Pe­rus­kou­luis­sa on ol­lut jo kau­an ta­pa­na seit­se­män tun­nin päi­vät, mut­ta ky­sy­mys kuu­luu­kin: On­ko tämä to­del­la pa­ras rat­kai­su las­ten ja nuor­ten hy­vin­voin­nil­le? Usein aja­tel­laan, et­tä se on ai­nut rat­kai­su sil­le, et­tä kaik­ki asi­at ke­re­tään ope­tel­la vuo­den ai­ka­na, mut­ta on­ko asia to­si­aan niin? Mie­les­tä­ni oli­si jo ai­ka ly­hen­tää kou­lu­päi­viä ja kes­kit­tyä nuor­ten hy­vin­voin­tiin.

Lap­sil­le on tär­ke­ää riit­tä­vä lepo, jota heil­lä ei vält­tä­mät­tä ole tar­peek­si seit­se­män tun­nin kou­lu­päi­vän jäl­keen. Jos ote­taan huo­mi­oon, et­tä lä­hes kai­kil­la lap­sil­la ja nuo­ril­la on jo­kin har­ras­tus, joka al­kaa use­as­ti mel­kein heti kou­lu­päi­vän jäl­keen. Har­ras­tuk­sen li­säk­si saat­taa ol­la vie­lä pal­jon ko­ti­teh­tä­viä, ko­kei­siin lu­ke­mis­ta ja il­ta ve­nyy ja uni­vel­ko­ja li­sään­tyy. Mil­loin meil­le jää ai­kaa ol­la lap­sia tai nuo­ria, jos koko päi­vä me­nee kou­luun ja opis­ke­luun?

Nuor­ten uu­pu­mus on nous­sut vii­me ai­koi­na mer­kit­tä­väk­si. Suu­rin syy tä­hän on kou­lu ja sen ai­heut­ta­ma stres­si. Kou­lu-uu­pu­mus tar­koit­taa pit­kit­ty­nyt­tä ti­laa, joka on ke­hit­ty­nyt jat­ku­van kou­luun liit­ty­vän stres­sin seu­rauk­se­na. “Kou­lu-uu­pu­mus on va­ka­va il­miö: uu­pu­mus jos­sain mää­rin on yleis­tä, mut­ta jat­ku­es­saan se voi joh­taa ma­sen­tu­nei­suu­teen, psy­ko­lo­gi­an pro­fes­so­ri Ka­ta­rii­na Sal­me­la-Aro ker­too.

Usein kun mei­dän kou­lus­sam­me on ko­kei­ta, nii­tä on lai­tet­tu ai­na­kin kak­si kap­pa­let­ta sa­mal­le vii­kol­le. Mitä jär­keä sii­nä on? Jos ko­kei­ta on vii­kos­sa kak­si tai enem­män, suu­rin osa koko vii­kon va­paa-ajas­ta saat­taa hel­pos­ti men­nä vain ko­kei­siin lu­ke­mi­seen. Olen it­se huo­man­nut sen, et­tä kun sa­mal­la vii­kol­la on esi­mer­kik­si kak­si ko­et­ta, har­joit­te­lu me­nee usein niin, et­tä toi­seen ko­kee­seen tu­lee lu­et­tua vä­hem­män kuin toi­seen, kos­ka ai­kaa ei yk­sin­ker­tai­ses­ti vain ole.

Kou­lu ei ole vain opis­ke­lua var­ten. Se on myös tär­keä paik­ka las­ten ja nuor­ten so­si­aa­lis­ten tai­to­jen ke­hit­ty­mi­sel­le. Joil­le­kin voi ol­la erit­täin kuor­mit­ta­vaa ol­la seit­se­män tun­tia put­keen pai­kas­sa, jos­sa pi­tää lä­hes koko ajan pu­hua toi­sil­le ja kuun­nel­la mui­ta.

Olen siis sitä miel­tä, et­tä vaik­ka kou­lu­päi­vät oli­si­vat ly­hy­em­piä kuin seit­se­män tun­tia, kou­lus­sa voi­tai­siin sil­ti eh­tiä käy­mään kaik­ki tar­peel­li­set asi­at läpi, jos ope­tus­ta te­hos­tet­tai­siin ja kes­ki­tyt­täi­siin olen­nai­seen. Op­pi­tun­neis­ta voi­tai­siin teh­dä sel­ke­äm­piä, vä­hem­män ha­ja­nai­sia ja täyn­nä ak­tii­vis­ta te­ke­mis­tä. Kun ai­kaa ei me­ni­si esi­mer­kik­si yli­mää­räi­seen odot­te­luun, op­pi­laat sai­si­vat enem­män ir­ti ly­hy­em­mäs­tä­kin ajas­ta.

OO­NA