Viikon kysymys
A-
A+
Porvoon asema maamme taidepiireissä on arvostettu. – Sitä pidetään meriittinä, jos CV:ssä mainitaan näyttely Porvoossa. Kaupunginvaltuuston, Kulttuuripalveluiden ja kaikkien muiden asenne ratkaisee. Asioita pitäisi siirtyä ajattelemaan luovan talouden ja kulttuurimatkailun näkökulmasta, galleristi, taidehistorioitsija Krista Mikkola (2. oik.) sanoo. Vierellä Anne Laitinen (vas.), Kale Turakka Purhonen ja Filippa Hella (oik.).
Marko Wahlström
VANHA-PORVOO Porvoon kaupungin elinvoimalautakunta on esittänyt säästötoimenpiteenä Galleria Vanha Kappalaisentalon sulkemista tai luovuttamista yksityiselle tai kolmannelle. Mikäli suunnitellut toimenpiteet toteutuvat, Kappalaisentalon ovet sulkeutuvat ensi vuoden alussa. Talon yläkerta on ollut taidenäyttelykäytössä lähes 50 vuotta.
Tänä vuonna 60 vuotta täyttävä Porvoon Taideyhdistys ja viime vuonna 20 vuotta täyttänyt Porvoon Taiteilijaseura ovat lähteneet taistoon vastalauseena galleriatoiminnan ulkoistamiselle. Nettiadressipalvelussa julkaistu vetoomus on kerännyt jo 565 allekirjoitusta, joiden joukossa ovat muun muassa Ateneumin entinen johtaja Marja Sakari, arvostettu helsinkiläisgalleristi Ilona Anhava ja Kuopion taidemuseon johtaja Anna Vilkuna.
– Haluamme voimakkaasti tuoda esille sen, että toivomme gallerian säilyvän kaupungin hallinnassa. Jos se luovutetaan esimerkiksi yksityiselle galleristille, jonka päämääränä on tehdä voittoa, voi se yksipuolistaa näyttelytuotantoa, Porvoon Taideyhdistyksen hallituksen varapuheenjohtaja Anne Laitinen sanoo.
Porvoon Taiteilijaseura on jättänyt päättäjille vastineen. Kaupunginhallitus käsittelee vakauttamisohjelmaa toukokuun lopulla ja kaupunginvaltuusto kokoontuu kesäkuun puolivälissä.
Kuvataiteilijat eivät ole vielä ehtineet miettiä toimia kansalaisadressin jatkoksi. Adressiin kerätään nimiä verkkosivuston lisäksi paperilistoilla, joista yksi on Galleria Vanha Kappalaisentalossa. Porvoon Taideseuran puheenjohtaja Lisa Svensk-Armstrong kirjoitti nimensä ensimmäisenä. Porvoon Taideyhdistyksen puheenjohtaja Anne Räisänen odottaa vierellä.
Marko Wahlström
Pitkä perinne luonut kulttuurillisen identiteetin
Vanhan-Porvoon sydämessä, Raatihuoneentorin laidalla, sijaitsevan Vanha Kappalaisentalon galleriaa ei olisi olemassa ilman aktiivisia taiteilijoita.
– Koen edustavani sitä taitelijasukupolvea, joka ei ole enää elossa. Heille tämä oli tärkeä paikka. Kaikki, mitä Porvoon taide-elämään on tullut, on syntynyt juuri sen sukupolven kautta, kuvittaja Filippa Hella sanoo.
Taiteilijaperheen vesa on nähnyt näyttelytilan kehittymisen lapsuudesta asti.
– Minulle tämä merkitsee paljon. Olin paikalla toukokuussa 1978, kun galleria avattiin ja isäni (Stig Fredriksson) piti täällä näyttelyn. Tuntuu vähän siltä kuin astuisi kotiinsa, sillä mieleen tulevat kaikki muistot. Myös tärkeät muistonäyttelyt ovat olleet täällä. Tuntuu niin väärältä, Hella jatkaa ja liikuttuu kyyneliin.
Kappalaisentalo heijasteleekin kulttuurillista identiteettiä Porvoossa.
– Taidehalli ja Galleria Vanha Kappalaisentalo muodostavat toimivan kombon porvoolaisessa taide-elämässä, Porvoon Taideyhdistyksen puheenjohtaja Anne Räisänen sanoo.
Sydän sykkii Porvoolle! Kuvataiteilijat pitävät hyvänä, että Porvoolla on vanha maine kulttuurikaupunkina. – Nyt vain täytyy liputtaa sitä ja uskoa, että uhkakuvat eivät toteudu. Nostamme ääntä tärkeän asian puolesta, Galleria Vanhan Kappalaisentalon oven eteen asettautuneet kuvataiteilijat Lisa Svensk-Armstrong (vas.), Kirsi Kaulanen, Kalle Turakka Purhonen, Petra Streng, Anne Laitinen, Malena Granqvist, Krista Mikkola, Anne Räisänen, Ylva Holländer ja Filippa Hella.
