Viikon kysymys
A-
A+
Tänä päivänä Pasi Volanen asuu yhdessä Kaarina-vaimonsa kanssa kaupunkikodissaan Porvoon kattojen yllä Länsirannalla sijaitsevassa Asunto Oy Porvoon Länsirannan Kruunun ylimmässä kerroksessa.
Marko Wahlström
PORVOO, LÄNSIRANTA Eläkkeellä oleva porvoolainen kiinteistönvälittäjä Pasi Volanen, 90, katselee kaupunkikotinsa isolta parvekkeelta avautuvaa maisemaa yli Porvoon kattojen.
– Täältä on mukava seurata kaupungin elämää ja erilaisia tapahtumia, hän sanoo Länsirannalla sijaitsevan kerrostalon ylimmältä parvekkeelta.
Mies kiinnittää hetkeksi katseensa huoltomieheen, joka taituroi nostotelineellä parvekelaseja pesemässä.
– Talomme julkisivu maalattiin tänä kesänä uudelleen, hän sanoo.
– Esimerkiksi Tanskassa asunnon pystyi ostamaan jopa 100-prosenttisesti velkarahalla. Sitten, kun asunnon hinta laskee, velka on isompi kuin asunnon arvo, eikä kukaan osta asuntoa. Sama on nähtävissä nyt Itä-Suomessa, jossa talojen arvo on romahtanut ja ihmisten velka isompi, Pasi Volanen pohtii keittiön pöydän äärellä.
Marko Wahlström
"Slow motion on tullut päälle"
Helsingin Käpylästä elämänkumppaniksi löytynyt vaimo Kaarina on keittänyt kahvit valmiiksi termoskannuun ja pullapitko viipaloituu tarjoiluastiaan.
Pöydällä ovat paikallinen ja valtakunnallinen päivän sanomalehti sekä Tekniikan Maailma. Uutisia kulutetaan ahkerasti paperilehdestä.
– Kantarelleja kävimme poimimassa eilen, ja nyt tuntuu vähän jaloissa. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä kauemmin menee toipuessa. Slow motion on tullut päälle, Pasi Volanen sanoo ja naurahtaa, että parasta ennen -päiväys alkaa 90-vuotiaana umpeutua.
Haastattelun sovimme kotiin, jotta päivänsankari ehtii hyvin lähteä sähköautolla hakemaan Saksassa asuvaa tytärtään lentokentältä. Syntymäpäiväänsä mies vietti perhepiirissä viime sunnuntaina.
Opiskeli mainosalalle, mutta ajautui kiinteistökaupan pariin
Kiinteistöalalle porvoolaismies oikeastaan ajautui sattumalta.
– Isäni ei olisi koskaan halunnut, että jatkaisin samalla alalla kuin hän, Pasi Volanen paljastaa.
Pasin isä Lauri työskenteli kirjanpainajana Werner Söderström Osakeyhtiössä, kunnes Porvoossa tuli tilaisuus ryhtyä myymään asuntoja. Hän perusti kiinteistönvälitysyrityksen vuonna 1937.
Suomen vanhin yksityinen kiinteistönvälitysyritys Kiinteistötoimisto – Fastighetsbyrå Pasi Volanen Oy on suora jatkumo 88 vuotta pitkässä ketjussa. Nykyisin perheyritystä luotsaa Pasin poika, diplomivälittäjä Risto, jonka toinen lapsi, Oscar työskentelee yhtiössä kiinteistöedustajana (KED).
– Ylioppilaaksi tultuani kävin Helsingissä Markkinointi-instituutin, kun minun piti lähteä mainosalalle. Koulun professori houkutteli minut töihin Huoneistokeskukseen.
Yksityinen, Veijo (1921–2017) ja Eila Merjamaan vuonna 1953 perustama kiinteistönvälitysyritys toi alalle Yhdysvalloista monia uudistuksia, kuten sisäiset koulutukset, naisten palkkaamisen myyjiksi ja sunnuntaiesittelyt.
– Olin siellä pari vuotta, kunnes menin osakkaaksi erääseen toiseen välitysliikkeeseen. Työskentelin siellä parikin vuotta, mutta sitten järjestin itselleni luvat ja ryhdyin itsenäiseksi kiinteistönvälittäjäksi Helsingissä.
Alan liittoon vuonna 1968 liittyneen Pasi Volasen Porvoon-toimiston liiketoiminta toimi alkuun hänen isänsä yhtiön (L. Volanen) lupien alla.
– En ole koskaan katunut, että lähdin kiinteistönvälityksen pariin. Liiketoiminta alkoi mennä niin hyvin, etten olisi samalla tavalla pärjännyt mainonnan parissa. Olin oikeassa rakosessa silloin, hän sanoo.
Volanen on tavannut varsinkin Porvoon saaristossa liikkuessaan kahden–kolmen sukupolvea takaa ihmisiä, joille hän tai hänen isänsä on myynyt asuntoja. Nyt yhä useammin Pasilta kysytään, että onko hän Riston isä.
– Liike-elämässä tärkeintä on ymmärtää, mikä vastapuolelle tai liikekumppanille on tärkeää. Muuten siinä voi äkkiä riitautua toisen kanssa ja yllättyä, hän muistuttaa.
Pitkän uran kiinteistönvälityksen parissa tehnyt porvoolainen Pasi Volanen, 90, hämmästelee tämän päivän paikallisten välittäjien suurta määrää. – Ei siinä montaa kohdetta yhdelle välittäjälle riitä, hän pohtii.
Marko Wahlström
Arvoasuntojen kauppaa Kulosaaressa
Volanen käy haastattelussa läpi uraansa kiinteistönvälittäjänä, johon mahtuu niin lukuisa määrä arvoasuntoja kuin uudisasuntoja.
– Asuimme Kulosaaressa vuosina 1972–1977. Naapuristamme myin taloja eri maiden lähetystöille. Silloin syntyi paljon tuttavuussuhteita, joista oli hyötyä liike-elämässä.
Volasen vuolaana virtaavassa puheessa vilahtelee koko joukko eri maiden valtiomiehiä, ministereitä ja silmäätekeviä, mutta myös ihan tavallisia ihmisiä.
– Siinä mielessä tämä on aika kiva ammatti, että olen ollut tekemisissä aivan kaikenlaisten ihmisten kanssa.
Uudisasuntojen osalta Volanen teki yhteistyötä ja isoja kauppoja niin Polar Rakennuksen kuin Mikko Repo Oy:n kanssa. Jälkimmäinen urakoi varsinkin Porvoossa kerrostaloja.
– Helsingissä välitimme noin 100 asuntokauppaa vuodessa. Helsingissä myimme kerrostaloasuntoja. Lisäksi myimme vapaa-ajanasuntoja eri puolilla Suomea aina Keski-Suomea ja Turun saaristoa myöden. Myimme asuntoja myös Espanjasta yhteistyökumppanimme kanssa.
Volasen kiinteistövälitystoimisto tunnettiin pääkaupunkiseudulla rakennusliikeyhteistyön myötä "kalliiden asuntojen myyjänä". Toimisto teki asuntokauppoja muun muassa eri puolilla Helsinkiä ja Espoossa.
– Porvoossa uusien asuntojen hinnat olivat edullisia, kunnes alkoivat täälläkin nousta. 1990-luvun alussa hintakehitys pysähtyi täydellisesti. Nyt Porvoossa rakennetaan paljon vuokra-asuntoja, mikä ei välttämättä ole kunnan ja liike-elämän kannalta lopulta niin hyvä asia.
Kiinteistönvälittäjä Pasi Volanen remontoi Jokikatu 33:een yhtiönsä Porvoon-toimiston, jossa se edelleen toimii. Talo tunnetaan Volasen talona.
Arkisto/Lukijan kuva/Gugi Väänänen
Lamavuosina tehtiin miinusmerkkistä työtä
1990-luvun lamavuosia kiinteistöalan konkari ei kaipaa takaisin.
– Ne, joilla oli paljon lainaa, bisnes lähti menemään persmäkeä.
Volanen muistaa hyvin pankkilainan korot, jotka huitelivat noin 14 prosentissa. Hän remontoi lamavuosina Porvoon-toimiston liiketilat Jokikatu 33:ssa.
– Nyt olisin iloinen, jos korko olisi 4 prosenttia. Silloin olin jopa onnellinen, että onnistuin samaan 14 prosentin lainan. Pankissa tyrkytettiin valuuttalainaa, johon tarttuivat myös jotkut kiinteistövälittäjätuttavani sillä seurauksella, että he menivät konkurssiin devalvaation seurauksena.
Volanen kuvailee 1990-luvun alkuvuosia työnteon suhteen miinusmerkkiseksi.
– Jos silloin olisi ollut paljon rahaa, Helsingistä olisi voinut ostaa todella edullisesti asuntoja. Parin–kolmen vuoden kuluttua hinta niiden hinta oli kaksinkertaistunut, kun alkoi mennä hyvin. Silloin olisi voinut tehdä bisnestä.
Porvoon kauppatorin ympäristö oli aikaisemmin porvoolaisen liike-elämän keskus.
Arkisto/Iina-Kaisa Viheriävaara
Torin ympäristö oli ennen liike-elämän keskus
Pitkän linjan kiinteistönvälittäjän mukaan kaupunkisuunnittelussa tulisi osata nähdä kaupunkikehityksen suunta.
– Ei siitä tule mitään, jos ihminen, joka on tärkeässä paikassa, ei pysty ajattelemaan tarpeeksi kauas, Volanen muistuttaa.
Porvoossakin kaupunkisuunnittelun painopiste on muuttunut vuosien varrella niin, että joku paikka on tärkeämpi kuin toinen.
– Esimerkiksi torin ympäristö oli ennen paras alue liikebisnekselle. Nyt sinne saa suurin piirtein vain kävellä tai mennä polkupyörällä. Sellainen ei vain kannata, Volanen hieman karrikoiden tuumaa.
– Nyt torille suunnitellaan turistipaikkoja, huvitteluhommia. Onneksi en ole missään päättämässä; en osaa ajatella niin pitkälle, Volanen naurahtaa.
Suurimmaksi kaupunkikuvalliseksi muutokseksi Porvoossa hän nostaa Aleksanterinkadun sillan rakentamisen.
– Silloinen kaupunginjohtaja kysyi minulta arviota nykyisen Taidetehtaan rakennuksen säilyttämisestä. Olisi tullut edullisemmaksi purkaa vanha konepaja ja rakentaa tilalle uudisrakennuksia. Nythän Taidetehdas tulee kaupungille kalliiksi.
Aleksanterinkadun silta muutti Porvoon keskustan dynamiikkaa, kun Länsiranta alkoi kehittyä omaksi kaupunginosaksi.
Arkisto/Marko Wahlström
"En ole tykännyt lentää kaiken nähtävyyden yli"
Porvoolainen on pitänyt aina tärkeänä sitä, että tutustuu uusiin ihmisiin ja uuteen paikkakuntaan.
– Eläkkeelle jäätyäni ajoimme autolla Espanjaan halki Ruotsin sekä Tanskan, Saksan ja Ranskan kautta. Olen aina tykännyt ajaa autolla, ajokortin kevätkesällä viideksi vuodeksi uusittua saanut mies sanoo.
Noin 3 000 kilometriä meni kolmessa etapissa.
– Matkalla oli mukava tutustua paikalliseen elämään ja kulttuuriin. En ole tykännyt koskaan lentää kaiken nähtävyyden yli.
Työurallaan mies on matkustanut Suomen Kiinteistönvälittäjien Liiton (SKVL) ja Pohjoismaisen Unionin puheenjohtajana sekä alan Euroopan järjestön hallituksen jäsenenä.
– Euroopan järjestön vuosikokouksia oli eri maissa. Järjestö loi alalle erilaisia yhtenäisiä uudistuksia. 1990-luvun alussa alalla otettiin käyttöön ns. Listing-järjestelmä, jossa välittäjät saivat myydä ristiin toistensa kohteita.
Norjassa hän muistaa joutuneensa selittämään suomalaista asunto-osakeyhtiömallia televisioidussa yleisöpaneelissa. johon osallistui oli myös maan asuntoministeri.
– Siinä oli kova työ saada selostettua, kuinka meillä yhteisesti hoidetaan taloa, jossa jokainen saa asua vapaasti.
Porvoolainen Pasi Volanen, 90, ehti vaikuttaa kiinteistönvälitysalan kehitykseen niin Suomessa, Pohjoismaissa kuin Euroopassa toimien alan järjestöissä päättäjänä.
Marko Wahlström
Seitlahdessa puusavottaa, kaislan siivoamista ja luontoseurantaa
Eläkkeelle Pasi Volanen jäi vuonna 1997, jolloin kiinteistönvälittäjänä (LKV) kuusi vuotta aiemmin aloittanut Risto otti vetovastuun yrityksestä.
– Ei hänestäkään pitänyt tulla kiinteistönvälittäjää. Pikkupoikana Risto oli mukana kiinteistönvälityskeikoilla, ja totesi, että tämä on kivaa, Pasi naurahtaa.
Nyt isä on jättänyt perheyrityksen hallituksen jäsenyyden, mutta puuhaa aktiivisella miehellä riittää talviasuttavalla vapaa-ajanasunnolla Seitlahdessa, jonka saunassa on mukava nautiskella,
– Puita olen pilkkonut kirveellä. Risto sanoi, että faija on melkoinen klapikone. Kuntohan siinä hommassa pysyy. Pitäisi olla vain erikokoisia kirveitä – isommille puille halkomista ja pienempiä paloittelua varten.
Laajan nurmialueen hoito on ulkoistettu: siitä vastaa uskollinen palvelija, robottiruohonleikkuri, jota voi ohjata myös kaupungista käsin.
– Keväisin talven jälkeen kaislan siivoamisessa riittää työtä, hän sanoo.
Mökillä luonto tulee lähelle.
– On mukava seurata merikotkan liitoa taivaalla ja harmaahaikaran sukelluksia rantaveteen pikkukalojen perässä. Jänis säntäilee edestakaisin pihamaalla, Pasi Volanen sanoo.
Seitlahdessa hän myös talvikalastaa verkoilla.
– Siellä saa madetta ja kuhaa.
Ajatuksissa Volasen mieli lentää vielä Espanjaan, jossa hän ehti viettää vaimonsa kanssa yhteensä viisi talvea.
– Menimme sinne aina lokakuun alussa ja tulimme Suomeen toukokuun alussa, hän muistelee.
Etelä-Suomeen on rakennettu viime vuosina paljon asuntoja. Rakennusaallosta myös Porvoo on saanut osansa.
Arkisto/Kalle Hyttinen
"Etelä-Suomessa alkaa olla ihan liikaa asuntoja"
Kiinteistökonkarilla on eläkkeellä aikaa pohdiskella asioita. Hieman kauhun sekaisin tuntein hän miettii rakennusyhtiöiden rakentamia lukuisia asuntoja, joita Porvooseenkin on noussut kuin sieniä sateella.
Rakennusalan työntekijöiden työllistämisellä on hintansa.
– Etelä-Suomessa alkaa olla ihan liikaa asuntoja. Tilanne muistuttaa Espanjaa, jossa isoja rakennuksia seisoo tyhjillään. Toisessa päässä Suomea vanhoja kunnan tai muiden tahojen omistamia asuinkiinteistöjä joudutaan hävittämään, kun ei ole enää toimintaa, Volanen pohdiskelee.
Hän myöntää, että väestön pakkautumiselle maan eteläosiin on myös perusteita.
– Matkustaminen ja tavaroiden kuljettaminen tulevat aina vain vaikeammaksi. Energiatilanne ajautuu pikkuhiljaa – ei vielä meidän elinaikana – siihen, että täytyy keksiä jotain aivan muuta. Eivät klapitkaan ikuisuuksia kestä, Volanen sanoo.
– Vanha opettajani sanoi koulussa, että maailma on menossa lämpökuolemaa kohti. Elinolot muuttuvat huonommiksi ilmastonmuutoksen myötä. Jotkut vetävät pisteitä siitä, että kehittävät hienoja asioita.
Aurinkopaneeleita mies pitää hyvänä keksintönä.
– Jo aikanaan jossain alan kokouksessa Kyproksella näimme israelilaisten rakentamaa lämpöpaneelitekniikkaa ja isoja vesisäiliöitä. Taloihin saatiin lämmintä vettä aurinkoenergian avulla.
Porvoon yhteislyseon (nykyinen Linnankosken lukio) "luokan pojat" kokoontuivat vappuaattona 2024 yhteiselle lounaalle jo 500. kerran. Lounaalle osallistuivat Kaarlo Koivisto (vas.), Olli-Pekka Hartikainen, Pasi Volanen ja Markku Järvinen. Kuvassa ollaan jälkiruoan eli munkkikahvien äärellä.
Arkisto/Kaarlo Koivisto
Nuorena työnsi kuulaa, aitoi ja hyppäsi korkeutta
Volanen oli nuoruudessaan kova yleisurheilija, jonka päälaji oli kuulantyöntö.
– Opettelin ja treenasin kiertotyylin, jota nykyiset työntäjät käyttävät. Kuula on tekninen laji, eikä vaadi niin paljon voimaa. Harrastuksesta oli myös hyötyä, kun olin yhteislyseon aikana betonikärrärinä Velkalan rintamamiestaloja rakennettaessa, hän sanoo.
Porvoon Urheilijoiden riveissä ja Porvoon yhteislyseon joukkueessa kilpailleen miehen lajeja olivat myös aitajuoksu ja korkeushyppy.
– Korkeutta hyppäsin kierähdystyylillä paljasjaloin ja ennätykseni on 183 senttimetriä.
Volanen on edelleen innokas penkkiurheilija, joka seuraa yleisurheilun lisäksi myös palloilulajeja. Haastattelua edeltäneenä yönä hän seurasi jalkapalloa.
– Jos yöllä ei saa unta, niin silloin voi nousta katsomaan matseja maksukanavilta, Volanen sanoo.
Länsirannan taloyhtiön vireä yhteisö pitää liikkeellä
Volanen hymähtäen toteaa olevansa August Eklöfin puiston päässä kohoavan taloyhtiön toiseksi vanhin asukas. Talon vanhimmalla asukkaalla on ikää 93 vuotta.
– Tämä on sellainen vanhusten talo, jossa keski-ikä on noin 70 vuotta. On meillä muutamia työikäisiäkin asukkaita, hän naurahtaa.
Kerrostalossa ei kuitenkaan pysähdytä paikoilleen. Taloyhtiön asukkaat pitävät yhtä ja kokoontuvat säännöllisesti kellarikerhossa.
– Kerran viikossa käymme yhdessä lounaalla Taidetehtaalla, Volanen kertoo.
Se sopii entiselle yrittäjälle, joka on tottunut olemaan liikkeellä ja tykännyt aina olla tekemisissä ihmisten kanssa.
FAKTA
Pasi Volanen
» Syntynyt Porvooseen 5.10.1935. Näki päivänvalon ensimmäisen kerran Kätilöopistolla Helsingissä.
» Lapsuuden perhe, isä Lauri (1905–1976) ja äiti Saga (1904–1981) – molemmat syntyperäisiä porvoolaisia – asuivat Pasin syntyessä Martantiellä. Myöhemmin perhe asui Myllymäellä. Isä työskenteli ennen kiinteistönvälitystä kirjanpainajana WSOY:llä ja äiti Elannon myyjänä.
» Mäntyharjulta kotoisin oleva räätäli-isoisä Tuomas Volanen (1876–1923) ja Pukkilasta kotoisin oleva isoäiti Hilma Maria Sillfors (1885–1952) asuivat myös Myllymäellä.
» Kiinteistönvälittäjän omaan perheeseen kuuluvat vaimo sekä poika ja tytär sekä neljä lastenlasta ja marraskuussa syntyvä lapsenlapsenlapsi.
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot