pih­deil­lä si­la­koi­ta, jot­ka oli­vat pit­kin sei­niä syök­sy­su­kel­ta­jan jäl­jil­tä.

Suu­lan vah­vis­tut­tua lin­tu­hoi­to­lan tar­has­sa lo­vii­sa­lai­set lin­tu­mie­het ren­gas­ti­vat ja vei­vät yk­si­lön Asp­kä­rin lin­tu­luo­dol­le.

– Pari vuot­ta sit­ten haim­me har­maa­hai­ka­ran Kot­kan Kuu­si­sen aal­lon­mur­ta­jan ran­ta­pen­ke­reel­tä. Lin­nul­la oli sii­ves­sä vau­rio, joka pa­ra­ni kop­pi­le­vol­la tar­has­sa muu­ta­mas­sa vii­kos­sa. Se oli sy­käh­dyt­tä­vä het­ki, kun lin­tu le­vit­ti isot sii­pen­sä ja nou­si il­maan Kot­kan Huu­man­poh­jan ruo­vik­ko­a­lu­een reu­nal­la, Hok­ka­nen ker­too.

Por­voon seu­dul­ta lin­tu­mie­hel­le on kan­tau­tu­nut la­pin­jär­ve­läi­sen lin­tu­mie­hen kaut­ta vies­ti par­hail­laan As­ko­las­sa ma­jai­le­vas­ta yk­si­näi­ses­tä kur­jes­ta, joka on syys­tä tai toi­ses­ta jää­nyt ko­ti­maan ka­ma­ral­le.

– Kur­ki on tark­kai­lun al­la. Sitä ei ole saa­tu kiin­ni, kos­ka se len­tää. ja sii­pi­rik­koi­se­na­kin kur­jet me­ne­vät ko­vaa. Pai­kal­li­set ih­mi­set keit­tä­vät lin­nul­le pe­ru­naa ja syöt­tä­vät oh­raa, jo­ten se on hy­vis­sä voi­mis­sa ja len­tää jo pi­dem­pi­ä­kin mat­ko­ja.

Itä-Uu­den­maan pe­las­tus­lai­tos ja alu­een va­paa­pa­lo­kun­nat ovat vuo­sien var­rel­la toi­mit­ta­neet usei­ta kiin­ni­ot­ta­mi­aan jout­se­nia pyh­tää­läi­seen lin­tu­hoi­to­laan.

Pyhtään lintuhoitola on toinen maamme lintuhoitoloista.

Arkisto/Marko Wahlström

Seit­se­män vuot­ta sit­ten pe­rus­tet­tu yh­dis­tys ot­ti ve­to­vas­tuun

Pyh­tääl­lä asu­va Ar­to Hok­ka­nen on kas­vat­ta­nut lin­tu­ja ko­to­naan vuo­des­ta 1983.

– Kä­vim­me vai­mo­ni Han­ne­len kans­sa tu­tus­tu­mas­sa Hei­no­lan lin­tu­hoi­to­las­sa. Ha­lu­sin teh­dä sa­man­lais­ta työ­tä, kos­ka lin­nut ovat ai­na kiin­nos­ta­neet.

Ke­sä­työ Kot­kan kau­pun­gin puis­to­työn­te­ki­jä­nä vuon­na 1997 oli kään­teen­te­ke­vä.

– Po­lii­sit jou­tui­vat am­pu­maan Sa­po­kan ve­si­puis­tos­sa lin­tu­ja. Eräs van­ha rou­va ih­met­te­li vai­mol­le­ni sitä, et­tei mis­sään ole mi­tään hoi­to­paik­kaa.

Hok­ka­sen vai­mo ryh­tyi aja­maan asi­aa tar­mok­kaas­ti ja soit­ti Hei­no­lan lin­tu­hoi­to­laan.

– Otim­me yh­teyt­tä ym­pä­ris­tö­mi­nis­te­ri­ön yli­tar­kas­ta­ja Mat­ti Osa­raan. Sel­vi­si, et­tä Ete­lä-Suo­men alu­eel­le ol­tiin et­si­mäs­sä lin­tu­hoi­to­laa. Asia ete­ni, kun si­tou­duin hoi­ta­maan lin­tu­ja 365 päi­vää vuo­des­sa.

Al­kuun Ar­to Hok­ka­nen työs­ken­te­li Suo­men ym­pä­ris­tö­kes­kuk­sen ja ELY-kes­kuk­sen palk­ka­lis­toil­la kol­mi­vuo­ti­sin so­pi­muk­sin.