Marko Wahlström
Porvoon maine näkyy näyttelyhakemuksissa
Näyttelytoiminnan monipuolisuus on varmistettu työryhmällä, joka valitsee kuvataiteilijat kaupungin näyttelytiloihin. Työryhmä koostuu Taideyhdistyksen, Taiteilijaseuran ja kaupungin edustajista sekä kahdesta ulkopuolisesta jäsenestä.
Hakemuksia on yli 300 kymmenelle näyttelyjaksolle vuosittain.
– Kuvataiteilijoiden hakemusten määrä on ollut koko ajan nousussa. Porvoo on äärimmäisen arvostettu paikka ei vain paikallisesti, vaan valtakunnallisesti kansainvälisesti, mikä korostaa kaupungin hienoa kulttuuria, Suomen tunnetuin galleristi, taidehistorioitsija Krista Mikkola sanoo.
Hänen tietojen mukaan Porvoon kokoisessa kaupungissa merkittävä määrä luovan alan tekijöitä, jotka tuovat kaupunkiin veroeuroja.
– Näyttelytoimintaa pitäisikin kaupungilla tarkastella luovan talouden ja kulttuurimatkailun alla, ei pelkästään kuvataiteiden näkökulmasta. Tämä on Vanhan-Porvoon vetonaula, Mikkola sanoo.
Taidehalli ei tilana anna samanlaista katetta valonsa ja houkuttelevuuden puolesta kuin Kappalaisentalo.
– Kyse ei ole pelkästään tästä talosta, vaan miljööstä. Kappalaisentalo palvelee niin matkailijoita, lapsia ja nuoria. Ei Taidetehdas tai Länsirannan kehittäminen – kaikella kunnioituksella – tule koskaan korvaamaan satojen vuosien perinnettä, mitä monella muulla kaupungilla ei ole, kuvataiteilija Malena Granqvist sanoo.
– Mitä kauemmin turisti on jossain paikassa, sitä enemmän hän jättää myös rahaa paikkakunnalle. Jos täällä ei ole mitään missä käydä, niin vierailun kesto on tosi lyhyt. Jos turisti käy katsomassa näyttelyä, voi se aiheuttaa myös sen, että hän käy myös syömässä, Porvoon Taiteilijaseuran varapuheenjohtaja Petra Streng muistuttaa kulttuurimatkailun tuottamista välillisistä vaikutuksista.
Marko Wahlström
Porvoossa ei runsasta galleriaverkostoa
Porvoon kaupungin kuvataidetarjonta on neliömääriltään erittäin pieni siihen nähden, että kaupunkia halutaan markkinoida kuvataidekaupunkina.
– Meillä on kuvataiteen näyttöpaikkoja alle 400 neliömetriä. Meillä ei ole runsasta galleriaverkostoa, vaan Kappalaisentalo on meidän ainoita paikkoja, Porvoon Taideseuran varapuheenjohtaja Petra Streng muistuttaa.
Hän korostaa, että Galleria Vanha Kappalaisentalo on Vanhassa-Porvoossa yksi ainoita kaupungin ylläpitämiä paikkoja, jossa toteutuvat kulttuurin tasa-arvo ja taiteen tavoitettavuus.
– Jos vanhassa kaupungissa pääsee vain maksusta kahville tai shoppailemaan ne eivät toteudu. Pedagogisesti jo eskari-ikäisiä käytetään muun muassa Kappalaisentalossa, Streng jatkaa.
Galleriakäynnit ovat olleet myös osa porvoolaisten peruskoululaisten taidekasvatusta jo lähes 50 vuoden ajan.
– Täällä on järjestetty myös vauvoille värikylpyjä sekä ottanut pihan käyttöön ja hyödyntänyt aittarakennuksia, mikä on koordinaattori Sini Kallion ansiota, Filippa Hella kiittelee.
Kuvataiteilija Kalle Turakka Purhonen kuvailee, että noin 25 000 euron säästö kuulostaa juustohöylältä.
– Tästä ei kuitenkaan lähde vain pieni siivu pois, vaan iso klimppi, kuvataiteilija Kalle Turakka Purhonen kuvailee menetyksen henkistä iskua.
Kuvataiteilija Ylva Holländer uskoo, että Galleria Vanha Kappalaisentalon voima piilee paikan saavutettavuudessa. – Ihmisten on helppo tulla tänne. Täällä käy väkeä myös katsomassa näyttelyitä, hän sanoo. Vierellä Lisa Svensk-Armstrong.
