POR­VOO, TAR­MO­LA Por­voon Pens­se­li­teh­taan työ­huo­neel­laan vas­ta Yh­dys­val­lois­ta pa­lan­nut Mik­ki Kunt­tu toi­puu yhä ai­ka­e­ron ai­heut­ta­mis­ta haas­teis­ta.

Tai­tei­li­jan työ­huo­nees­sa on hä­mä­rää, ja sei­niä ko­ris­ta­vat va­lo­ku­vat mo­nis­ta pro­duk­ti­ois­ta, jois­sa la­vaa elä­vöit­tä­vät tai­tei­li­jan it­se sin­ne va­loil­la ja la­vas­tuk­sil­la loih­ti­mat ele­men­tit. Vuo­si­kym­men­ten mit­tai­sen uran saa­vu­tuk­sia kat­sel­les­sa on vai­kea ku­vi­tel­la, et­tei valo- ja la­vas­tus­tai­teen pa­riin pää­ty­mi­nen ol­lut ai­na Kun­tun täh­täi­mes­sä.

Elet­tiin 80-lu­vun lop­pua Kot­kas­sa, kun pai­kal­li­sis­sa mu­siik­ki­pii­reis­sä pyö­ri­neen Kun­tun ys­tä­vä ker­toi, et­tä Kot­kan kau­pun­gin­te­at­te­ril­la oli­si il­ta­keik­kaa tar­jol­la ää­ni­pöy­dän ta­ka­na. Kir­jan­pi­tä­jäk­si kaup­pa­op­pi­lai­tok­ses­sa kou­lut­tau­tu­nut nuo­ru­kai­nen et­si elä­mäl­leen vie­lä suun­taa, ei­vät­kä hom­mat te­at­te­ris­sa tun­tu­neet eri­tyi­sen kiin­nos­ta­vil­ta.

– Tai­sin ol­la vä­hän ra­ha­pu­las­sa, kun lo­pul­ta sin­ne me­nin, tai­tei­li­ja nau­rah­taa.

Yl­lät­tä­vän in­nos­ta­vien ää­ni­hom­mien ohes­sa myös va­lot al­koi­vat kiin­nos­taa, ja te­at­te­rin hen­ki vei nuo­ren tai­tei­li­ja­na­lun men­nes­sään. Ar­vaa­mat­taan hän oli löy­tä­nyt alan, jol­la hän loi­si me­nes­tyk­sek­kään uran valo- ja la­vas­tus­tai­tei­li­ja­na.

– Kuin sa­la­ma kirk­kaal­ta tai­vaal­ta se is­ki, et­tä tätä te­at­te­ri­hom­maa voi­si teh­dä työk­seen, Kunt­tu ker­too.

– Te­at­te­ri on sel­lai­nen yh­tei­sö, et­tä sin­ne ko­koon­tuu sa­mal­la lail­la rik­ki­näi­siä ih­mi­siä. Siel­tä löy­si hel­pos­ti oman paik­kan­sa.

Tanskan kuninkaallisessa baletissa kymmenettä vuotta pyörivä Joutsenlampi on yksi Mikki Kuntun uran merkittävimmistä valosuunnitteluista.

Mikki Kunttu

Te­at­te­ri­maa­il­man hur­maa­man Kun­tun tie vei Kot­kas­ta Tam­pe­reel­le opis­ke­le­maan valo- ja ää­ni-il­mai­sun eri­kois­tu­mis­lin­jal­le Tai­teen ja Vies­tin­nän op­pi­lai­tok­ses­sa.

– Sil­loin se oli vas­ta tois­ta vuot­ta toi­min­nas­sa. Ope­tus­suun­ni­tel­mat oli­vat to­del­la ha­ta­rat, mut­ta ra­haa oli pal­jon, tai­tei­li­ja muis­te­lee.

Vaik­ka ope­tus oli­kin le­väl­lään ja uu­des­sa kou­lus­sa ra­tas­pa­lat vas­ta lok­sah­te­li­vat koh­dil­leen, yh­tei­sö ja in­to­hi­mo alaa koh­taan vauh­dit­ti­vat am­mat­ti­lai­sek­si val­mis­tu­mis­ta.

– Se oli mi­nun per­soo­nal­le­ni so­pi­van se­ka­vaa, hän nau­rah­taa.

Mikki Kunttu on suunnitellut uransa aikana useita kansainvälisestikin tunnettuja produktioita.

Niki Viheriävaara

Tam­pe­reel­la opis­kel­les­saan Kunt­tu tu­tus­tui ko­re­og­ra­fi-tans­si­tai­tei­li­ja Tero Saa­ri­seen, jon­ka kans­sa jo nel­jät­tä vuo­si­kym­men­tä jat­ku­nut yh­teis­työ on edel­leen täy­des­sä vauh­dis­sa. Jo kak­si­kon en­sim­mäi­nen yh­teis­työp­ro­duk­tio, 1996 en­si-il­tan­sa saa­nut West­ward Ho! on jää­nyt valo- ja la­vas­tus­tai­tei­li­jan mie­leen yh­te­nä uran­sa mer­kit­tä­vim­mis­tä.

– Se oli en­sim­mäi­nen va­lo­suun­nit­te­lu­ni kos­kaan, ja se ava­si mi­nul­le tosi pal­jon. Kier­sim­me sen kans­sa maa­il­maa, ja sil­loin al­koi tul­la ky­se­lyi­tä muil­ta­kin ko­re­og­ra­feil­ta. Heti en­sim­mäi­nen teos oli mi­nul­le sel­lai­nen kään­teen­te­ke­vä, tai­tei­li­ja avaa.

Myös kan­sal­lis­ba­le­til­le teh­tyä Kul­ler­voa ja vuon­na 2004 en­si-il­tan­sa saa­nut­ta Bor­ro­wed Ligh­tia Kunt­tu muis­te­lee läm­möl­lä ja yl­pey­del­lä. Nyt syk­syl­lä­kin hän työs­ken­te­lee jäl­leen erään Saa­ri­sen tans­si­te­ok­sen pa­ris­sa.

Kansallisbaletille useamman teoksen suunnitellut Mikki Kunttu pitää Tero Saarisen kanssa luotua Kullervoa yhtenä hienoimmista.

Mikki Kunttu

Kun­tun valo- ja la­vas­tus­tai­det­ta on pääs­ty vuo­si­kym­me­nien saa­tos­sa nä­ke­mään niin suo­ma­lai­sil­la kuin ul­ko­mai­sil­la­kin näyt­tä­möil­lä. Juu­ri yh­dys­val­ta­lai­sar­tis­ti Co­nan Grayn tu­le­van kier­tu­een pro­duk­ti­ot­ree­neis­tä pa­lan­neen tai­tei­li­jan an­si­o­lu­et­te­loa ko­ris­ta­vat muun mu­as­sa use­am­mat Eu­ro­vii­sut, lu­kui­sat Suo­men kan­sal­li­soop­pe­ran ja -ba­le­tin pro­duk­ti­ot sekä jo kym­me­net­tä vuot­ta Tans­kan Ku­nin­kaal­li­ses­sa ba­le­tis­sa pyö­ri­vä Jout­sen­lam­pi.

– Tä­män työn suu­rim­pia rik­kauk­sia on se kan­sain­vä­li­syys ja se, kuin­ka mo­nen­lais­ten ih­mis­ten kans­sa saa työs­ken­nel­lä. Yh­den pro­duk­ti­on työ­ryh­mäs­sä voi ol­la pa­ri­kin­kym­men­tä eri kan­sa­lai­suut­ta, ja se on mi­nus­ta elä­mis­tä niin kuin mei­dän pi­täi­si­kin elää, Kunt­tu sa­noo.

Vaik­ka työt vie­vät eri puo­lil­le maa­il­maa, tu­ki­koh­ta py­syy itäi­sel­lä Uu­del­la­maal­la. Por­voo­seen Kunt­tu muut­ti alun pe­rin vuon­na 2014, ja pa­la­si sin­ne pa­rin vuo­den Ka­na­das­sa asu­mi­sen jäl­keen 2020-lu­vun alus­sa. Pens­se­li­teh­taal­ta kä­sin hän on työs­ken­nel­lyt nyt pari vuot­ta, mitä en­nen työ­huo­ne löy­tyi Van­has­ta-Por­voos­ta.

– Olen viih­ty­nyt to­del­la hy­vin. Meil­lä on tääl­lä mu­ka­va yh­tei­sö, kun on pal­jon alan ih­mi­siä, mut­ta to­del­la eri­lai­sia te­ki­jöi­tä, tai­tei­li­ja sa­noo.

Luo­vaa pro­ses­si­an­sa Kunt­tu ver­taa muun mu­as­sa sä­vel­tä­jien työs­ken­te­lyyn. Al­kuun läh­de­tään liik­keel­le tee­mois­ta tai te­ma­tii­kas­ta, ja te­os­ta ale­taan ra­ken­taa nii­den ym­pä­ril­le. Vii­me vuo­si­kym­me­ni­nä va­lo­tai­teen suun­nit­te­lu­vai­hees­sa on hyö­dyn­net­ty muun mu­as­sa 3D-mal­lin­nus­ta ja ani­maa­ti­o­ta, mut­ta ko­ko­nai­sek­si teos muo­dos­tuu vas­ta har­joi­tus­kau­del­la, kun se näh­dään näyt­tä­mö­ti­lan­tees­sa.

– Siel­lä vas­ta konk­re­ti­soi­tu­vat ne asi­at, jot­ka on mie­tit­ty etu­kä­teen. Näyt­tä­möl­lä se muut­tuu vie­lä hir­ve­än pal­jon. On ol­ta­va vas­taa­not­ta­vai­nen te­ok­sen suh­teen, kun sil­loin vas­ta näh­dään, mitä siel­tä sta­gel­ta pulp­pu­aa, Kunt­tu se­lit­tää.

Mikki Kunttu tekee valosuunnittelua muun muassa 3D-mallinnuksen ja animaation keinoin, mutta kokonaisuus kasaantuu vasta näyttämöharjoituksissa.

Niki Viheriävaara

Te­at­te­rin ja tans­sin pyör­tei­siin tiu­kas­ti kie­tou­tu­nut tai­tei­li­ja saat­toi pää­tyä ural­leen yl­lät­tä­en, mut­ta mää­rä­tie­toi­nen te­ke­mi­nen on joh­ta­nut tun­nis­tet­ta­vaan kä­den­jäl­keen. Va­lo­tai­teen pa­ris­sa Kunt­tu ko­kee saa­neen­sa mah­dol­li­suu­den il­men­tää asi­oi­ta, joi­ta oli­si mah­do­ton­ta ku­va­ta sa­noin. Tun­tu­ti­lo­jen luo­mi­ses­sa va­lo­tai­teel­la on val­ta­va mer­ki­tys, joka is­kee suo­raan ko­ki­jan ali­ta­jun­taan. Kunt­tu ker­too­kin kuul­leen­sa sa­not­ta­van, et­tä tans­si al­kaa sii­tä, min­ne teks­ti lop­puu. Tä­män hän ko­kee pä­te­vän myös va­lo­tai­tee­seen.

– Va­lon voi­ma on ai­na tie­tyn­lai­ses­sa abst­rak­tis­sa. Mitä ker­ron­nal­li­ses­ti konk­reet­ti­sem­piin ti­lan­tei­siin va­loa lai­te­taan ku­vai­le­maan sitä, sitä enem­män sitä ra­joi­te­taan, tai­tei­li­ja ki­teyt­tää.

– Va­lois­sa on jo­tain kir­joit­ta­ma­ton­ta; se ulot­taa paik­koi­hin, joi­hin teks­ti ei ulo­ta. Va­los­sa on pal­jon sel­lais­ta ali­ta­jun­nan kiel­tä, ja tyk­kään­kin ai­na sa­noa, et­tä se on tans­sin si­sar.

FAK­TA
» Mik­ki Kunt­tu.
» Ko­toi­sin Kar­hu­las­ta. Muut­ti Por­voo­seen vuon­na 2014.
» Val­mis­tui Tai­teen ja Vies­tin­nän op­pi­lai­tok­sen valo- ja ää­ni-il­mai­sun eri­kois­tu­mis­lin­jal­ta vuon­na 1995.
» Per­hee­seen kuu­luu kol­me las­ta, koi­ra ja puo­li­so.
» Va­paa-ajal­laan har­ras­taa ult­ra­juok­sua.