– Ky­men­laak­son luon­non­suo­je­lu­pii­ri ot­ti ve­to­vas­tuun vuo­den 2013 alus­sa pyö­rit­tä­en lin­tu­hoi­to­laa kak­si kol­mi­vuo­tis­kaut­ta. Vuo­si­bud­jet­ti oli ai­na 75 000 eu­roa, kun­nes ym­pä­ris­tö­mi­nis­te­riö vuon­na 2018 il­moit­ti ra­hoi­tus­muu­tok­ses­ta. Tuol­loin luon­non­suo­je­lu­pii­ri ve­täy­tyi ja pe­rus­tim­me yh­dis­tyk­sen tie­tä­mät­tä yh­tään tu­le­vas­ta ra­hoi­tuk­ses­ta. Sii­tä olem­me pin­nis­tel­leet eteen­päin.

Huomenta!, Kostiina-korppi sanoo selvällä suomenkielellä Pyhtään Lintuhoitolan ulkotarhansa orrelta.

Arkisto/Marko Wahlström

Op­pi-isä­nä Hei­no­lan Lin­tu­tar­han pe­rus­ta­ja

Suo­mes­sa on vain kak­si lin­tu­jen aut­ta­mi­seen omis­tau­tu­nut­ta hoi­to­laa: Pyh­tääl­lä ja Hei­no­las­sa. Kor­ke­a­saa­ren eläin­tar­has­sa hoi­de­taan ny­kyi­sin myös luon­non­va­rai­sia eläi­miä.

– Li­säk­si eläi­miä hoi­ta­vat pai­kal­li­set eläin­suo­je­lu­yh­dis­tyk­set puo­lik­si va­paa­eh­tois­voi­min ja yk­sit­täi­set ih­mi­set ko­to­naan, Hok­ka­nen sa­noo.

Maam­me en­sim­mäi­sen, vuon­na 1963 pe­rus­te­tun ja vuon­na 1977 vi­ral­lis­te­tun lin­tu­hoi­to­lan omis­taa Hei­no­lan kau­pun­ki.

– Sen pe­rus­ta­ja Ant­ho­ny Bos­ley (1929–2012) oli op­pi-isä­ni. Hä­nen kä­den­jäl­ken­sä nä­kyy myös Pyh­tääl­lä, mis­tä saan ol­la kii­tol­li­nen, Hok­ka­nen sa­noo.

Pyh­tään Lin­tu­hoi­to­la ry:n hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­ja­na toi­mii Han­ne­le Hok­ka­nen. Hal­li­tuk­sen jä­se­ni­nä ovat myös Mar­jaa­na Hok­ka­nen, Ree­ta Lai­ne ja Ant­ti Man­sik­ka­mä­ki. Yh­dis­tyk­sen kuu­luu va­jaa 20 hen­ki­lö­jä­sen­tä.

– Saam­me ol­la kii­tol­li­sia sii­tä, et­tä pie­ne­nä toi­mi­ja­na olem­me pys­ty­neet aut­ta­maan luon­no­ne­läi­miä, jat­kaa Hok­ka­nen, jol­le aut­ta­mi­nen kum­pu­aa rak­kau­des­ta lin­tui­hin.

Sa­ka­ri To­pe­lius pe­rus­ti maam­me en­sim­mäi­sen eläin­suo­je­lu­yh­dis­tyk­sen

Suo­men van­hin ja jä­sen­mää­räl­tään suu­rin eläin­ten suo­je­luun kes­kit­ty­nyt Hel­sin­gin eläin­suo­je­lu­yh­dis­tys pe­rus­ti pal­kin­non yh­dis­tyk­sen edel­tä­jän, vuon­na 1870 aloit­ta­neen Maj Fö­re­nin­gin pe­rus­ta­ja, kir­jai­li­ja Zac­ha­ri­as (Sa­ka­ri) To­pe­liuk­sen (1818–1898) juh­la­vuo­den kun­ni­ak­si.

Si­poos­sa elä­nyt ja kuol­lut To­pe­lius oli myös ru­noi­li­ja, toi­mit­ta­ja, his­to­ri­oit­si­ja ja Hel­sin­gin yli­o­pis­ton reh­to­ri. Suo­men en­sim­mäi­sen eläin­suo­je­lu­yh­dis­tyk­sen tär­kein suo­je­lu­koh­de oli­vat pik­ku­lin­nut.

