Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Porvoolainen kukkakauppias Henrietta Nyman-Lind luovutti lastenlääkäri Liisa Winterille porvoolaisten lasten ja perheiden puolesta kukkakimpun kiitoksena työvuosista. – Tämä tuli ihan puskista, kyyneliin asti liikuttunut tuleva eläkeläinen tuumasi.
Marko Wahlström
PORVOO Lastenlääkärin vastaanottohuoneen ikkunapöytä täyttyy kukkasista.
– Oioioi, olen täysin sanaton. En ole tehnyt mielestäni muuta kuin oman työni, josta olen tykännyt "ihan hulluna", porvoolainen Liisa Winter sanoo kyynel silmäkulmassaan.
Porvoolainen kukkakauppias Henrietta Nyman-Lind oli saanut iloisen toimeksiannon porvoolaisilta lapsilta ja vanhemmilta, jotka halusivat muistaa eläkkeelle siirtyvää lastenlääkäriä nimettömästi.
– Ihmiset ovat tykänneet sinusta ja ovat arvostaneet työtäsi ehkä enemmän, mitä olet itse osannut ajatella, hän sanoi luovuttaessaan yhteisöllisen kukkakimpun pidetylle lääkärille.
Winter kertoo saaneensa eläkkeelle siirtymisen kynnyksellä kiitoksia myös sellaisilta perheiltä, joille ei tiedä antaneeni mitään erityistä vastaanottokäynnillä
– Sitten on niitä perheitä, jotka ovat jossain syvällä sydämessä, hän sanoo ja kiittää lämpimästi täydestä sydämestään myös kaikkia perheitä, joita hän ei voi henkilökohtaisesti kiittää.
"Minun työtäni on poistaa vanhempien huoli"
Nyman-Lind korosti, että vanhemmille oma lapsi on se kaikkein tärkein asia.
– Kun vanhemmat tulevat vaikkapa vain korvatulehduksen takia vastaanotolle, ovat he hirveän hermostuneita. Siksi on tärkeää, että vastassa on ammattilainen, joka sanoo, että se on vain korvatulehdus.
Winter kertoi aina sanoneensa, että turhaa käyntiä lastenlääkärille ei ole.
– Jos perheessä on joku huoli, on minun työ poistaa se kertomalla, että kyseessä on tämä tauti, mutta kaikki on ihan yes. Sitä työni on, vaikka välillä joudun tekemään käsitöitä enemmän ja joskus kiireemmän kanssa.
Lastenlääkäri Liisa Winter jää eläkkeelle lääkärikeskus Fenixistä samasta työhuoneesta, jossa hän aloitti vuonna 2002. Kuvaa varten hän istahti lempinallejensa vierelle. Karhut ovat nuoren porvoolaistaiteilija Siiri Nurkkalan käsialaa.
Marko Wahlström
Unelma lastenlääkärin ammatista syttyi jo 3-vuotiaana
Winter on rakastanut tekemäänsä työtä yli kaiken.
– Olen ollut 3-vuotias, kun olen sanonut, että minusta tulee isona lastenlääkäri. Olin pienenä itse niin paljon kipeänä ja meillä kävi lastenlääkäri kotona, hän muisteli.
Hänen isänsä serkku on ollut lastenlääkäri.
– Olin juuri päässyt lääkikseen, kun hän kysyi minulta, että olenko jo ajatellut, mikä minusta tulee. En kehdannut sanoa, että lastenlääkäri, vaan vastasin, että en voi tietää, koska opiskelut ovat niin alussa.'
– Silloin hän sanoi, että jos hoidat pienen lapsen terveeksi, annat hänelle 90 vuotta lisää aikaa. Se oli kaunis ajatus, ja vahvisti omaa ajatustani.
Winter valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Turun yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta vuonna 1982, jolloin hän aloitti erikoistumisensa lastenlääkäriksi pakollisten terveyskeskusharjoittelun jälkeen.
– Ensimmäinen työpaikkani oli Turun yliopistollinen keskussairaala (TYKS).
