POR­VOO Täy­tyy­hän se pu­kea pääl­le. Iso­äi­ti­ni van­ha Tuu­te­rin kan­sal­lis­pu­ku on maan­nut vuo­si­kym­me­niä kaa­pis­sa ja nyt se pää­see vih­doin tuu­let­tu­maan.

Por­voos­sa vie­te­tään kes­ki­viik­ko­na 5.8. kan­sal­lis­ta kan­sal­lis­pu­ku­jen tuu­le­tus -ta­pah­tu­maa, ja meil­lä on Por­voon mu­se­on joh­ta­jan Jo­han­na Leh­to-Vah­te­ran kans­sa tref­fit Hol­min ta­lon pi­hal­la. Myös hän on ker­to­nut pu­keu­tu­van­sa kan­sal­lis­pu­kuun.

"Pois tur­ha pö­nö­tys, iloi­taan iha­nis­ta pu­vuis­ta!"

En­sim­mäi­nen kan­sal­lis­pu­ku­jen tuu­le­tus jär­jes­tet­tiin Imat­ral­la vuon­na 2010, ja sil­le oli sel­väs­ti ky­syn­tää. Ta­pah­tu­ma le­vi­si tuu­len lail­la ym­pä­ri Suo­mea ja las­keu­tui kol­mi­sen vuot­ta sit­ten Por­voo­seen.

Por­voon mu­seo kut­sui ih­mi­siä ka­ris­ta­maan pö­lyt kan­sal­lis­pu­vuis­taan Hol­min pi­hal­le, ja ta­pah­tu­maan il­mes­tyi usei­ta kym­me­niä nai­sia ja mie­hiä eri­lai­sis­sa asuis­saan.

Tänä vuon­na ta­pah­tu­ma jär­jes­te­tään edel­lis­vuo­sis­ta tu­tun kaa­van mu­kaan eli oh­jel­mas­sa on mu­siik­kia, omien pik­nik-eväi­den syö­mis­tä ja yh­des­sä ole­mis­ta. Osal­lis­tu­jat voi­vat pu­keu­tua kan­sal­lis- tai mui­nais­pu­kuun tai tul­la mu­kaan vaik­ka kuk­ka­me­kos­sa tai -hou­suis­sa. Pää­a­si­a­na on yh­des­sä ole­mi­nen ja haus­kan­pi­to. Al­ku­pe­räi­sen ta­pah­tu­man jär­jes­tä­jän Soja Mur­ron sa­noin: "Pois tur­ha pö­nö­tys, iloi­taan iha­nis­ta pu­vuis­ta!"

Porvoon museon johtaja Johanna Lehto-Vahteralla (vasemmalla) on Seiskarin ja toimittajalla Tuuterin kansallispuku yllään.

Merja Forsman

Vä­ri­käs näky ka­duil­la

Ei tar­vit­se mon­taa met­riä kä­vel­lä Itä­väy­län oves­ta, kun kuu­luu en­sim­mäi­nen kom­ment­ti: ”Hei! Si­nul­la on hie­no kan­sal­lis­pu­ku!”, ”Iha­nat kir­jai­lut”, ”Tuo pu­ku­han on Tuu­te­ris­ta!” Kä­ve­ly Vä­li­ka­tua pit­kin he­rät­tää po­si­tii­vis­ta huo­mi­o­ta.

– Ym­mär­tää­hän sen. Jo tämä vä­rik­kyys kan­sal­lis­pu­vuis­sa on iha­na, Hol­min ta­lol­la odot­ta­va Leh­to-Vah­te­ra sa­noo.

Hä­nel­lä on yl­lään Seis­ka­rin kan­sal­lis­pu­ku, jon­ka hän on it­se om­mel­lut. Su­kis­sa on kir­jo­tut ku­kat, rin­nas­sa koru ja ja­las­sa nah­kai­set ken­gät.

Seis­ka­ri on yk­si niis­tä itäi­sen Suo­men­lah­den saa­ris­ta, jot­ka jäi­vät itä­ra­jan taak­se, Ve­nä­jän puo­lel­le.

– Siel­lä oli täl­lai­sia vi­ro­lais­tyy­li­siä lii­vit­tö­miä pu­ku­ja, joi­hin kuu­luu rai­dal­li­set vyö­tä­rö­ha­meet, Leh­to-Van­te­ra ker­too hel­maan­sa hy­pis­tel­len.

Tuuterin kansallispuvussa on runsas kirjailu.

Merja Forsman

Asu ker­too usein juu­ris­ta

Kan­sal­lis­pu­vut he­rät­tä­vät aja­tuk­sia ja kes­kus­te­lua, ja tämä on huo­mat­tu myös Por­voon kan­sal­lis­pu­ku­pik­ni­kil­lä.

– Toi­sil­leen täy­sin tun­te­mat­to­mat ih­mi­set kes­kus­te­le­vat kes­ke­nään, kos­ka pu­vut he­rät­tä­vät ky­sy­myk­siä. Ne myös ker­to­vat usein kan­ta­jan­sa juu­ris­ta ja kult­tuu­ri­pe­rin­nös­tä, Leh­to-Vah­te­ra sa­noo.

Län­si-Suo­men asuis­sa on usein rai­to­ja, ja Poh­jan­maan asuis­sa flam­mu­rai­taa eli täp­lä­ku­vi­oi­tua rai­taa. Itä-Suo­men asuis­sa puo­les­taan on suo­sit­tu tum­mia, usein yk­si­vä­ri­siä mek­ko­ja, ja asu­ja on ko­ris­tel­tu run­sail­la kir­jai­luil­la.

Län­si­suo­ma­lai­seen kan­sal­lis­pu­kuun on kuu­lu­nut tyk­ki­mys­sy­jä, itä­suo­ma­lai­seen ot­sa­nau­ho­ja ja säp­pä­lei­tä. Esi­mer­kik­si omas­sa Tuu­te­rin säp­pä­lis­sä­ni on ti­na­nas­to­ja, jot­ka ovat niin te­rä­viä, et­tei pa­ra­ne lyö­dä pää­tään ke­nen­kään kans­sa.

Holmin talon pihalla järjestetään 5.8. kansallispukupiknik.

Merja Forsman

Kan­sal­lis­pu­ku on kes­tä­vä va­lin­ta

Vaik­ka Van­han Por­voon mat­kai­li­joi­den kat­seet vä­hän no­lot­ta­vat, tu­lee niis­tä myös yl­peä olo. Saan näyt­tää, mil­tä suo­ma­lai­nen kan­sal­lis­pu­ku näyt­tää. Täl­lai­sia ei muu­al­la näe!

– Kun kä­ve­lin tän­ne vii­me vuon­na, näin usei­ta pa­ris­kun­tia, joil­la oli vii­mei­sen pääl­le lait­tau­tu­neet. Se oli iha­nan nä­köis­tä! Leh­to-Vah­te­ra sa­noo.

Kan­sal­lis­pu­vut ovat osa Suo­men ai­neel­lis­ta ja ai­nee­ton­ta­kin pe­rin­net­tä, mut­ta liit­tyy nii­hin ny­ky­ai­kai­nen kes­tä­vyys­kul­ma­kin.

– Kan­sal­lis­pu­ku­jen tuu­le­tus on mitä suu­rem­mis­sa mää­rin ta­pah­tu­ma, mis­sä kes­tä­vyys on tär­ke­äl­lä si­jal­la. Tä­nään on maa­il­man yli­ku­lu­tus­päi­vä (to 30.7.), ja on it­ses­tään sel­vää, et­tei­vät nämä pu­vut ole ker­ta­käyt­tö­tuot­tei­ta, vaan ne säi­ly­vät su­ku­pol­vel­ta toi­sel­le, Leh­to-Van­te­ra sa­noo.

Sii­nä mis­sä juh­la­pu­ku­ja han­ki­taan usein yh­tä tai muu­ta­maa käyt­töä var­ten, sa­maa kan­sal­lis­pu­kua voi käyt­tää juh­las­ta toi­seen. Ne kel­paa­vat mel­kein ti­lai­suu­teen kuin ti­lai­suu­teen – vaik­ka Lin­nan­juh­liin.

– Kan­sal­lis­pu­ku voi­si teh­dä jon­kin­lai­sen pa­luun, Leh­to-Vah­te­ra haa­vei­lee.

Ai­na­kin sen voi­si pu­kea yl­leen 5.8. tuu­let­tu­maan.

– Jos kaa­pis­ta löy­tyy kan­sal­lis­pu­ku, pue se pääl­le­si ja tule tän­ne, Leh­to-Vah­te­ra sa­noo.

Lehto-Vahtera toivoo, että kansallispuvut tekisivät paluun. Ne sopivat monenlaisiin tilaisuuksiin ja kestävät sukupolvelta toiselle.

Merja Forsman