Viikon kysymys
A-
A+
Kirjoittaja pohtii mielipidekirjoituksessaan Askolan-Pukkilan seurakunnan tulevaisuutta ja siunauskappelin ympärillä käytyä keskustelua.
Marko Wahlström
Kun Askolan ja Pukkilan seurakunnat yhdistyivät, silloinen kirkkoherra oli sitä mieltä, ettei uudistuksia ja muutoksia pidä tehdä kiireellä vaan harkiten. Työntekijöitä ei vähennetty, messuja pidettiin sekä Askolan että Pukkilan kirkoissa päällekkäin ja näihin tarvittiin aina vähintään tuo kuusi työntekijää; kaksi pappia, kaksi kanttoria ja kaksi suntiota.
Taloudellinen jaosto, joka oli Askolan seurakunnassa toiminut pitkään, päätettiin lakkauttaa. Taloudellinen jaosto koostui virkansa puolesta kirkkoherrasta ja talouspäälliköstä, puheenjohtajana toimi luottamushenkilö ja jäseninä oli neljä muuta luottamushenkilöä. Taloudellinen jaosto teki hyvää työtä valmistellessaan asioita kirkkoneuvostolle ja jaostolla oli myös päätösvaltaa. Jaosto teki itsenäisiä, sitovia päätöksiä sille hallintosäännössä määrättyjen talous- ja eurovarallisuusrajojen puitteissa. Pienellä porukalla oli helppo asioista keskustella ja asioita miettiä ja myös joistakin asioista voitiin jo päättää tällä tasolla ja viedä suoraan kirkkovaltuustolle, kaikkea ei tarvinnut viedä neuvostolle. Mutta kun vietiin kirkkoneuvostolle, asioita oli jo hyvin pureskeltu. Tällä hetkellä toimii taloustyöryhmä, jossa toki asioista keskustellaan ja valmistellaan, mutta kaikki asiat tuodaan kirkkoneuvostolle, kyseisellä ryhmällä ei ole itsenäistä päätäntävaltaa.
Kun yhteistä seurakuntaa suunniteltiin, kaikki näytti niin erilaiselta ja jopa hyvältä. Mutta kun yhteisesti aloitettiin, asiat tehtiin kuin olisi kahta eri seurakuntaa viety eteenpäin. Koin myös, ettei luottamushenkilöitä kuunneltu, asioita torpattiin. Nyt kahden vuoden jälkeen mietin, miksi yhdistyttiin, Askola olisi ainakin vielä jonkin aikaa pärjännyt omillaan.
Kirkkoherra jäi eläkkeelle ensimmäisen yhteisen vuoden jälkeen ja nyt nämä asiat, jotka olisi pitänyt tehdä heti yhdistyttäessä, ovat jääneet uuden kirkkoherran harteille. Nyt kun Askolassa sijaitsevan siunauskappelin tilanne on noussut esille, tilanne seurakunnassa on vaan entisestään kärjistynyt. Siunauskappeliasia nostetaan esille joka välissä kaikissa kokouksissa ja onpa siitä annettu lausuntojakin lehdistölle jopa luottamushenkilötasolla.
Ymmärrän askolalaisten tuskan, siunauskappeli Askolassa koetaan tärkeänä rakennuksena hautausmaalla ja siihen liittyy paljon muistoja ja toivotaan, että läheisiä jatkossakin siunataan viimeiselle matkalle siellä. Tämä on tunteisiin menevä asia. Olen myös mielessäni miettinyt, miten hankalaa ja riskialtista on logistiikka kirkkoon ja kirkosta pois arkun kanssa. Hieno paikkahan kirkko on, mutta tila on iso ja siitä jää herkästi pois harras ja tiivis tunnelma.
Nyt tarvitaan avointa keskustelua, yhteistä tahtotilaa, jotta solmut saadaan auki ja seurakunta voi rakentaa toimivaa yhteistä tulevaisuutta. Päätöksiä tehtäessä ei pidä katsoa vain pykäliä ja rahaa, vaan on ymmärrettävä myös seurakuntalaisten tunteita ja historian arvoa.
MALLA FELIN
ASKOLAN-PUKKILAN SEURAKUNNAN SEURAKUNTAVAALIEHDOKAS, NYKYINEN KYSEISEN SEURAKUNNAN LUOTTAMUSHENKILÖ
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot