POR­VOO, TOLK­KI­NEN Tuo­reen kan­sa­ne­dus­ta­jan en­sim­mäi­sen työ­vii­kon päät­teek­si hä­nen puo­li­son­sa sa­noi huo­man­neen­sa ki­pi­nän po­li­tiik­kaan pa­lan­neen.

– Sil­loin vas­ta tun­nis­tin in­nos­tuk­sen it­se­kin. Olin ko­tiin tul­les­sa­ni miet­ti­nyt ar­jen käy­tän­nön asi­oi­den su­ju­vuut­ta eli lap­sia ja hei­dän nuk­ku­maan me­noa, por­voo­lai­nen so­si­aa­li­työn­te­ki­jä ja so­si­a­li­de­mok­raat­ti Anet­te Karls­son, 37, sa­noo.

Vii­me edus­kun­ta­vaa­leis­sa Por­voo jäi il­man omaa kan­sa­ne­dus­ta­jaa ja itäi­nen Uu­si­maa il­man nais­puo­lis­ta kan­sa­ne­dus­ta­jaa.

Ee­me­li Pel­to­sen traa­gi­nen kuo­le­ma sai shok­kiin

Karls­son nou­si va­ra­si­jal­ta edus­kun­taan Ee­me­li Pel­to­sen (1995–2025) traa­gi­sen kuo­le­man jäl­keen.

– Sil­loin olin tosi sho­kis­sa. Ti­lan­ne oli niin su­rul­li­nen ja epä­to­del­li­nen mo­nel­la ta­paa. En­sim­mäi­set kak­si–kol­me viik­koa elin kuin su­mus­sa, ei­kä mi­nun su­ru­ni mi­ten­kään vedä ver­to­ja Ee­me­lin per­heel­le, hän ker­taa tun­nel­mi­aan elo­kui­sen (19.8.) mur­he­näy­tel­män jäl­keen.

Nyt ti­lan­ne on sel­kiy­ty­nyt. Karls­son on aloit­ta­nut työn­sä la­ki­va­li­o­kun­nas­sa ja päi­vä­ryt­mi löy­tä­nyt uo­man­sa.

– Näin pys­tyn pa­rem­min suun­nit­te­le­maan työn, per­he-elä­män ja opin­not. Työ­e­lä­män nä­kö­kul­mas­ta hy­vin har­voin muu­tos on näin tun­ne­la­tau­tu­nut ja iso, hän sa­noo ko­to­naan Tolk­kis­ten Mus­ti­jo­el­la en­sim­mäi­sen kan­sa­ne­dus­ta­ja­vii­kon jäl­keen.

Por­voo­lai­nen on li­säk­si va­ra­jä­se­nen lii­ken­ne- ja vies­tin­tä­va­li­o­kun­nas­sa, jon­ka hän nä­kee Itä-Uu­den­maan osal­ta tär­ke­ä­nä iso­jen lii­ken­ne­hank­kei­den kan­nal­ta.

Anette Karlsson oli eduskuntavaaliehdokkaana vuonna 2023. Hän jäi vaaleissa varasijalle.

Arkisto/Simon Bergman

"Tun­tui kuin oli­si ol­lut häät ja hau­ta­jai­set yh­tä ai­kaa"

Kan­sa­ne­dus­ta­jan pes­tin mer­ki­tyk­sel­li­syys itä­uus­maa­lai­ses­ta ja por­voo­lai­ses­ta nä­kö­kul­mas­ta avau­tui Karls­so­nil­le, kun ih­mi­sil­tä al­koi tul­la vies­te­jä.

– Se tun­tui kuin oli­si ol­lut häät ja hau­ta­jai­set yh­tä ai­kaa, hän ku­vai­lee saa­mi­aan lu­kui­sia su­run­va­lit­te­luon­nit­te­lui­ta.

Karls­so­nin myö­tä alu­een isoin kau­pun­ki ja kas­vu­ve­tu­ri sai kan­sa­ne­dus­ta­jan kuu­den vuo­den tau­on jäl­keen. Por­voo­lai­nen Mi­ka­e­la Ny­lan­der (r.) toi­mi kan­sa­ne­dus­ta­ja­na vuo­si­na 2003–2019.

Edus­kun­ta pa­la­si ke­sä­tau­ol­ta 2.9. ja Karls­son aloit­ti työn­sä viik­koa myö­hem­min.

– Kun ai­kai­sem­min tein etä­töi­tä ja kä­vin asi­a­kas­käyn­neil­lä, nyt ar­ki muut­tui jo työ­mat­ko­jen ta­kia.

Edus­kun­ta on Karls­so­nil­le tut­tu en­tuu­des­taan hä­nen työs­ken­nel­lään ta­los­sa.

– Park­ki­hal­liin­kin löy­sin ja työ­huo­nee­ni on sa­mal­la käy­tä­väl­lä kuin ai­em­min, hän nau­rah­taa no­pe­aa su­lau­tu­mis­taan jouk­koon.

En­sim­mäi­sel­lä työ­vii­kol­la Karls­son pää­si myös ää­neen ky­se­ly­tun­nil­la. Hän ky­syi hal­li­tuk­sel­ta työt­tö­myy­den vä­hen­tä­mi­ses­tä ja työt­tö­män ih­mi­sen kou­lut­tau­tu­mi­ses­ta.

– Työt­tö­myys­ti­lan­ne on to­del­la huo­les­tut­ta­va yk­sit­täis­ten ih­mis­ten kan­nal­ta. Yh­teis­kun­nan toi­mia tar­vi­taan, jot­ta löy­tyy enem­män työ­paik­ko­ja. Eräs ys­tä­vät­tä­re­ni ker­toi ha­ke­neen­sa työ­paik­kaa, jo­hon oli noin 3 400 ha­ki­jaa, työs­tään in­nos­tu­nut Karls­son sa­noo.

Kansanedustajat Otto Andersson (vas.), Heikki Vestman ja Antti Kaikkonen saivat rinnalleen Anette Karlssonin, kun tämä nousi varasijalta eduskuntaan.

Arkisto/Mika Laine, Marko Wahlström ja Keskusta

"Meil­lä on nyt hyvä kom­bo kan­sa­ne­dus­ta­jia eri puo­lu­eis­ta"

Karls­son pi­tää tär­ke­ä­nä, et­tä Itä-Uu­del­la­maal­la käy­dään vuo­ro­pu­he­lua alu­eel­le mer­kit­tä­vis­tä tee­mois­ta.

– On tär­ke­ää luo­da myös en­tis­tä vah­vem­mat yh­teis­työ­ver­kos­tot alu­een mui­den kan­sa­ne­dus­ta­jien – Ot­to An­ders­son, 42 (r.) Lo­vii­sas­ta sekä Heik­ki Vest­man, 40 (kok.) ja Ant­ti Kaik­ko­nen, 51 (kesk.) Si­poos­ta – kans­sa. Meil­lä on hyvä kom­bo eri puo­lu­eis­ta, jota nyt täy­den­nän omal­la osaa­mi­sel­la­ni ja pro­fii­lil­la­ni.

Karls­so­nin mie­les­tä Itä-Uu­den­maan ää­ni vah­vis­tui nyt yh­del­lä kan­sa­ne­dus­ta­jal­la.

– Toi­von tii­vis­tä vuo­ro­pu­he­lua alu­een kun­ta­päät­tä­jien, vi­ran­hal­ti­joi­den ja kan­sa­ne­dus­ta­jien sekä mui­den kans­sa. Oton, Hei­kin ja An­tin kans­sa olem­me jo eh­ti­neet ter­ve­tu­lo­kät­te­lyt ja -ha­lit vaih­taa sekä so­pi­neet, et­tä kes­kus­te­lem­me tar­kem­min yh­teis­työ­ku­vi­ois­ta.

Heik­ki Vest­man ja Ot­to An­ders­son toi­mi­vat Itä-Uu­den­maan hy­vin­voin­ti­a­lu­een alu­e­hal­li­tuk­ses­sa sa­maan ai­kaan kuin Karls­son.