Marko Wahlström
"Kulttuuria ajetaan koko ajan ahdinkoon"
Kuvataiteilijat pelkäävät, että kaupungin omistaman kiinteistön galleria jää tyhjilleen, jos elinvoimalautakunnan esittämä ajatus toteutuu.
– Sellainen riski on olemassa, ja on myös riskinä, että silloin tähän tulee jotain täysin muuta toimintaa. Myös alakerran Café Fannyssä tilanne koetaan uhkaavana, Porvoon Taideyhdistyksen puheenjohtaja Anne Räisänen sanoo.
– Vaikka Porvoon kaikki kulttuuriyhdistykset löisivät hynttyyt yhteen, niin ei löydy sellaisia resursseja, joiden voimin pystyttäisiin tällaista pyörittää, varapuheenjohtaja Anne Laitinen jatkaa.
Räisänen on laskeskellut, että galleriatoiminnan pyörittäminen täysin omillaan vaatisi 1,5 henkilön työpanoksen ja noin 100 000 euroa vuodessa.
– Kappalaisentalolla vieraili kesän 2025 aikana lähes 6 000 kävijää, kun Taidehallilla kävijöitä oli noin 4 000, Porvoon Taideseuran puheenjohtaja Lisa Svensk-Armstrong kertoo.
Hän kokee Kappalaisentalon mahdollisen kohtalon surullisena.
– Muutin kahdeksan vuotta sitten Porvooseen ja iloitsin pääsystä asumaan ihanassa kulttuurikaupungissa, jossa on kuvataiteilijoita, kirjailijoita ja muusikoita. Puolentoista vuoden kuluttua totesin, että kulttuuri on täältä aika kaukana. Koko ajan leikataan ja kavennetaan sekä ajetaan kulttuuria ahdinkoon.
– Kaupungin toimista huolimatta Porvoossa vaikuttaa ja toimii aktiivinen kulttuurin tekijöiden joukko, joiden ansiosta kaupunkiin tulee valtavasti kulttuurituristeja, Krista Mikkola jatkaa.
Kuvataiteilija Kirsi Kaulanen on yksi niistä kuvataiteilijoista on tuonut Porvoolle valtakunnallista mainetta.
Marko Wahlström
Kappalaisentalon sielu ei siirry Taidetehtaalle
Porvoo Triennaalissakin kuraattorina toimineen Krista Mikkolan mielestä Porvoossa laitetaan mittasuhteiltaan liikaa rahaa urheiluun.
– Se ei korvaa kulttuuria, eikä sen budjettiylitykset saisi olla muilta pois. Täällä tehdään myös investointipäätöksiä, jotka eivät olisi sillä hetkellä välttämättömiä. Kyse on priorisoinnista, hän korostaa.
Kuvataiteilija Kirsi Kaulanen nostaa keskusteluun esimerkiksi yli 25 000 asukkaan Raision, jossa on taidemuseo.
– Jos ensin suljetaan jotain näin arvokasta ja uniikkia, tuntuisi sen jälkeen vähän hassulta puhua Porvoossa enää taidemuseon perustamisesta, Filippa Hella jatkaa.
Porvoon Taideseuran varapuheenjohtaja Petra Streng uskoo, että kaupungin kulttuuripalveluiden kädet on sidottu poliittisiin päätöksiin.
– Elinvoimalautakunnan vakautusohjelmassa todetaan, että mikäli Taidetehdas laajenee, niin Kappalaisentalo suljetaan. Taidetehtaan laajennus on monien asioiden summa. Tässä ollaan tosi epävarmuuden tilassa, mutta en asettaisi urheilua vastakohdaksi.
Hän sen sijaan toivoo, että kaupungissa havahduttaisiin siihen, kuinka vähäinen kuvataiteen osuus on.
– Siksi on kohtuutonta, että marginaaliseen toimialaan kohdistetaan säästötoimenpiteitä.
Porvoon Taiteilijaseuraan kuuluu 64 ammattitaiteilijaa. Porvoon Taideyhdistyksessä on yli 170 jäsentä. Osa ammattikuvataiteilijoista työskentelee Taidetehtaalla.
– On pöyristyttävää, jos hyvin toimiva ateljeetoiminta puolittuu, valtakunnallistakin arvostusta ja mainetta saanut Kirsi Kaulanen sanoo.
Kuvataitelijat muistuttavat, että historiaa, miljöötä ja kävijöitä ei niin vain siirretä Vanhasta-Porvoosta Taidetehtaalle.
– Toivoisin ymmärrystä sille, että taide tarvitsee erilaisia tiloja. Kyse on samanlaisesta kokemuksesta kuin vaikkapa kirkossa käynti. Ei jääkiekkoilijoita ja taitoluistelijoitakaan voida laittaa samaan kaukaloon. Muualla Suomessa Porvoo tunnetaan erityisesti kulttuuristaan, ei urheilukaupunkina, Kaulanen sanoo ja pyytää anteeksi, sillä hän myös tykkää urheilusta.