To­pe­liuk­sen tun­ne­tuim­pia ru­no­ja ovat "Syl­vi­an jou­lu­lau­lu" ja "Var­pu­nen jou­lu­aa­mu­na", joka on kir­joi­tet­tu vuo­den ikäi­se­nä kuol­leen kir­jai­li­jan esi­kois­poi­ka Ra­fa­e­lin muis­tol­le.

Syl­vi­an jou­lu­lau­lu puo­les­taan ker­too mus­ta­pää­ker­tus­ta (Syl­via at­ri­ca­pil­la). Muut­to­lin­tu tal­veh­tii Si­si­li­as­sa Ita­li­as­sa, jos­sa la­jia pyy­det­tiin ver­koil­la her­kut­te­li­joi­den syö­tä­väk­si. To­pe­lius vas­tus­ti tätä jul­maa verk­ko­pyyn­tiä.

»» Pyh­tään Lin­tu­hoi­to­lan (Har­jun­tie 111) Lin­tu pu­las­sa -päi­vys­tys pal­ve­lee ja neu­voo päi­vit­täin kel­lo 8–16 nu­me­ros­sa 040 518 8976. Lin­tu­hoi­to­laan saa yh­teyt­tä myös säh­kö­pos­tit­se osoit­teel­la lin­tu­hoi­to­la­pyh­taa@gmail.com. Verk­ko­si­vut löy­ty­vät osoit­tees­ta https://pyh­taan­lin­tu­hoi­to­la.fi. Hoi­to­lal­la on myös Fa­ce­book-sivu.

FAK­TA
Eläin­suo­je­lun To­pe­lius -pal­kin­non saa­jat:
2025 Ar­to Hok­ka­nen, Pyh­tään Lin­tu­hoi­to­la ry.
2024 Jere Hie­ta­la, An­ti-Po­ac­hing As­so­ci­a­ti­on Fin­land ry, eläin­ten tur­va­ko­ti Sa­pa­ro­mä­ki ja Help­par­rot ry. Eläin­suo­je­lun elä­män­työ-To­pe­lius: Han­ne­le Luuk­kai­nen
2023 Jen­ni ja Ste­fan Björk­man
2022 Jar­mo Lau­ta­mä­ki, Elä­mä­ni eläi­met ry
2021 Eli­sa Aal­to­la ja Ca­ri­na Lin­tu­la
2020 Jo­an­na Jo­ki­nen ja Han­na Pent­ti­nen
2019 Suo­men eläi­noi­keus­ju­ris­tit ry
2018 Hal­ti­a­lan tila
2017 Sir­pa Pie­ti­käi­nen, eu­ro­par­la­men­taa­rik­ko
2016 An­nik­ki Aal­to­nen, teh­nyt va­paa­eh­tois­ta eläin­suo­je­lu­työ­tä 40 vuot­ta
2015 Vesa Nur­mi­nen, eläin­pe­las­tu­syk­si­kön yli­pa­lo­mies
2014 Eläin­suo­je­lu­kes­kus Tuu­lis­pää
2013 Wan­han Mar­kin eläin­ten van­hain­ko­ti
2012 Eli­na Lap­pa­lai­nen, toi­mit­ta­ja ja tie­to­kir­jai­li­ja
2011 Ot­so Rii­a­li, kar­ja­loh­ja­lai­nen nuo­ri eläin­te­na­vus­ta­ja
2010 ei ja­et­tu
2009 Et­si­jä­koi­ra­liit­to
2008 Mar­ko Rau­ha­la, tuot­ta­ja–kä­si­kir­joit­ta­ja ja Myrs­ky-koi­ra
2007 ei ja­et­tu
2006 Hel­sin­gin kau­pun­ki
2005 Lee­na Vilk­ka, do­sent­ti
2004 Mir­ja Pyyk­kö, toi­mit­ta­ja
2003 ei ja­et­tu
2002 Ee­va Kil­pi, kir­jai­li­ja
2001 Aki Kau­ris­mä­ki, oh­jaa­ja
2000 pää­kau­pun­ki­seu­dun pe­las­tus­lai­tok­set
1999 Pert­ti Har­tik­ka, eläin­lää­kä­ri
1998 Lee­na Krohn, kir­jai­li­ja

»» Lue myös: Lin­tu­jen hoi­to­ko­dil­le riit­tää tar­vet­ta – Pyh­tään lin­tu­hoi­to­la ul­ko­tar­hoi­neen on har­vi­nai­suus