– It­se ajat­te­len Itä-Uut­ta­maa­ta ko­ko­nai­suu­te­na. Suh­tau­dun läm­pi­mäs­ti sekä Lo­vii­saan, jos­sa mo­lem­mat iso­äi­ti­ni asu­vat edel­leen, et­tä Por­voo­seen, joka oli si­poo­lai­sen mie­he­ni kans­sa yh­tei­nen va­lin­ta asuin­pai­kak­sem­me.

Karls­so­nia miel­lyt­tää ko­ti­kau­pun­gis­saan sen mo­ni­puo­li­suus, luon­non­lä­hei­syys, kak­si­kie­li­syys ja si­jain­ti lä­hel­lä pää­kau­pun­ki­seu­tua.

– Por­voon mai­ne kau­nii­na kult­tuu­ri­kau­pun­ki­na nou­see usein esil­le kes­kus­te­luis­sa.

Porvoolaisen Anette Karlssonin työpäivät ovat pidentyneet kansanedustajan työn myötä. Hän työskenteli aiemmin kotikaupungissaan Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen sosiaali- ja potilasvastaavana, mistä hän on työvapaalla vaalikauden loppuun asti. – Sosionomina, sosiaalityöntekijänä ja poliitikkona minua on kantanut halu auttaa ihmisiä, hän sanoo.

Marko Wahlström

Vart­tui äi­tin­sä huo­mas­sa Lil­jen­da­lis­sa

Gam­mel­bac­kan Anet­te­na tun­ne­tun po­lii­ti­kon ja so­si­aa­li­tä­din juu­ret ovat sy­väl­lä itä­uus­maa­lai­ses­sa maa­pe­räs­sä.

Hän vart­tui äi­tin­sä kans­sa Lil­jen­da­lin Sävt­räs­kis­sä. Ala­kou­lu­lai­se­na myös naa­pu­ri­kun­nan Lind­kos­ken ky­län met­sä­tiet ja kir­kon­ky­län seu­tu eh­ti­vät tul­la tu­tuik­si. Ylä­kou­lun hän kävi Lo­vii­sas­sa.

– Not­kut­tiin pal­jon Sa­len edes­sä ka­ve­rei­den kans­sa, hän muis­te­lee La­pin­jär­vi-vuo­si­aan.

Por­voos­sa am­mat­ti­kou­lua käy­nyt nuo­ri Anet­te ei tien­nyt elä­män­sä suun­taa, vaan ko­kei­li kai­ken­lais­ta. Hän kävi pyö­räh­tä­mäs­sä Fors­sas­sa, Rii­hi­mä­el­lä ja Lah­des­sa.

– Elä­mä kan­toi ja äi­ti­ni kan­nus­ti, jon­ka seu­rauk­se­na pää­dyin opis­ke­le­maan so­si­o­no­mik­si ja val­ti­o­tie­tei­tä. Nuo­ruu­den unel­ma ju­ris­tin työs­tä täyt­tyi, kun vii­me syk­sy­nä pää­sin opis­ke­le­maan oi­keus­tie­teel­li­seen.

"Ha­lu­sin pääs­tä pa­rem­min kos­ke­tuk­siin ih­mis­ten ar­jen kans­sa"

Vä­rik­kääs­tä taus­tas­ta on ol­lut hyö­tyä sekä po­li­tii­kas­sa et­tä so­si­aa­li­työs­sä.

– Olen aut­ta­nut työs­sä­ni ih­mi­siä, joil­la on eri­lai­sia on­gel­mia jul­ki­ses­sa ja yk­si­tyi­ses­sä so­si­aa­li- ja ter­vey­den­huol­los­sa. Pää­sin nä­ke­mään lap­si­per­hei­den ar­kea myös so­si­aa­li­työn­te­ki­jän sil­min.

So­si­aa­li­työ oli myös yk­si syy, mik­si Karls­son jät­ti työn­sä so­si­a­li­de­mok­raat­ti­sen edus­kun­ta­ryh­män asi­an­tun­ti­ja­na.

– Ha­lu­sin pääs­tä pa­rem­min kos­ke­tuk­siin ih­mis­ten ar­jen kans­sa. Us­kon ih­mi­se­nä ja päät­tä­jä­nä kas­va­nee­ni hen­ki­ses­ti, sil­lä työ oli sil­miä avaa­va, so­si­aa­li­työn­te­ki­jä ja so­si­o­no­mi ker­too.

Kun per­heen esi­koi­nen syn­tyi, por­voo­lai­nen ot­ti tau­koa sekä po­li­tii­kas­ta et­tä so­si­aa­li­ses­ta me­di­as­ta.

– Meil­lä oli sään­tö, et­tä pu­he­lin piti jät­tää etei­seen, ei­kä sitä saa­nut tuo­da ko­tim­me oles­ke­lu­a­lu­eel­le. Niin mi­nul­le hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti kuin koko per­heel­le oli hyvä asia kes­kit­tyä vain het­kes­sä elä­mi­seen, ei­kä ol­la koko ajan niin kii­rei­nen. Nyt mie­tin, mi­ten pys­tyn pi­tä­mään sen ta­sa­pai­non.

Anette Karlsson toimi myös Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuuston jäsenenä, kunnes siirtyi työskentelemään alueen sosiaali- ja potilasasiavastaavana.

Arkisto/Mika Laine

Por­voon sai­raa­lan tu­le­vai­suus on iso ky­sy­mys­merk­ki

Karls­son nos­taa tär­keik­si ai­heik­si so­si­aa­li- ja ter­vey­den­huol­lon.

– Hy­vin­voin­ti­a­lu­eem­me ta­lous on huo­les­tut­ta­vas­sa pis­tees­sä. Po­lii­tik­koi­na mei­dän tu­lee löy­tää sel­lai­sia ko­ko­nai­suuk­sia, jot­ka tur­vaa­vat pal­ve­lut Itä-Uu­del­la­maal­la tu­le­vai­suu­des­sa, Karls­son sa­noo.

Hän toi­voo, et­tä alu­eel­la ei jou­du­ta käy­mään kes­kus­te­lui­ta joi­den­kin la­ki­sää­teis­ten teh­tä­vien to­teu­tu­mat­to­muu­des­ta.

– Esi­mer­kik­si omais­hoi­don tuen mää­rä Itä-Uu­den­maan hy­vin­voin­ti­a­lu­eel­la on lop­pu. Ikäih­mis­ten kan­nal­ta omais­hoi­to on in­hi­mil­li­nen, mut­ta myös ta­lou­del­li­nen hoi­to­muo­to, Karls­son sa­noo.

Hän nos­taa isok­si ky­sy­myk­sek­si myös Por­voon sai­raa­lan tu­le­vai­suu­den.

– Itäi­sen Uu­den­maan työl­li­syy­den kas­vu pää­kau­pun­ki­seu­dun ku­pees­sa sekä Nes­teen ja Kil­pi­lah­den alu­een ke­hi­tys ovat tär­kei­tä tu­le­vai­suu­den asi­oi­ta. Alu­eel­la on mui­ta­kin eri­tyis­ky­sy­myk­siä, ku­ten tie- ja mui­ta hank­kei­ta, joi­ta tu­lee pi­tää esil­lä.

Ver­kos­tot, kes­kus­te­lut ja ak­tii­vi­suus vie­vät eteen­päin

Karls­son op­pi jo edus­kun­ta-avus­ta­ja­na työs­ken­nel­les­sään, et­tä kan­sa­ne­dus­ta­ja pää­see tär­kei­siin pöy­tiin ja kes­kus­te­lui­hin, jois­sa voi myö­tä­vai­kut­taa ja tar­vit­ta­es­sa myös kään­tää kes­kus­te­lun ja il­ma­pii­rin suun­taa.

– Ver­kos­tot, kes­kus­te­lut ja ak­tii­vi­suus ovat ta­po­ja, joi­den kaut­ta asi­oi­ta saa­daan eteen­päin. Luu­len, et­tä me Itä-Uu­den­maan kan­sa­ne­dus­ta­jat voim­me luo­da vah­van ver­kos­ton, kos­ka meil­lä on ol­lut hyvä yh­teis­työ ai­na ai­em­min­kin.

