Viikon kysymys
A-
A+
Kuvituskuva.
Mika Laine
Olen seurannut ulkopaikkakuntalaisena tätä jo lähes koko Suomen mittakaavassa kuuluisaksi tullutta Epoon koulun farssia. Vuosikymmeniä olemassaolostaan taistellut ja apua huutanut kyläkoulu sai lopulta tuomionsa 17.6.2026, kun valtuusto päätti yhden äänen enemmistöllä sulkea koulun.
Jos joku olisi kirjoittanut tämän käsikirjoitukseksi, sitä olisi pidetty epäuskottavana.
Samaan aikaan kun lähes 200 tontin kaavoitus on valmistumassa, alueen päiväkoti on täynnä yli äyräidensä ja Etelä-Porvoon tulevaisuus näyttää vihdoin valoisammalta, kaupunki päättää sulkea alueen tärkeimmän veto- ja pitovoimatekijän – alakoulun.
Onhan siinä oma kieroutunut logiikkansa. Ensin investoidaan alueeseen, sitten poistetaan syy, miksi lapsiperheet sinne muuttaisivat.
Vastaantuloksi tarjotaan, ettei koulua suljetakaan ihan vielä, vaan vasta kahden vuoden päästä. Juuri silloin, kun tontit tulevat myyntiin. Erinomainen myyntivaltti: "Tervetuloa rakentamaan unelmiesi koti! Koulu muuten lähtee juuri sopivasti alta."
Täytyy myöntää, ettei tällainen strateginen nerous avaudu tavalliselle kuntalaiselle.
Kaavoituksen priorisointi tarkoittaa yleensä sitä, että alueella nähdään kasvupotentiaalia. Tarkoittaako se Porvoossa sitä, että rakennetaan taloja, mutta toivotaan, etteivät niihin ainakaan lapsiperheet muuta?
Kaupunki on käyttänyt kaavoitukseen satojatuhansia euroja verorahaa. Miten nuo rahat aiotaan saada takaisin, jos perheille kerrotaan samalla, että lasten koulupäivään kuuluu jatkossa jopa 2,5 tunnin koulumatka? Tähän kysymykseen ei ole kuulunut vastausta. Tai ehkä vastaus on olemassa, mutta se matkustaa parhaillaan tätä samaa kohtuutonta koulureittiä.
Lakkauttamista perusteltiin Porvoon lasten tasavertaisella kohtelulla. Perusteluja kuunnellessa jäi välillä vaikutelma, että Epoon oppilaat vaarantavat olemassaolollaan koko kaupungin talouden. Melkein odotin kuulevani, että he ovat vastuussa myös sähkön hinnasta, sateisista kesistä ja asuntomarkkinoiden alavireestä.
Samaan aikaan itse säästösumma näyttää elävän täysin omaa elämäänsä. Kevään aikana luvut ovat vaihdelleet sitä tahtia, että pörssikin näyttäisi vakaalta niiden rinnalla. Kukaan ei tunnu tietävän, paljonko säästöä oikeasti syntyy – vai syntyykö mitään – ei edes kaupunginjohtaja valtuuston puhujakorokkeella.
Jos kuitenkin otetaan Epoon koulun säästöarvioista keskiarvo ja jaetaan se kaikkien porvoolaisten alakoululaisten kesken, puhutaan noin 37 eurosta lasta kohden.
Kolmekymmentäseitsemän euroa.
Siinä siis hinta, jonka takia Etelä-Porvoon ja saariston suomenkieliset lapset laitetaan täysin kohtuuttomille koulumatkoille.
Siinä hinta, jolla alueen elinvoimaa heikennetään.
Siinä hinta, jolla kalliin kaavoituksen tärkein vetovoimatekijä poistetaan.
Ja siinä hinta, jolla Porvoo näyttää olevan valmis vaihtamaan pitkän aikavälin kehityksen lyhyen aikavälin näennäiseen (lue: olemattomaan) säästöön.
Päätöksenteko on joskus vaikeaa. Mutta vaikeitakin päätöksiä pitäisi voida perustella niin, että ne kestävät päivänvalon. Nyt perustelut muistuttavat enemmän hätäisesti kasattua palapeliä, jossa puolet paloista kuuluu toiseen laatikkoon.
Kouluja voidaan sulkea, mutta kylien ja saariston elinvoimaa ei avata uudelleen yhdellä valtuuston päätöksellä.
Porvoossa on vielä mahdollisuus tehdä harvinainen mutta arvostettava asia: myöntää, että nyt mentiin väärään suuntaan. Otetaanpa uusiksi.
Sillä kaikkein kalleimpia päätöksiä eivät yleensä ole ne, jotka maksavat eniten. Vaan ne, jotka tulevat halvoiksi vain paperilla.
TERO SALO,
EX-PORVOOLAINEN
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot