POR­VOO Suo­men­ky­län hiek­kai­nen har­ju erot­tui noin 7 000 vuot­ta sit­ten me­ren kes­kel­tä pie­ne­nä saa­re­na. Saa­ren hui­pul­la oli ai­na­kin kak­si ki­vis­tä nuo­ti­o­paik­kaa, joil­le py­säh­dyt­tiin te­roit­ta­maan asei­ta ja naut­ti­maan li­hai­sia ate­ri­oi­ta – ai­na­kin näin voi­si pää­tel­lä Suo­men­ky­län tuo­reis­ta kai­vauk­sis­ta.

Vii­me viik­koi­na käyn­nis­sä ol­leis­sa kai­vauk­sis­sa et­sit­tiin jäl­kiä ki­vi­kau­ti­ses­ta elä­mäs­tä alu­eel­la ja teh­tiin ar­vok­kai­ta löy­dök­siä: kvart­si­sia työ­vä­li­nei­tä, sa­vi­as­ti­oi­den pa­la­sia, run­saas­ti kvart­si-is­kok­sia, luun­pa­lo­ja ja kak­si nuo­ti­o­paik­kaa.

– Kak­si ja vie­lä­pä vie­rek­käin! Se oli iloi­nen yl­lä­tys. Mie­tin hy­po­tee­se­ja: ovat­ko nuo­ti­o­pai­kat ol­leet eri­ai­kai­sia vai on­ko niil­lä ol­lut eri teh­tä­vät; toi­ses­sa teh­ty ruo­kaa ja toi­ses­sa pol­tet­tu ke­ra­miik­kaa, ar­ke­o­lo­gi Je­mi­na Ra­ja­mä­ki poh­tii.

Paik­kaa on mah­dol­li­ses­ti käy­tet­ty vä­lie­tap­pi­na, jos­ta mat­ka on jat­ku­nut met­säs­tä­mään tai me­rel­le ka­las­ta­maan.

Hiekkaharjuntien varrelta löytyi kaksi kivikautista nuotiopaikkaa ja luunpaloja.

Merja Forsman

Ar­ke­o­lo­gin työ on fyy­sis­tä ja tark­kuut­ta vaa­ti­vaa

Eri­kois­ta Suo­men­ky­län-kai­vauk­sis­sa oli se, et­tä nii­tä teh­tiin yh­des­sä har­ras­ta­ja-ar­ke­o­lo­gien kans­sa osa­na kan­sa­lai­so­pis­ton kai­vaus­lei­riä. Li­säk­si kai­vauk­sil­la on mu­ka­na ul­ko­mai­sia opis­ke­li­joi­ta Ruot­sis­ta ja Un­ka­ris­ta.

– Tääl­lä har­ras­ta­jat ja opis­ke­li­jat ovat pääs­seet nä­ke­mään käy­tän­nös­sä, mitä ar­ke­o­lo­gien kent­tä­työ on, Ra­ja­mä­ki ker­too.

Hä­nen mu­kaan­sa työ on fyy­sis­tä ja usein er­go­no­mi­ses­ti ras­kas­ta.

– Vä­lil­lä jou­tuu ta­sa­pai­noi­le­maan joo­ga-asen­nois­sa, ei­vät­kä hiek­kaa täyn­nä ole­vat äm­pä­rit ole mi­ten­kään ke­vyi­tä, Ra­ja­mä­ki ker­too.

Li­säk­si työ vaa­tii kär­si­väl­li­syyt­tä ja tark­kuut­ta: kaik­ki maa seu­lo­taan, jot­ta pie­nim­mät­kin löy­döt saa­daan tal­teen. Vai­van­nä­kö kui­ten­kin pal­ki­taan, kun seu­las­ta löy­tyy jo­ta­kin odot­ta­ma­ton­ta.

Tältä Porvoo näytti noin 7000 vuotta sitten, kun meri lainehti suunnilleen 30 metriä nykyistä korkeammalla. Kartan on tehnyt Marjo Karppanen.

Marjo Karppanen

Seik­kai­lul­lis­ta tie­det­tä

– Täs­tä tu­lee sel­lai­nen In­di­a­na Jo­nes -fii­lis, ker­too kurs­sil­le osal­lis­tu­nut por­voo­lai­nen Ol­li Lind­holm.

Hän on ai­na ol­lut kiin­nos­tu­nut his­to­ri­as­ta ja ar­ke­o­lo­gi­as­ta, ja kurs­sin kaut­ta pääs­syt ko­kei­le­maan työ­tä käy­tän­nös­sä.

– Ar­ke­o­lo­gia on seik­kai­lul­lis­ta tie­det­tä. Se ruok­kii mie­li­ku­vi­tus­ta. Kyl­lä­hän sitä eläy­tyy, et­tä mi­tä­hän täl­lä pai­kal­la on teh­ty 7000 vuot­ta sit­ten. Paik­ka on sama, mut­ta ihan eri­lai­nen. Tääl­lä ko­kee sel­lai­sen vie­rau­den ja tut­tuu­den tun­teen sa­maan ai­kaan, Lind­holm ker­too.

Kaivauksiin osallistuminen ruokkii mielikuvitusta, kertovat Olli Lindholm ja Hanna Jäppinen.

Merja Forsman

Myös tam­pe­re­lai­nen Han­na Jäp­pi­nen naut­tii kai­vauk­sil­la sii­tä, mi­ten se kut­kut­taa mie­li­ku­vi­tus­ta. Hän asuu kai­vaus­ten ajan, noin vii­kon ver­ran Por­voos­sa hos­tel­lis­sa ja tu­lee päi­vit­täin kai­vauk­sil­le et­si­mään merk­ke­jä men­nees­tä.

– Suo­mes­sa ar­ke­o­lo­gia on vä­hä­e­leis­tä, mut­ta kiin­nos­ta­vaa. Kurs­sil­la on ol­lut ki­vaa. Olen ol­lut tosi tyy­ty­väi­nen, hän ker­too.

Oi­ke­aa tie­teel­lis­tä tut­ki­mus­ta har­ras­ta­jien avul­la

Lei­riä ve­tä­vä ar­ke­o­lo­gi Jan Fast ker­too, et­tä har­ras­ta­ja-ar­ke­o­lo­git ovat tär­keä apu men­nei­syy­den tut­ki­mi­ses­sa, mut­ta yh­teis­työl­lä on sy­väl­li­sem­pi­kin mer­ki­tys.

– Tie­de kuu­luu kan­sal­le. Se ei ole vain tie­de­mie­hiä var­ten. Tie­tees­tä pi­tää ker­toa niin, et­tä ih­mi­set ym­mär­tä­vät, ja ih­mi­siä pi­tää osal­lis­taa niin pal­jon kuin vain voi, hän sa­noo.

– Nämä kai­vauk­set Suo­men­ky­läs­sä ei­vät ole vain kurs­si, vaan teem­me oi­ke­aa tie­teel­lis­tä tut­ki­mus­ta, jos­ta on saa­tu erit­täin hy­viä tu­lok­sia.

Harrastaja-arkeologit ovat tärkeä apu menneisyyden tutkimisessa.

Merja Forsman

Suo­mes­sa har­ras­ta­ja-ar­ke­o­lo­geil­le suun­nat­tu­ja kai­vauk­sia on jär­jes­tet­ty 1970-lu­vul­ta läh­tien, mut­ta toi­min­ta laa­je­ni 1990-lu­vul­la, kun Heu­re­ka al­koi jär­jes­tää suu­rem­pia kai­vauk­sia.

Fast oli tuol­loin mu­ka­na käyn­nis­tä­mäs­sä toi­min­taa.

– Sii­tä läh­tien olen joka vuo­si jär­jes­tä­nyt kai­vauk­sia har­ras­ta­jien kans­sa.

Ny­kyi­sin Fast te­kee har­ras­ta­jien kans­sa noin 20 kai­vausp­ro­jek­tia vuo­des­sa.

– Mu­se­os­sa nä­kee hie­no­ja esi­nei­tä, mut­ta ei sitä, mis­tä ne on löy­det­ty tai mitä maa­ker­rok­set nii­den ym­pä­ril­lä ker­to­vat, hän sa­noo.

Pienetkin löydökset voivat olla tärkeitä menneisyyden palapelin kokoamisessa. Rajamäki esittelee kvartsipaloja, jotka lähetetään Kansallismuseoon.

Merja Forsman

Tu­lok­set kan­san­kie­lel­le Mu­se­o­vi­ras­ton verk­koon

Kai­vaus­ten pää­tyt­tyä alue täy­te­tään maal­la ja löy­dök­set kul­je­te­taan Kan­sal­lis­mu­se­on ar­kis­toon.

– Ar­ke­o­lo­gia on tu­ho­a­va tie­de, Ra­ja­mä­ki sa­noo. – Me tu­ho­am­me sen, mitä ih­mi­nen on jät­tä­nyt jäl­keen­sä, mut­ta otam­me tie­tys­ti kai­ken mah­dol­li­sen in­for­maa­ti­on tal­teen.

Kaik­ki kai­vauk­sil­ta saa­tu tie­to do­ku­men­toi­daan pa­ri­kym­men­si­vui­sek­si ra­por­tik­si, joka löy­tyy en­si vuon­na Mu­se­o­vi­ras­ton verk­ko­si­vuil­ta.

– Tätä 7 000 vuot­ta van­haa nuo­ti­o­paik­kaa ei mei­dän tut­ki­mus­ten jäl­keen enää ole. Tämä on on­ce in a li­fe­ti­me. Seu­raa­vat kai­vauk­set teh­dään eh­kä sa­to­jen vuo­sien pääs­sä uu­sin me­ne­tel­min ja ky­sy­myk­sin, Fast sa­noo.

Arkeologi Jan Fast muistuttaa, että tiede kuuluu kansalle. On tärkeää, että ihmisiä osallistetaan tieteessä ja tieteestä kerrotaan kansankielellä.

Merja Forsman

Nuotiopaikalta löytyneet luut puhdistetaan ja lähetetään arkistoon. Jokainen pienikin löytö on tärkeä.

Merja Forsman

Harrastaja-arkeologit pääsevät mukaan oikeisiin kaivauksiin erilaisten kurssien ja projektien kautta.

Merja Forsman

Jemina Rajamäki vetää kansalaisopiston kurssia harrastaja-arkeologeille.

Merja Forsman

Arkeologin työ on fyysistä ja vaatii kärsivällisyyttä. Harrastajat käyvät maastoa läpi kerros kerrokselta.

Merja Forsman