Karls­son myön­tää, et­tä ne­li­kol­la voi ol­la po­liit­ti­sia eri­mie­li­syyk­siä hei­dän edus­ta­mien­sa ryh­mit­ty­mien ar­vo­poh­jan mu­kai­ses­ti.

– En voi ku­vi­tel­la, et­tä Itä-Uu­den­maan edun ol­les­sa ky­sees­sä alu­een kan­sa­ne­dus­ta­jil­la ei oli­si yh­teis­tä sä­vel­tä.

Anette Karlssonille Porvoo on rakas kotipaikka. – Gammelbacka on ollut elämäni rakkauden ensipiste. Ensimmäinen yhteinen kotimme oli Tornipolulla. Vantaalta palasimme Suolaketielle, jossa teimme positiivisen raskaustestin. Nyt asumme mieheni rakentamassa omakotitalossa Mustijoella, hän sanoo.

Marko Wahlström

"Glo­baa­li maa­il­ma tuo koko ajan uu­sia haas­tei­ta yh­teis­kun­taan"

Po­li­tii­kas­sa ja yh­teis­kun­nas­sa on ai­na asi­oi­ta, jot­ka pi­tää lait­taa kun­toon.

– Ne ei­vät kos­kaan täy­sin kun­nos­sa, mut­ta asi­oi­ta saa­daan kään­net­tyä pa­rem­paan suun­taan ja teh­tyä pää­tök­siä lain­sää­dän­töön, mikä li­sää hy­vin­voin­tia, vah­vis­taa työl­li­syyt­tä ja pa­ran­taa pal­ve­lui­den saa­ta­vuut­ta sekä pi­tää ta­lou­tem­me ta­sa­pai­nos­sa, Karls­son fi­lo­so­foi.

Glo­baa­li maa­il­ma tuo mu­ka­naan koko ajan uu­sia haas­tei­ta ja ky­sy­myk­siä.

– Sen ta­kia po­li­tiik­ka on ikuis­ta.

Por­voo­lai­sel­le so­si­aa­li- ja ter­vey­den­huol­to ovat ol­leet ai­na lä­hel­lä sy­dän­tä.

– Pit­kät hoi­to­jo­not ovat ar­ki­päi­vää, jo­ten jär­jes­tel­mä pi­tää saa­da toi­mi­maan niin, et­tä ih­mi­sil­lä on pal­ve­lui­ta. Osa­na työl­li­syy­den hoi­toa mei­dän pi­tää saa­da luo­tua ta­lous­kas­vua. Ra­ken­nu­sa­la pi­tää saa­da liik­keel­le kun­tien ja val­ti­on yh­teis­työ­nä eri­lais­ten tu­ki­pa­ket­tien (kou­lu­ra­ken­nuk­set ja lii­kun­ta­pai­kat) avul­la.

– Mei­dän pi­tää var­mis­taa, et­tä saam­me in­ves­toin­te­ja Suo­meen. Se ei ole help­poa, mut­ta meil­lä pi­tää ol­la ovet au­ki, mikä luo mah­dol­li­suuk­sia. Työl­li­syy­den hoi­toon on eri­lai­sia kas­vun kei­no­ja, mitä voi­daan teh­dä.

So­si­aa­li­työn­te­ki­jä­nä por­voo­lai­nen us­koo en­nal­ta­eh­käi­se­vään työ­hön.

– Va­li­tet­ta­va to­si­a­sia on, et­tä jos en­nal­ta­eh­käi­se­vän työn sääs­tö­vai­ku­tuk­seen ha­lu­aa pääs­tä kiin­ni, tar­koit­taa se sitä, et­tä pi­tää sat­sa­ta tup­las­ti enem­män ra­haa. Kor­jaa­vat toi­met ovat ole­mas­sa, vaik­ka en­nal­ta­eh­käi­syyn pa­nos­te­taan, kos­ka en­nal­ta­eh­käi­syn tu­lok­set nä­ky­vät vas­ta vuo­sien pääs­tä.

Karls­so­nin mie­les­tä en­nal­ta­eh­käi­syä ja kor­jaa­via toi­mia pi­tää­kin edis­tää rin­nak­kain.

"Voi­ma on ryh­mäs­sä ja yh­teis­työs­sä"

Karls­son ei us­ko sii­hen, et­tä kaik­ki val­ta ja osaa­mi­nen puo­lu­ees­sa kes­ki­te­tään yh­del­le tai kah­del­le hen­ki­löl­le.

– Voi­ma on ryh­mäs­sä ja yh­teis­työs­sä, mut­ta se pi­tää ol­la etu­kä­teen mie­tit­ty. Jos läh­den eh­dol­le vaa­leis­sa, olen ol­lut val­mis si­tou­tu­maan työ­hön.

Karls­son pi­tää tär­ke­ä­nä asi­a­na sitä, kuin­ka mo­nel­la pal­lil­la po­lii­tik­ko voi is­tua. Hän viit­taa kau­pun­gin­val­tuu­te­tun, hy­vin­voin­ti­a­lu­een val­tuus­ton jä­se­nen ja kan­sa­ne­dus­ta­jan työ­hön.

– Olen aset­ta­nut oman hy­vin­voin­ti­ni tosi kes­kei­sel­le pai­kal­le äi­tiy­den myö­tä. Sil­loin, kun voin hy­vin, jak­san hoi­taa lap­si­a­ni ja yh­teis­kun­nal­li­sia asi­oi­ta sekä pe­reh­tyä asi­oi­hin kun­nol­la, Karls­son sa­noo.

Hän ha­lu­aa­kin kun­nol­la ana­ly­soi­da niin Itä-Uu­den­maan, puo­lu­een kuin omat voi­ma­va­rat aset­tau­tu­mi­ses­sa po­li­tii­kan pe­li­ken­täl­le.

Konkaripoliitikko Ulf Sundqvist evästi kansanedustajan uralle mielivää porvoolaista Anette Karlssonia Borgå svenska socialdemokraterin järjestämässä keskustelutilaisuudessa marraskuussa 2018.

Arkisto/Itäväylä

"Ny­ky­hal­li­tuk­sen po­li­tiik­ka tu­lee li­sää­mään lap­si­per­he­köy­hyyt­tä"

Eri­tyi­ses­ti po­li­tii­kas­sa on Karls­so­nin mie­les­tä tär­ke­ää myön­tää teh­dyt vir­heet.

– Esi­mer­kik­si ny­ky­hal­li­tuk­sen po­li­tiik­ka tu­lee li­sää­mään lap­si­per­he­köy­hyyt­tä, jon­ka Ter­vey­den- ja hy­vin­voin­ti­lai­tos (THL) on pari viik­koa sit­ten sel­vit­tä­nyt uu­sil­la las­ken­ta­mal­leil­la. Vas­tuul­lis­ta oli­si sa­noa, et­tä nyt meil­lä on li­sää tie­toa ja enem­män ym­mär­rys­tä sekä teh­dyt pää­tök­set tu­li­si kor­ja­ta.

Karls­so­nin mu­kaan po­li­tii­kas­sa ai­ka pal­jon pe­lä­tään myön­tää, et­tä on teh­ty vää­riä pää­tök­siä.

– Yri­te­tään maa­la­ta val­kois­ta mus­tak­si ja mus­taa val­koi­sek­si. Toi­von, et­tä pys­tyn ole­maan hen­ki­lö, joka voi myön­tää vir­heen­sä sekä ole­maan ai­to ja re­hel­li­nen it­sel­leen.

Hän ei ha­lua tur­vau­tua ylä­ta­son jar­go­ni­aan.

– Olen ko­ke­nut, et­tä pai­kal­lis­po­li­tii­kas­sa on­nis­tuin sii­nä, vaik­ka se ai­ka-ajoin oli­kin vai­ke­aa, Karls­son sa­noo ja viit­taa muun mu­as­sa kii­vai­siin kou­lu­kes­kus­te­lui­hin.

Anette Karlsson jännitti vaalivalvojaisissa eduskuntavaalien tulosta huhtikuussa 2019.

Arkisto/Mika Laine

Ta­ka­vuo­sien kou­lu­ka­ve­rit ei­vät yl­lät­ty­neet ura­va­lin­nas­ta

La­pin­jär­ven ja Lo­vii­san ai­kai­set kou­lu­ka­ve­rit ei­vät ole jäl­ki­kä­teen ol­leet yl­lät­ty­nei­tä Anet­ten po­liit­ti­ses­ta uras­ta.

– Olin usein mei­dän pu­he­nai­se­na sel­vit­tä­mäs­sä jo­tain asi­aa. Olin myös tosi usein nos­ta­mas­sa esil­le kai­ken­lai­sia epä­koh­tia ja vää­ryyk­siä, hän muis­te­lee.

Opis­ke­lui­den jäl­keen Karls­son työs­ken­te­li Gam­mel­bac­kan päi­vä­ko­dis­sa las­te­noh­jaa­ja­na.

– Kir­joi­tin so­si­a­li­de­mok­raat­tien net­ti­si­vuil­le epä­koh­das­ta, joka liit­tyi työt­tö­myy­teen. Olin it­se het­ken ai­kaa työt­tö­mä­nä opis­ke­lun ja var­hais­kas­va­tuk­sen vä­lil­lä. Epä­koh­ta­ni otet­tiin kä­sit­te­lyyn.

Po­li­tiik­kaan hän läh­ti en­sim­mäi­sen ker­ran rei­lu 20-vuo­ti­aa­na vuon­na 2012 opis­kel­les­saan so­si­o­no­mik­si.

– Sil­loin he­rä­si aja­tus sii­tä, et­tä ha­lu­an ym­mär­tää po­li­tii­kan maa­il­maa. Mi­nul­le tuli de­ma­ri- ja va­sem­mis­to-opis­ke­li­joi­den leh­det. So­si­a­li­de­mok­raa­tit pu­hut­te­li­vat enem­män, ja kun an­noin pik­ku­sor­men, se vei koko nai­sen.

Karls­son oli no­pe­as­ti de­ma­ri­o­pis­ke­li­joi­den en­sim­mäi­nen am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lu-taus­tai­nen pu­heen­joh­ta­ja ja SDP:n puo­lu­e­hal­li­tuk­sen jä­sen sekä ruot­sin­kie­li­sen pii­rin pu­heen­joh­ta­ja. Sit­tem­min hä­net va­lit­tiin Uu­den­maan De­ma­ri­nais­ten pu­heen­joh­ta­jak­si.

– Yh­täk­kiä huo­ma­sin, et­tä elin de­ma­ri­kup­las­sa. Myös äi­ti­ni liit­tyi puo­lu­een jä­se­nek­si sekä toi­mi puo­lu­eo­sas­tos­sa sih­tee­ri­nä ja vaa­li­työn­te­ki­jä­nä. Mie­he­ni on ol­lut gril­laa­mas­sa mak­ka­raa ja lä­hes kaik­ki ys­tä­vä­ni va­paa­eh­toi­si­na vaa­li­tel­toil­la.

Karls­son työs­ken­te­li kan­sa­lais­jär­jes­tö­toi­min­nan asi­an­tun­ti­ja­na edus­kun­ta­ryh­mäs­sä ja elin­kei­no­va­li­o­kun­nan asi­an­tun­ti­ja­na Poh­jois­mai­den neu­vos­tos­sa. Nii­den li­säk­si hän avus­ti kan­sa­ne­dus­ta­jia.

Liljendalissa syntynyt, Lapinjärvellä alakoulua käynyt ja Loviisassa yläkoulun suorittanut Anette Karlsson on sukunsa ensimmäinen yliopistotutkinnon suorittanut.

Arkisto/Mika Laine

Su­kun­sa en­sim­mäi­nen mais­te­ri, jos­ta iso­mum­mi oli­si ol­lut yl­peä

Karls­son on su­kun­sa en­sim­mäi­nen yli­o­pis­to­tut­kin­non suo­rit­ta­nut mais­te­ri.

– Mum­mo­ni sa­noi, et­tä jos iso­mum­mi oli­si elä­nyt, niin hän oli­si ol­lut yl­peä. Iso­mum­mil­le kou­lu­tus oli tosi tär­keä. Oli­si­pa mum­mi näh­nyt tä­män päi­vän, kun olen oi­keus­tie­teel­li­ses­sä, hän huo­kaa.

Por­voo­lai­nen pa­laa muis­tois­saan vie­lä het­kek­si lap­suu­teen­sa.

– Kos­ka asuim­me pik­ku­ky­läs­sä ja olim­me vä­hä­va­rai­sia, en us­kal­ta­nut ha­kea opis­ke­le­maan, vaik­ka äi­ti kan­nus­ti. Sik­si ym­mär­rän nuo­ria, jot­ka ei­vät vie­lä' tie­dä, mi­hin elä­mäs­sään ai­ko­vat. Usein sa­non, et­tä se kyl­lä jär­jes­tyy.

Karls­son ko­kee ole­van­sa elä­vä esi­merk­ki sii­tä, et­tä asi­at on voi­nut ol­la tosi pie­les­sä läh­tö­koh­dis­sa.

FAK­TA
Anet­te Karls­son
» Syn­ty­nyt Lil­jen­da­lis­sa 10.3.1988. Asu­nut lap­se­na La­pin­jär­ven Lind­kos­kel­la. Käy­nyt ala­kou­lun­sa Lil­jen­da­lin Sävt­räs­kis­sä ja La­pin­jär­ven kir­kon­ky­läs­sä sekä ylä­kou­lun Lo­vii­sas­sa.
» Kir­joit­ti am­mat­ti­kou­lun jäl­keen yli­op­pi­laak­si kah­dek­san ai­neen ru­pe­a­mal­la 2009–2010. Kou­lu­tuk­sel­taan so­si­aa­li­työn­te­ki­jä, so­si­o­no­mi ja val­ti­o­tie­tei­den mais­te­ri. Opis­ke­lee oi­keus­tie­tei­tä Hel­sin­gin yli­o­pis­tos­sa.
» Työs­ken­nel­lyt Gam­mel­bac­kan päi­vä­ko­dis­sa las­te­noh­jaa­ja­na. Vuo­si­na 2015–2022 työs­ken­te­li edus­kun­nas­sa eri teh­tä­vis­sä (elin­kei­no­va­li­o­kun­nan asi­an­tun­ti­ja Poh­jois­mai­den neu­vos­tos­sa sekä edus­kun­ta­ryh­män avus­ta­ja ja kan­sa­lais­jär­jes­tö­toi­min­nan asi­an­tun­ti­ja. Kan­sa­ne­dus­ta­jat Vil­le Skin­na­ri, Ee­va-Jo­han­na Elo­ran­ta, Sir­pa Paa­te­ro, Lau­ri Iha­lai­nen, Il­ma­ri Nur­mi­nen, San­na Ma­rin ja An­ne­li Kil­ju­nen oli­vat hä­nen työ­pa­rei­na. Edus­kun­ta­vuo­sien jäl­keen toi­mi Itä-Uu­den­maan hy­vin­voin­ti­a­lu­een so­si­aa­li- ja po­ti­la­sa­si­a­vas­taa­va­na.
» Va­lit­tiin Por­voon kau­pun­gin­val­tuus­toon vuon­na 2017 ja vuon­na 2022 Itä-Uu­den­maan hy­vin­voin­ti­a­lu­een alu­e­val­tuus­toon. Edus­kun­ta­vaa­leis­sa vuon­na 2023 jäi va­ra­si­jal­le saa­den vaa­leis­sa 3 867 ään­tä.
» Per­hee­seen kuu­luu si­poo­lais­syn­tyi­nen avi­o­mies, ra­ken­nu­sin­si­nöö­ri (AMK) Fred­rik Wick­holm sekä 5,5- ja 1,5-vuo­ti­aat po­jat.
» Har­ras­taa puu­tar­han­hoi­toa ja kas­vat­taa muun mu­as­sa man­sik­kaa.

Anette Karlsson ja puolisonsa Fredrik Wickholm saivat esikoispoikansa 5,5 vuotta sitten. Nyt perheessä on myös 1,5-vuotias poika.

Arkisto/Anette Karlssonin kotialbumi