– Jos kuvataiteilijoita liikaa nujerretaan, aktiivien määrä vähenee, Lisa Svensk-Armstrong (kesk.). Vierellä Ylva Holländer (vas.) ja Anne Räisänen.
Marko Wahlström
Yksi omituisuus hämmentää
Huhtikuun lopulla kokoontunut elinvoimalautakunta päätti yksimielisesti antaa evästyksen, että Galleria Vanha Kappalaistentalon tilojen luovuttamista koskevassa vakauttamisesityksessä tilat pyritään ensisijaisesti osoittamaan kulttuuritaiteilijoiden käyttöön.
– Kulttuuritaiteilijat on aivan uusi sana, joka kertoo paljon meidän virkamiehistä ja päättäjistä. Suurin osa heistä ei piittaa kulttuurista, Anne Räisänen sanoo.
– Vaikuttaa siltä, että he niputtavat kulttuurin ja taiteen yhteen. Olen hämmästynyt siitä, että Taidetehdas on nyt Porvoon sydän uusissa mainoksissa, Filippa Hella komppaa.
Porvoon Taideyhdistys on saanut kautta rantain kuulla, että Taidehallia lähetään laajentamaan ja sen ateljeetilat vähenevät.
– Taidetehdastakaan ei olisi olemassa, jos Taideyhdistys ja aktiiviset taiteilijat eivät olisi sitä halunneet suojella ja tehdä siitä nykyisen kaltaista, Filippa Hella muistuttaa.
– Jos joku on toiminut 50 vuotta, niin kyllä se varmasti toimii vielä seuraavat 50 vuotta. Ei pidä unohtaa, että Kappalaisentalo on tärkeä paikka porvoolaisille taiteilijoille, Porvoon Taideyhdistyksen varapuheenjohtaja Anne Laitinen muistutti perinteen merkityksestä.
Marko Wahlström
Edellinen uhka koettiin 10 vuotta sitten
Vanha Kappalaisentalon galleriaa uhkasi sulkeminen edellisen kerran 10 vuotta sitten. Silloin taloon haluttiin Porvoon kaupungin matkailuinfo.
– Gallerian sulkemisen pelasti silloin se, että pieni turisti-info toimi yhdessä huoneessa, Filippa Hella kertoo.
Taiteilijoiden rooli on kautta historian ollut toimia Vanhan-Porvoon ja sen kulttuurihistoriallisen identiteetin pelastajina. Jo taiteilija Louis Sparre (1863–1964) piti huhtikuussa 1898 kuuluisan palopuheen kaupunginosan säilyttämisen puolesta.
– Galleria Vanha Kappalaisentalon lakkauttaminen olisi häpeätahra. Tämä on houkutteleva paikka myös valtakunnallisesti. Uskon, että niin Suomen Taiteilijaseuralta, maamme graafikoilta ja Kuvanveistoliitolta saattaa tulla aika ankaraa tekstiä, jos tällainen lopettaminen, Krista Mikkola sanoo.
»» Vetoomus kulttuuritilojen säilyttämiseksi: Älkää luopuko Galleria Vanhasta Kappalaisentalosta (kansalaisadressi)
FAKTA
Vanha Kappalaisentalon historia
» Vanha Kappalaisentalo on rakennettu vuonna 1764. Se on kaupungin vanhimpia rakennuksia.
» Talon rakentaminen alkoi vuonna 1763 ja seuraavana vuonna kappalainen Joel Petrejus muutti uuteen kotiin. Rakennus oli seurakunnan kappalaisten käytössä noin 100 vuotta.
» Rakennus myytiin huutokaupassa leipurimestari Alfred Rannströmille vuonna 1865. Alakerran holvikellari remontoitiin leipomoksi. Rannström harjoitti leipomotoimintaa Tobias Tomanderin kanssa vuoteen 1899 asti. Talossa toimi leipomo aina vuoteen 1975 saakka (F. Henriksson, Jalmari Lehto, Erik Bärlund ja Paul Jokinen).
» 1900-luvun alussa talossa asui kaupungin ensimmäinen vuokra-auton omistaja J.F. Fallström, joka harjoitti myös jonkinlaista anniskelutoimintaa. Hänen jälkeensä rakennuksessa asui läkkiseppä K.J. Fransson, kunnes leipomoyrittäjä F. Henriksson aloitti toimintansa.
» Porvoon kaupungin omistukseen rakennus siirtyi vuonna 1977. Talo kunnostettiin näyttelytoimintaa varten ja ensimmäinen taidenäyttely avattiin toukokuussa 1978. Alakerta on vuokrattu kahvilayrittäjälle. Ulkoseinän leipomokyltti kertoo talon pitkästä historiasta leipomona.
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot