Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Pakilan-Kankkilan kyläkoulu.
Hannele Käenaho-Virtala
Myrskylän kunta on myymässä Pakilan-Kankkilan koulukiinteistöjä ja myös muuta omaisuuttaan. Kunta tarvitsee rahaa ja haluaa karsia kuluja. Me kyläläiset emme pidä koulukiinteistömme myyntiä taloudellisesti viisaana, emmekä kunnan palvelutehtävän kannalta hyväksyttävänä. Herää kysymys, pitääkö kunnan johto sivukylien elinvoimaa ja niiden asukkaita lainkaan arvokkaina kunnan tulevaisuuden rakentajina.
Pakilan-Kankkilan kaksi koulurakennusta ovat toimineet harrastustoiminnan ja kokoontumisen paikkana senkin jälkeen, kun varsinainen opetus koululla lakkasi viitisentoista vuotta sitten. Puukoululla kokoontuu viikoittain useita lasten liikuntaryhmiä, aikuisten ja eläkeläisten jumppakerhoja. Wellamo-opiston puitteissa järjestetyt kudontaryhmä ja huonekalujen entisöintikurssi, moottorisahaveistokurssit sekä moni muu kädentaitojen harrastustoiminta on voinut toteutua koululla. Tämä toiminta houkuttelee osallistujia koko kunnan alueelta ja laajemminkin Wellamo-opiston toimialueelta. Ns. kivikouluun sijoitettiin hätämajoitukseen pari vuotta sitten joukko Ukrainan pakolaisia, sekin paikallisin vapaaehtoisvoimin. Paikallisten yhdistysten kokoukset ja myös kunnan järjestämät keskustelu- ja tiedotustilaisuudet on pystytty järjestämään, kun koulu on tarjonnut lämpimän tilan kokoontua.
Sote-uudistuksen valtionosuusratkaisussa Myrskylä ja pari muuta pikkukuntaa menetti ratkaisevan paljon, ilman, että sitä olisi kokonaisratkaisussa nimenomaisesti tarkoitettu. Kunnan edusvalvonta ei ollut tuolloin ajan tasalla ja sen seurauksena budjettinäkymä näyttää synkältä. Tätä virhettä yritetään nyt korjata paniikinomaisella kiinteän omaisuuden myynnillä. On muistettava, että vaikka kunta omistaa puukoulun tontin, on tontti alun perin lahjoitettu kylältä kunnalle kyläkoulua varten ja koulutalon rakentamiseen kyläläiset talkoilla osallistuneet. Lämmitys ja muu ylläpito ei ole kunnan taloutta ratkaisevasti horjuttava kuluerä, eikä myöskään myymisestä mahdollisesti saatava raha pelasta kunnan taloutta.
Kyläläiset ymmärtävät ahdingon, johon kunta on näin joutunut. Siksi on kompromissina esitetty, että toinen, arvokkaampi ns. kivikoulu voitaisiin myydä, mutta vanha puukoulu pidettäisiin kyläläisten ja kaikkien kuntalaisten kokoontumis- ja harrastustilana. Käytännössä tämä olisi helppoa, sillä koulurakennukset sijaitsevat kahdella eri maakiinteistöllä, kahden puolen tietä. Kunnan elimissä ei tämäkään vastaantulo ole toistaiseksi saanut mitään vastakaikua. Kivikoulun tontti pakkolunastettiin äskettäin kyläläisiltä kunnalle rakennuksen myynnin mahdollistamiseksi.
Kuvituskuva.
Arkisto/Marko Wahlström
Kun kunnan edustaja kävi kivikoulullamme alkuvuodesta keskustelemassa koulurakennusten tulevaisuudesta, tuotiin esiin, miten hyvin kunta on saanut rakennetuksi palveluverkostoa, kunnallista vettä, viemäriä,valokaapelia ym. Kyllä, mutta nämä palvelut eivät kovinkaan paljon kosketa meidän sivukyliämme, lähinnä vain keskustaajamaa ja sen liepeitä. Jos puukoulukin myydään, käytännössä ainoa jäljelle jäävä kunnallinen palvelu kylällä on talvisaikaan pätkä katuvaloja, nekin osin talkoovoimin pystytetyt.
Opetustoiminnan lakkauttaminen koulussa viisitoista vuotta sitten on avohaava, joka ei ota umpeutuakseen. Kyläläiset peruskorjasivat 2000-luvun alussa puukoulun suurella vaivalla talkootyönä. Kylän omat ammattilaiset uhrasivat tuhansia työtunteja ja lahjoittivat rakennustarvikkeita korjaukseen ja liikuntasalin rakentamiseen. Peruskorjauksen valmistuttua, ei mennyt kuin pari vuotta ja kunta, vastoin aiempia vakuutuksia, päätti lakkauttaa koulun. Tämän toimen aiheuttama pettymys tuntuu kylillämme vieläkin.
Myrskylä on Uudenmaan pienimpiä kuntia. Pienen kunnan reuna-alueiden kylissä on monella tavoin viihtyisää ja rauhallista. Kyläyhteisön elinvoima ei kuitenkaan synny pelkästä onnen tunteesta, vaan tarvitsee käytännön puitteet yhteiselle elämälle. Kirkonkylässä on kaupat, koulut, urheilu- ja leikkikentät sekä kokoontumistilat. Kunnan sisäinen rakenne ja eheys kärsii, ellei nähdä kunnan sisäisen alueellisen tasapainon merkitystä.
Kriisivalmius ymmärretään tärkeäksi näinä aikoina. Jokaisessa kylässä pitäisi olla paikka, johon kokoontua, kun sähkö katkeaa ja vaara uhkaa. Kylätalo olisi sellainen paikka. Pitkään vireillä ollut ajatus koulun kehittämiseksi kriisiajan valmiuden tarpeisiin on myös yksi tärkeä peruste puukoulun säilyttämiselle kunnan omistuksessa.
Kyläyhteisössä yhteinen toiminta avainasia. Meillä on aktiiviset kyläyhdistykset ja lähellä olevat harrastusryhmät. Taivasalla harrastaminen ja kokoontuminen onnistuu tietyissä tapauksissa, mutta useimmiten ei. Kyse on siis sekä veto- että pitovoimasta. Myrskylän kunta sinnittelee kutistuvan veropohjansa kanssa ja pyrkii jatkamaan itsenäisenä. Sivukylän näkökulmasta kunnan itsenäisyyden merkitys katoaa samalla kun viimeinen kunnan palvelu kylältä loppuu.
Nyt on viimeinen hetki osoittaa, että sivukylienkin asukkaat ovat arvokkaita kuntalaisia, muutoinkin kuin veronmaksajina, joita niitäkään kunnalla ei olisi enää varaa menettää. Se oli taannoin tarkastuslautakunnankin suurin huoli. Säilyttäkäämme Pakilan-Kankkilan vanha puukoulu ja vaalikaamme sen aikanaan rakentaneiden ja talkoilla korjanneiden kyläläisten työtä.
Toivomme, että kunnan johdossa käsitellään puukoulun asia uudelleen avoimin mielin esittämiemme perusteluiden pohjalta.
AIRA ITÄNEN,
PUHEENJOHTAJA, PAKILAN KLUBI – KYLÄN JA VESISTÖN ELINVOIMAN PUOLESTA RY
HANNELE KÄENAHO-VIRTALA,
PUHEENJOHTAJA, KANKKILAN SEUTU -YHDISTYS RY
HANS BOIJE
RAINER FRONDELIUS
TUURE FYHR
JYRI OLLILA
KAJ SMOLANDER
KRISTIINA TAITTONEN-RUOPSA
JORMA VESANEN
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot