Viikon kysymys
A-
A+
Niko Rantsia ja Sami Linnermaa ei lumisade haitannut. He marssivat 25 kilometrin reitin.
Reija Kokkola
LOVIISA-PORVOO Loviisan Vanhakylässä kävi jo aamutuimaan aikamoinen sutina, kun lähes 200 henkilöä valmistautui perinteikkäälle Brandenstein-marssille huhtikuun puolivälissä. Marssi järjestettiin 13:n kerran Loviisassa, ja aikamoisessa lumisateessa.
– Saisi olla pyörremyrsky, jotta tämä peruttaisiin, naurahti Brandenstein-marssin johtaja kapteeni evp Jarkko Törmänen joukkoja kasatessaan.
Maanpuolustuskoulutus MPK:n järjestämän marssin tavoitteena on kehittää reserviläisten marssitaitoja sekä ylläpitää toimintakykyä pitkien marssien aikana. Tällä kertaa liikkeelle lähdettiin Koskenkylästä, josta joukot suorittivat joko 25 tai 42 kilometrin marssin. Reitti kulki länteen kohti Sikilää, josta jatkettiin kaartaen koillisesta itään ja lopulta Malmgårdin kautta takaisin Vanhakylään.
LÄhes 200 henkilöä valmistautumassa perinteikkäälle Brandenstein-marssille.
Maanpuolustuskoulutus MPK
Aikaa marsseille varattiin kuusi tai kymmenen tuntia.
– Tänä vuonna osallistujia on tavallistakin enemmän. Ehkä maailman epävakaa tilanne vaikuttaa ihmisten mieliin, ja siksi halutaan osallistua maanpuolustukselliseen toimintaan, vaikka emmehän me täällä aseiden kanssa kulje, Törmänen pohti.
Suurin osa marssijoista oli reserviläisiä miehiä, mutta oli matkassa naisiakin, arviolta 17 prosenttia kaikista marssijoista. Siviileitä marssille lähti joitakin kymmeniä. Heissäkin oli useita naisia eri ikäluokista. Hannele Lind ja Sinikka Kallioniemi tulivat paikalle Turusta ja Helsingistä.
– Olemme osallistuneet MPK-kävelyihin pari kertaa vuodessa. Nämä on niin hyvin järjestetty, naiset kiittivät.
Osallistujat ilmoittautuivat Jarkko Törmäselle ja muille toimitsijoille.
Reija Kokkola
Törmänen oli tullut Vanhakylään jo aamukuudelta, sillä ison marssijajoukon matkaan laittaminen vaati luonnollisesti paljon organisoimista. Ilmoittautumisen jälkeen marssijat nappasivat evääksi korppuja, banaanin, rusinoita, välipalapatukan ja suolapähkinöitä. Matkaan lähdettiin pienryhmissä, joissa oli yleensä kahdesta kuuteen henkilöä.
– Monet haluavat suorittaa reitin kahdestaan tai kaveriporukassa. Vaikka marssi on eräänlainen kuntotesti, vielä enemmän se on sosiaalinen tapahtuma kauniissa luonnossa, Törmänen totesi.
Joukossa näytti kuitenkin olevan myös hyväkuntoisia marssijoita, jotka halusivat suorittaa reitin yksin ihan omaa tahtiaan.
– Saa yksinkin marssia omalla vastuullaan. Täällä on tuttuja kovakuntoisia ihmisiä, joiden tiedämme pärjäävän varmasti.
Hannele Lind, Tapio Mantsen ja Sinikka Kallioniemi tulivat Helsingistä ja Turusta Loviisaan marssimaan.
Reija Kokkola
Brandenstein-marssille osallistuttiin myös etänä eri puolilla Eurooppaa. Heidän marssiaan seurattiin GPS:n avulla. Ulkomaalaisia marssijoita oli kaikkiaan 76.
