Muu­ta­man vii­kon pääs­tä on ku­lu­nut nel­jä vuot­ta sii­tä, kun Ve­nä­jä aloit­ti häi­käi­le­mät­tö­män hyök­käys­so­tan­sa Uk­rai­nas­sa. Nel­jä vuot­ta uk­rai­na­lai­set ovat ur­he­as­ti tais­tel­leet raa­ka­lais­mais­ta vi­hol­lis­ta vas­taan. On tär­ke­ää muis­taa, et­tä Uk­rai­nan va­paus­tais­te­lus­sa on maan it­se­näi­syy­den li­säk­si kyse myös koko Eu­roo­pan tur­val­li­suu­des­ta, ih­mi­soi­keuk­sis­ta ja de­mok­ra­ti­as­ta.

Ve­nä­jän ag­g­res­sio on muut­ta­nut lä­hi­a­lu­eem­me tur­val­li­suus­ti­lan­net­ta mer­kit­tä­väs­ti. Ve­nä­jä on mer­kit­tä­vin ja suo­ra uh­ka Na­ton ja Nato-mai­den, mu­kaan lu­kien Suo­men tur­val­li­suu­del­le. Vii­me vuo­den ai­ka­na on käy­nyt myös erit­täin sel­väk­si, et­tä Eu­roo­pan on otet­ta­va huo­mat­ta­vas­ti suu­rem­pi vas­tuu omas­ta puo­lus­tuk­ses­taan ja Na­ton si­säl­lä. USA:n ul­ko- ja tur­val­li­suus­po­liit­ti­nen lin­ja on sel­ke­äs­sä muu­tok­ses­sa.

Meil­lä Suo­mes­sa moni si­sä­po­li­tii­kan ky­sy­mys, esi­mer­kik­si ta­lous­po­li­tiik­ka, on usein mel­ko rii­tais­ta. On­nek­si puo­lus­tus­po­li­tiik­ka on täs­sä poik­keus. Edus­kun­nas­sa on yli puo­lu­e­ra­jo­jen vah­va ym­mär­rys sii­tä, et­tä puo­lus­tuk­seen on pa­nos­tet­ta­va ja op­po­si­tio on tu­ke­nut hal­li­tuk­sen mer­kit­tä­viä pa­nos­tuk­sia. Se ei ole mi­kään it­ses­tään­sel­vyys kaik­ki­al­la Eu­roo­pas­sa. Tämä on erit­täin mer­kit­tä­vä asia. Puo­lus­tus­po­li­tii­kas­sa on vii­me kä­des­sä kyse sii­tä, et­tä olem­me kai­kis­sa ti­lan­teis­sa val­mii­ta puo­lus­ta­maan isän­maa­ta, va­paut­tam­me ja it­se­näi­syyt­täm­me.

Suo­mes­sa maan­puo­lus­tus­tah­to on kor­ke­al­la. Jou­lu­kuus­sa jul­kais­tus­sa Maan­puo­lus­tus­tie­do­tuk­sen suun­nit­te­lu­kun­nan (MTS) haas­tat­te­lu­tut­ki­muk­ses­sa 80 pro­sent­tia vas­taa­jis­ta vas­ta­si myön­tei­ses­ti ky­sy­myk­seen: ”Jos Suo­meen hyö­kä­tään, oli­sit­te­ko it­se val­mis osal­lis­tu­maan maan­puo­lus­tuk­sen eri teh­tä­viin ky­ky­jen­ne ja tai­to­jen­ne mu­kaan?” Tämä on tär­ke­ää, kos­ka puo­lus­tuk­ses­sa on en­nen kaik­kea kyse ih­mi­sis­tä.

Olem­me Suo­mes­sa ol­leet vii­sai­ta, kun ym­mär­sim­me kyl­män so­dan päät­ty­mi­sen ja Neu­vos­to­lii­ton ro­mah­ta­mi­sen jäl­keen säi­lyt­tää ylei­sen ase­vel­vol­li­suu­den yh­te­nä puo­lus­tuk­sem­me kul­ma­ki­ve­nä. Mo­nes­sa Eu­roo­pan maas­sa ka­du­taan täl­lä het­kel­lä sy­väs­ti, et­tä ase­vel­vol­li­suu­des­ta luo­vut­tiin.

Täs­sä yh­tey­des­sä ei myös­kään voi ko­ros­taa lii­kaa, mi­ten ar­vo­kas­ta re­ser­vi­läis­toi­min­ta ja va­paa­eh­toi­nen maan­puo­lus­tus­työ on. Kii­tos kai­kil­le, jot­ka an­ta­vat omas­ta ajas­taan täl­le tär­ke­äl­le toi­min­nal­le.

Sa­mal­la on pi­det­tä­vä huol­ta sii­tä, et­tä Puo­lus­tus­voi­mil­la on käy­tös­sään mo­der­ni ja suo­ri­tus­ky­kyi­nen ka­lus­to. Lä­hi­vuo­si­na il­ma­voi­mien ka­lus­to uu­siu­tuu, kun 1990-lu­vul­ta pal­vel­leet F18-hor­ne­tit kor­va­taan uu­sil­la mo­der­neil­la F35-.hä­vit­tä­jil­lä. Sa­ma­nai­kai­ses­ti myös me­ri­voi­mat ot­taa käyt­töön­sä uu­det Poh­jan­maa-luo­kan aluk­set. Seu­raa­vak­si ovat vuo­ros­sa maa­voi­mien uu­dis­ta­mi­nen.

Suo­men puo­lus­tuk­ses­ta on huo­leh­dit­ta­va kai­kis­sa ti­lan­teis­sa. Sekä it­se et­tä osa­na Na­toa.
OT­TO AN­DERS­SON
»» Kir­joit­ta­ja on puo­lus­tus­va­li­o­kun­nan jä­sen ja RKP:n edus­kun­ta­ryh­män pu­heen­joh­ta­ja.