Winter tuli töihin Porvooseen vuonna 1992. Ennen sitä hän työskenteli Turun seudulla ja Keravalla. Winter erikoistui lastenlääkäriksi vuonna 1993.
– Työskentelin ensin Porvoon sairaalassa kymmenen vuotta ja sen jälkeen yksityisessä lääkärikeskuksessa (Porvoon Lääkärikeskus/Mehiläinen ja Lääkärikeskus Fenix). Sairaalassa ollessani aloin vuonna 1993 pitämään kerran viikossa vastaanottoa yksityisellä puolella.
Tuhansien ja tuhansien potilaiden lääkäri
Winter ei luonnollisestikaan osaa arvioida yli 40 vuoden aikana kohtaamiaan lasten ja nuorten sekä heidän vanhempiansa tarkkaa määrää.
– On niitä tuhansia ja taas tuhansia. Potilainani olleet lapset ovat olleet 0-vuotiaasta 16-vuotiaisiin. Olen pyrkinyt hoitamaan "omat lapseni" siihen asti, kunnes he lähtevät opiskelemaan tai inttiin, hän sanoi.
– Matkan varrella on ollut kaikenlaisia kohtaamisia, joten on vaikea sanoa, mikä on jäänyt erityisesti mieleen. Yksi paras kiitos on se, että ne, joita olen hoitanut lapsena, tulevat nyt omien lastensa kanssa. Muutamia potilaita on jo kolmannessa polvessa, Winter kertoi.
Lastenääkäri myöntää, että hänen tulee ikävä sekä työyhteisöä että lapsia,
– Nyt on vain aika siirtyä eläkkeelle. Olen päättänyt, että en myöskään tee enää keikkaa, koska pitkät hoitosuhteet, kontrollit ja perheiden kuunteleminen ovat tässä työssä tärkeämmällä sijalla.
– Jos teen keikkaa, hoidan vain akuuttiasioita, enkä pysty ottamaan vastuuta hoidosta eteenpäin, Winter perusteli.
Parasta työssä: lapset
Lastenlääkäri on ylittänyt jo kansaneläkeiän.
– Jos Fenixiä ei olisi tullut, olisin jäänyt eläkkeelle jo aiemmin. Kun Feeniks-lintu nousi tuhkasta, antoi se uutta buustia työhöni. Tämä on kiva työyhteisö, mikä ilmeisesti välittyy asiakkaillekin.
Winter antaa kiitosta nuoremmille kollegoilleen – Iiro Välimäki, Joonas Tynkkynen ja Carl Lybäck – jotka lähtivät perustamaan paikallista lääkärikeskusta.
– Lapset, hän vastaa empimättä, kun häneltä kysyy, mikä on ollut parasta työssä.
– Ne ipanat vain ovat niin kivoja. Ja sitten minulla on maailman parhaat työkaverit, joiden kanssa olen tehnyt vuosikymmeniä töitä ja siksi tämä oleminen on niin saumatonta.
Eläkkeellä jatkuvat vanhat tutut harrastukset
Eläkepäivillään lastenlääkäri aikoo jatkaa jo rakkaiksi muodostuneita harrastuksiaan.
– Teen käsitöitä, luen kirjoja ja matkustelen.
Winterillä ja hänen puolisollaan on ollut asuntoauto vuosikymmenet.
– Käymme sillä ympäri Suomea ja ulkomailla. Nyt todennäköisesti pääsemme pidemmille ulkomaan matkoille, kun työt eivät sido enää.
Luvassa on rauhallista oleilua, sillä mitään uusia suunnitelmia tuoreella eläkeläisellä ei ole.'
– Käsityöt ovat minulle henkireikä. Tällä hetkellä ompelen pääsääntöisesti lapsenlapselle, mutta teen vaatteita päällysvaatteista kesämekkoihin
Myös omakotitalon hoitamisessa ja sen puutarhassa riittää hoitamista. Winterillä on kaksi aikuista lasta ja yksi lapsenlapsi.
– Uskon, että aikani tulee täyttymään, kuten se on täyttynyt tähänkin asti, Winter uskoo.
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot