LO­VII­SA, PER­NA­JA Suo­men li­put ovat tä­nään lie­hu­neet sa­lois­sa Per­na­jan suu­ren po­jan, Mi­ka­el Ag­ri­co­lan kun­ni­ak­si.

Ag­ri­co­la oli Tu­run piis­pa ja us­kon­puh­dis­ta­ja, joka raa­ma­tun­suo­men­nok­sel­laan loi suo­men kir­ja­kie­len poh­jan sekä kir­joit­ti ja kään­si en­sim­mäi­set suo­men­kie­li­set pai­ne­tut kir­jat.

Täs­tä syys­tä Ag­ri­co­laa pi­de­tään usein suo­men kir­ja­kie­len ja suo­men­kie­li­sen kir­jal­li­suu­den isä­nä. Hän oli syn­ty­nyt Per­na­jan Tors­byn ky­läs­sä noin vuon­na 1510 (tai 1507) ja kuol­lut Uu­del­la­kir­kol­la Kar­ja­lan­kan­nak­sel­la 9.4.1957.

Ag­ri­co­lan merk­ki­päi­väk­si ka­len­te­riin vuon­na 1960 mer­kit­tiin hä­nen kuo­lin­päi­vän­sä, kos­ka mie­hen tark­ka syn­ty­mä­päi­vä ei ole tie­dos­sa. Päi­vä sai li­sä­mää­reen suo­men kie­len päi­vä vuon­na 1978 ja li­pu­tus­päi­vä se on ol­lut vuo­des­ta 1980.

Tä­nään on myös tie­de­mies, fi­lo­so­fi, muu­sik­ko, ru­noi­li­ja, kir­jai­li­ja, toi­mit­ta­ja, kie­len­tut­ki­ja, kek­si­jä, lää­kä­ri ja suo­ma­lai­sen kas­vi­tie­teen ura­nuur­ta­ja Eli­as Lön­n­ro­tin (1802–1884) syn­ty­mä­päi­vä. Hän on koon­nut Ka­le­va­lan ja Kan­te­let­ta­ren.

Mikael Agricolan teokset muodostavat suomen kirjakielen perustan. Kansalliskirjaston kokoelmassa oleva Albert Edelfeltin piirros Agricolasta julkaistiin ensimmäisen kerran Zacharias Topeliuksen satukokoelmassa "Lukemisia lapsille" (WSOY, 1907).

Kansalliskirjasto

Ag­ri­co­lan sa­na­kir­ja va­paas­ti ver­kos­sa

Ag­ri­co­lan tun­ne­tuim­pia töi­tä on en­sim­mäi­nen suo­men kie­lel­lä jul­kais­tu teos ABC-ki­ria, joka si­säl­si lu­ke­mi­sen ja kris­ti­no­pin pe­rus­tei­ta.

Kaik­ki Ag­ri­co­lan kir­joit­ta­mat te­ok­set muo­dos­ta­vat suo­men kir­ja­kie­len pe­rus­tan. Kaik­ki te­os­ten sa­nat on juu­ri saa­tu yk­sien kan­sien vä­liin Ag­ri­co­lan sa­na­kir­jaan. Kol­mi­o­sai­sen (A–K, L–R ja S–Ö) te­ok­sen ovat koon­neet suo­men kie­len eme­ri­tap­ro­fes­so­ri Kai­sa Häk­ki­nen ja do­sent­ti Tan­ja To­ro­pai­nen Tu­run yli­o­pis­tos­ta.

Ag­ri­co­lan sa­na­kir­ja si­säl­tää Ag­ri­co­lan kaik­kien te­os­ten suo­men­kie­li­sen sa­nas­ton se­li­tyk­si­neen. Ha­ku­sa­no­ja on yli 9 100. Mer­ki­tys­ten ja käyt­tö­ta­po­jen li­säk­si sa­na­kir­ja ker­too sa­no­jen ylei­syy­des­tä, al­ku­pe­räs­tä, kes­ki­näi­sis­tä suh­teis­ta ja esiin­ty­mi­ses­tä sa­ma­nai­kai­sis­sa kä­si­kir­joi­tuk­sis­sa.

Sa­na­kir­jan pe­ru­sai­neis­to­na on Tu­run yli­o­pis­tos­sa tuo­tet­tu Mi­ka­el Ag­ri­co­lan te­os­ten mor­fo­syn­tak­ti­nen (muo­to- ja lau­se­o­pil­li­nen) tie­to­kan­ta. Esi­merk­ki­ai­neis­to on poi­mit­tu Ko­ti­mais­ten kiel­ten kes­kuk­sen tuot­ta­mas­ta Van­han kir­ja­suo­men sa­na­kir­jas­ta, joka esit­tää mah­dol­li­sim­man tyh­jen­tä­väs­ti van­han kir­ja­suo­men ajal­ta (1543–1810) säi­ly­nei­den läh­tei­den sa­nas­ton.

Van­han kir­ja­suo­men sa­na­kir­jan toi­mit­ta­ja Os­ka­ri Nis­ka­nen ha­lu­aa­kin ku­mo­ta väit­teen, jon­ka mu­kaan Mi­ka­el Ag­ri­co­la oli­si kek­si­nyt suo­men kie­len.

– Suo­mea on pu­hut­tu jo sa­to­ja vuo­sia en­nen Ag­ri­co­laa­kin, ei­kä var­hai­sim­mis­ta pu­hu­tun kie­len vai­heis­ta ole ole­mas­sa kir­jal­li­sia mer­kin­tö­jä, hän to­te­aa Ko­ti­mais­ten kiel­ten kes­kuk­sen jul­kai­se­man Kie­li­kel­lo-verk­ko­leh­den tuo­rees­sa ar­tik­ke­lis­sa.

– On syy­tä olet­taa, et­tä Ag­ri­co­la ja muut te­os­ten suo­men­nos­työ­hön osal­lis­tu­neet ke­hit­ti­vät kie­leem­me run­saas­ti uut­ta sa­nas­toa, jos­ta osa on käy­tös­sä vie­lä tä­nä­kin päi­vä­nä. Pel­käs­tään it­se ke­hit­tä­mi­ään sa­no­ja he ei­vät tie­ten­kään käyt­tä­neet – ei­hän ku­kaan lu­ki­ja oli­si täl­löin ym­mär­tä­nyt tuo­tok­sia, Nis­ka­nen kir­joit­taa.

Turun yliopiston suomen kielen emeritaprofessori, tieteen akateemikko Kaisa Häkkinen on julkaissut yhdessä dosentti Tanja Toropaisen kanssa Agricolan sanakirjan, jossa on yli 9 100 sanaa.

Arkisto/Itäväylä

Van­ho­ja sa­no­ja, käyt­tö­ta­po­ja ja ko­kei­lui­ta

Ag­ri­co­lan sa­na­kir­jan ha­ku­sa­no­jen kir­joi­tu­sa­su nou­dat­taa ny­ky­suo­men kir­joi­tus­jär­jes­tel­mää, mut­ta muo­to on Ag­ri­co­lan mu­kai­nen. Esi­merk­ki­ai­neis­to on al­ku­pe­räi­ses­sä kir­joi­tu­sa­sus­saan. Ag­ri­co­lan sa­nas­tos­ta noin kol­ma­so­sa poik­ke­aa ta­val­la tai toi­sel­la ny­ky­suo­men sa­nas­tos­ta.

– Ag­ri­co­lan sa­na­kir­ja avaa suo­ran nä­kö­a­lan 1500-lu­vun kie­leen. Siel­tä löy­tyy van­ho­ja sa­no­ja sekä sa­no­jen käyt­tö­ta­po­ja ja mer­ki­tyk­siä, joi­ta tun­ne­taan suo­men mur­teis­sa tai su­ku­kie­lis­sä, vaik­ka nii­tä ei löy­dy­kään suo­men ny­kyi­ses­tä yleis­kie­les­tä. Ag­ri­co­lan te­ok­sis­sa on myös run­saas­ti lai­na­sa­no­ja ja muun­kie­lis­ten sa­no­jen vas­ti­neik­si se­pi­tet­ty­jä uu­dis­sa­no­ja, jois­ta mo­net ovat jää­neet ker­ta­luon­toi­sik­si ko­kei­luik­si, te­ki­jät ker­to­vat sa­na­kir­jan vii­te­sa­nois­saan.

Ag­ri­co­lan sa­na­kir­jan on jul­kais­sut vuon­na 2006 pe­rus­tet­tu Mi­ka­el Ag­ri­co­la -seu­ra yh­teis­työs­sä Tu­run yli­o­pis­ton kans­sa. Kol­mi­o­sai­nen teos si­säl­tää run­saat 2 600 si­vua, ja se on va­paas­ti lu­et­ta­vis­sa Tie­teel­lis­ten seu­rain val­tuus­kun­nan yl­lä­pi­tä­mäl­lä Edi­ti­on.fi-alus­tal­la. Te­ok­sen ul­ko­a­sun on suun­ni­tel­lut pai­mi­o­lai­nen graa­fik­ko Jo­han­na Mart­ti­la.

Mikael Agricolan muistomerkki Pernajassa 14.6.1959.

Mueovirasto/Journalistinen kuva-arkisto/Maaseudun Tulevaisuus, Erkki Voutilainen

Su­ku­ni­mi isän am­ma­tin mu­kaan

Mi­ka­el Ag­ri­co­lan ko­ti­ti­la oli vau­ras ta­lon­poi­kais­ti­la, jos­sa voi­tiin pi­tää kä­rä­jiä. Hä­nen isän­sä nimi oli Olof, äi­din ni­meä ei tie­de­tä. Ni­met­tö­mik­si ovat jää­neet myös Ag­ri­co­lan kol­me si­sar­ta.

– Ag­ri­co­lan ko­ti­seu­tu oli ruot­sin­kie­lis­tä alu­et­ta, niin et­tä on syy­tä olet­taa ruot­sin ol­leen hä­nen ko­ti­kie­len­sä. Var­ma suo­men kie­len hal­lin­ta osoit­taa kui­ten­kin, et­tä hän on op­pi­nut myös kir­jois­saan käyt­tä­män­sä kie­len var­hain, Ag­ci­co­laa tut­ki­nut his­to­ri­oit­si­ja Simo Hei­ni­nen kir­joit­taa Ag­ri­co­la-seu­ran verk­ko­si­vuil­la jul­kais­tus­sa ar­tik­ke­lis­sa.

Per­na­jan pi­tä­jän kirk­ko­her­ran ke­ho­tuk­ses­ta nuo­ri Mi­ka­el lä­he­tet­tiin opin­tiel­le, joka kes­ti vuo­teen 1528. Vii­pu­rin la­ti­na­lai­ses­sa kou­lus­sa hän sai pap­pis­ko­ke­lai­den te­o­reet­ti­sen si­vis­tyk­sen eli kris­ti­no­pin pe­rus­tie­dot ja la­ti­nan kie­len, joka oli hä­nen en­sim­mäi­nen kir­ja­kie­len­sä.

– Hu­ma­nis­mi kos­ket­ti tei­ni-Mi­ka­e­lia, joka ot­ti it­sel­leen isän­sä am­ma­tin mu­kai­sen la­ti­nan­kie­li­sen ni­men Ag­ri­co­la, joka tar­koit­taa maan­vil­je­li­jää. Nimi oli suo­sit­tu Sak­san hu­ma­nis­ti­pii­reis­sä, Hei­ni­nen jat­kaa.

Mikael Agricolan muistomerkin laatta Pernajassa vuonna 1959. Laattaan on kaiverrettu teksti "Michael Agricola, Torsbius, syntymäsijaa kunnioittaen, Agricola-Seura".

Mueovirasto/Journalistinen kuva-arkisto/Maaseudun Tulevaisuus, Erkki Voutilainen

Vi­hit­tiin pa­pik­si Tu­rus­sa vuon­na 1530

Tu­run piis­pak­si lop­pi­ai­se­na 1528 vi­hit­ty do­mi­ni­kaa­ni­ve­li Mar­ti­nus Skyt­te kut­sui kans­le­rik­seen Vii­pu­rin kou­lun reh­to­rin, joka ot­ti mu­kaan­sa täh­ti­op­pi­laan­sa Mi­ka­el Ag­ri­co­lan piis­pan kir­ju­rik­si.

Piis­pa vih­ki Ag­ri­co­lan pa­pik­si vuo­den 1530 tie­noil­la. Hän saar­na­si Tu­run tuo­mi­o­kir­kos­sa ja piis­pan­tar­kas­tuk­sil­la sekä val­mis­ti saar­nan­sa hank­ki­man­sa Mar­tin Lut­he­rin pos­til­lan (epis­to­la­teks­te­jä seu­raa­va se­lit­tä­vä saar­na­no­mai­nen teks­ti) mu­kaan.

Re­for­maa­tio eli us­kon­puh­dis­tus oli pääs­syt voi­tol­le Tu­rus­sa, ja piis­pa lä­het­ti hiip­pa­kun­nan joh­toon val­mis­tu­vat lah­jak­kaat nuo­ru­kai­set Lut­he­rin op­piin Wit­ten­ber­giin Sak­saan syk­syl­lä 1536. Ag­ri­co­la ja hä­nen mat­ka­to­ve­rin­sa, per­na­ja­lai­nen Mar­ti­nus Teit val­mis­tui­vat mais­te­rik­si va­jaas­sa kol­mes­sa vuo­des­sa.

– Opin­to­jen ohel­la he pa­neu­tui­vat Uu­den tes­ta­men­tin suo­men­nok­seen. Ag­ri­co­la pyy­si kah­des­sa ala­mai­seen sä­vyyn vi­ri­te­tys­sä kir­jees­sä Kus­taa Vaa­sal­ta sti­pen­diä työ­hön. Ra­haa ei tul­lut, Simo Hei­ni­nen jat­kaa.

Lennart Segerstrålen lasimaalaus Pernajan kirkossa esittää arkkienkeli Mikaelia, jonka mukaan Mikael Agricola sai etunimensä. Kuva postikortista.

Arkisto/Agricola-seura

Kuo­li ko­ti­mat­kal­la Mos­ko­vas­ta

Pa­lat­tu­aan ko­tiin ke­säl­lä 1539 Ag­ri­co­las­ta tuli en­si Tu­run kou­lun reh­to­ri, mut­ta hä­nen ky­ky­jään tar­vit­tiin hiip­pa­kun­nan hal­lin­nos­sa. Hän kul­ki tar­kas­tuk­sil­la van­he­ne­van piis­pan si­jas­ta. Piis­pa piti oh­jak­sia kuo­le­maan­sa as­ti, mut­ta hen­ki­nen joh­to oli Ag­ri­co­lal­la.

Piis­pa Mar­ti­nus kuo­li vuon­na 1550, mut­ta ku­nin­gas vii­vyt­te­li vi­ran täyt­tä­mi­ses­sä vuo­teen 1554. Kun Ag­ri­co­la sai piis­pan­sau­van kä­siin­sä, ku­nin­gas oli ja­ka­nut hiip­pa­kun­nan kah­tia: Ag­ri­co­la sai Tu­run ja Pau­lus Juus­ten uu­den Vii­pu­rin hiip­pa­kun­nan.

Ag­ri­co­lan kau­si jäi ly­hy­ek­si, ja sitä var­jos­ti maa­lis­kuus­sa 1555 puh­jen­nut Ve­nä­jän sota. Ag­ri­co­la kuu­lui rau­han­neu­vot­te­li­joi­hin, jot­ka läh­ti­vät Kus­taa Vaa­san lan­ko Sten Lei­jon­huf­wu­din ja ark­ki­piis­pa Lau­ren­tius Pet­rin joh­dol­la Vii­pu­ris­ta koh­ti Mos­ko­vaa lop­pi­ai­se­na 1557. Seu­ru­ees­sa oli sa­ta­kun­ta hen­keä ja se esit­ti val­tuus­kir­jeen­sä Mos­ko­vas­sa 24. hel­mi­kuu­ta.

Paas­to­nai­ka kes­keyt­ti neu­vot­te­lut niin, et­tä so­pi­muk­seen pääs­tiin vas­ta maa­lis­kuun lo­pul­la. Pa­luu­mat­kal­la rau­ha vah­vis­tet­tiin suu­te­le­mal­la ris­tiä Nov­go­ro­dis­sa 2. huh­ti­kuu­ta.

Mat­ka oli Ag­ri­co­lal­le ras­kas, ja hän kuo­li va­ka­van sai­raus­koh­tauk­sen seu­rauk­se­na Uu­den­kir­kon pi­tä­jän Ky­rön­nie­men ky­läs­sä. Hä­net hau­dat­tiin Vii­pu­rin tuo­mi­o­kirk­koon.

»» Ag­ri­co­lan sa­na­kir­ja (Ag­ri­co­la-seu­ra ja Tu­run yli­o­pis­to)

»» Van­han kir­ja­suo­men sa­na­kir­ja (Ko­ti­mais­ten kiel­ten kes­kus)

»» Suo­men ety­mo­lo­gi­nen sa­na­kir­ja (Ko­ti­mais­ten kiel­ten kes­kus)

»» Os­ka­ri Nis­ka­nen: Mi­ka­el Ag­ri­co­la ei kek­si­nyt suo­men kiel­tä – ei­kä näi­tä sa­no­ja (Kie­li­kel­lo, 9.4.2025)