– Muun muassa Ruotsista, Saksasta, Iso-Britanniasta, Virosta ja Tanskasta. Yksi marssi USA:ssa. Heille lähetetään todistus sähköpostitse, Törmänen kertoi.
Näin suuren marssin järjestäminen vaatii pitkäjänteistä suunnittelua ja koordinointia. Ilmoittautuminen marssiin alkoi jo ennen joulua viime vuonna. Reserviläisten ilmoittautuminen päättyi maaliskuun loppupuolella, jotta puolustusvoimat ehti saada tiedon ajoissa ennen tapahtumaa, sillä marssin suorittaminen on osa reserviläisen kenttäkelpoisuussuoritusta. Siviilit saivat ilmoittautua marssille vielä samana aamuna.
– Joulukuussa alkoivat paperityöt. Ilmoittautumiset viedään tietokonejärjestelmään puolustusvoimia varten. Vaikka kyseessä on mukava ja kuntoa kohottava ulkoilutapahtuma, tämä on samalla kertausharjoituksiin verrattavissa oleva marssi, Törmänen huomautti.
Reitit suunnitellaan tarkasti, ja ne noudattivat alkuvuosina Brandenstein-joukkojen kulkua huhtikuussa 1918 sisällissodan aikana, mutta sittemmin reitit ovat olleet vaihtelevia.
– Reitin tulee olla sopivan haastava, muttei liian vaikea. Reitit kulkevat pääosin metsäteillä, poissa liikenteen läheisyydestä, mutta eivät kuitenkaan umpikorvessa. Metsätiet ovat marssiin juuri sopivia. Ne sijaitsevat kauniissa maisemissa, Törmänen hymyili.
Marssille lähdettiin lumisateessa, mutta maaliin tultaessa aurinko jo paistoi.
Mika Helin
Tapahtumaan oli värvätty noin 30 toimitsijaa, joiden tehtävät oli tarkasti määritelty. Törmänen itse oli viettänyt edeltäviä päiviä muun muassa maastossa merkitsemässä reittejä opasnauhoin. Käytössä oli myös paperi- ja digikarttoja, joita marssijoiden tuli osata lukea. Eksymisten ja mahdollisten sairaustapausten varalle paikalla oli myös huoltoajoneuvoja, jotka varmistivat osallistujien turvallisuuden.
– Meillä on matkassa lääkäri ja ensiaputiimi, ja Loviisan VPK on myös mukana varmistamassa marssin turvallisuutta. Ambulanssitason apu on siis lähellä. Jos joku marsseilla väsyy, hänet noudetaan evakuointiajoneuvolla. Sellaista on tapahtunut hyvin harvoin, sillä osallistujat tuntevat oman kuntonsa yleensä hyvin, Törmänen kiitti.
Osallistujia oli ohjeistettu valmistautumaan ennakkoon. Törmänen suositteli lenkkeilyä reppu selässä ja muuta fyysisen kunnon kohottamista. Ei kuitenkaan treeniä edellisenä päivänä, vaan riittävästi vettä ja unta.
– Reppu selkään ja menoksi viikkoja tai kuukausia ennen marssia. Kaikki liikuntalajit tietenkin käyvät.
Monella Brandenstein-marssijalla oli sotilaallinen maastovarustus, mutta oli joukossa myös siviilivaatteissa marssivia. Vaatetukseen Törmänen oli antanut tärkeän neuvon: Katso, mitä jalkaasi laitat.
– Ei missään tapauksessa uusilla kengillä matkaan, vaan kenkien täytyy olla käytetyt, etteivät ne hierrä. Suosittelen maastokenkiä, hän painotti.
Matkan varrelle oli toimitettu myös vesipisteitä sekä Bajamajoja.
– Miehet ehkä selviytyisivät pikkuhädästä, mutta kyllä naisille pitää olla vessat. Keskelle metsää on myös pystytetty sotilaskotikoju, Törmänen kertoi.
REIJA KOKKOLA
toimitus@itavayla.fi
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot