LO­VII­SA, LIL­JEN­DAL Uu­den­maan met­sä­neu­vos­ton nyt kol­man­nen ker­ran myön­tä­mä Pro met­sä -pal­kin­to luo­vu­tet­tiin maa­nan­tai­na lo­vii­sa­lai­sel­le Tage Fred­riks­so­nil­le, joka on teh­nyt pit­kän uran bi­oe­ner­gia-alal­la.

Pal­kin­non kun­ni­a­kir­jan luo­vu­tuk­sen yh­tey­des­sä Lil­jen­da­lin nuo­ri­so­seu­ran­ta­lon, Lil­jen­dal­går­de­nin, pi­hal­le is­tu­tet­tiin tam­mi­puu ku­vas­ta­maan kas­vua, tu­le­vai­suut­ta ja yh­tei­söl­li­syyt­tä.

– Paik­ka va­li­koi­tui osit­tain sik­si, kos­ka tääl­lä on tul­lut pyö­rit­tyä pit­kään. Olen myös mu­ka­na nuo­ri­so­seu­ran Lil­jen­dal­re­vyys­sä, jota olen vii­me vuo­den kir­joit­ta­nut, ny­kyi­sin kou­lu­vaa­ri­na Sävt­räs­kin ala­kou­lul­la toi­mi­va Fred­riks­son sa­noi.

Is­tu­te­tun puu­la­jin hän va­li­koi, kos­ka tam­mi on pit­käi­käi­nen ja kes­tää myös il­mas­ton­muu­tok­sen.

Palkinnon luovutuksen yhteydessä Metsäkeskuksen Uudenmaan elinkeinopäällikkö Mika Salmi (vas.), Uudenmaan metsäneuvoston puheenjohtaja Toni Tuomala ja Tage Fredriksson istuttivat Liljendalgårdenin pihamaalle tammipuun.

Marko Wahlström

"Tämä on ol­lut mie­len­kiin­toi­nen työ­sar­ka"

Pro met­sä -pal­kin­to on tapa kiit­tää ja kan­nus­taa met­sien ja met­sä­a­lan hy­väk­si teh­dys­tä työs­tä maa­kun­nis­sa.

– Pal­kin­non­saa­ja voi ol­la yh­tei­sö, yri­tys tai hen­ki­lö. Tänä vuon­na ää­nes­tim­me pal­kin­non saa­jas­ta, Uu­den­maan met­sä­neu­vos­ton as­ko­la­lai­nen pu­heen­joh­ta­ja Toni Tuo­ma­la ker­toi.

Hä­nen mu­kaan Tage Fred­riks­son on tuo­nut esil­le mo­ni­puo­li­ses­ti met­sä­e­ner­gi­aa ja bi­o­ta­lout­ta..

– Kun pal­kin­non saa, niin ai­na­kin sitä tie­tää teh­neen­sä jo­tain oi­kein vuo­sien var­rel­la. Tämä on ol­lut mie­len­kiin­toi­nen työ­sar­ka: ta­san 30 vuot­ta sit­ten, kun Puu­e­ner­gia ry pe­rus­tet­tiin, olin mu­ka­na pe­rus­ta­vas­sa ko­kouk­ses­sa sil­loi­sen työ­nan­ta­ja­ni käs­kys­tä.

– Sil­le tiel­le osit­tain aluk­si ja sit­ten ko­ko­naan jäin.

Fred­riks­son on toi­mi­nut Bi­oe­ner­gia ry:n toi­mi­a­la­pääl­lik­kö­nä ja Bi­oe­ner­gia-leh­den pää­toi­mit­ta­ja­na. Bi­oe­ner­gia ry:ssä hän vas­ta­si muun mu­as­sa puu­e­ner­gi­a­va­li­o­kun­nan toi­min­nas­ta. Fred­riks­son oli mer­kit­tä­väs­sä roo­lis­sa, kun Bi­oe­ner­gia ry:tä pe­rus­tet­tiin vuon­na 2011.

Met­sä­a­lan toi­mit­ta­jak­si 30 vuot­ta sit­ten

Fred­riks­son val­mis­tui yli­o­pis­tos­ta met­sän­hoi­ta­jak­si vuon­na 1985.

– Sitä kaut­ta olen liu­ku­nut ener­gia-alal­le, mut­ta toi­nen jal­ka on ol­lut met­säs­sä jo pit­kään.

Lil­jen­da­lin Es­ki­lo­mis­ta ko­toi­sin ole­va Fred­riks­son ei ole met­sä­no­mis­ta­ja.

– Har­kit­sin sitä jos­sain vai­hees­sa, mut­ta pää­dyin kui­ten­kin hoi­ta­maan mui­den met­siä ai­na­kin vä­lil­li­ses­ti.

Fred­riks­son aloit­ti met­sä­a­lan toi­mit­ta­ja­na Skogsb­ru­ket-leh­des­sä tou­ko­kuus­sa 1994 toi­mien myö­hem­min leh­den pää­toi­mit­ta­ja­na. Hän oli sit­tem­min pe­rus­ta­mas­sa Bi­oe­ner­gia-leh­teä.

– Kir­joit­ta­mis­ta jat­kan nyt free­lan­ce-toi­mit­ta­ja­na, kun sel­kä­vai­vo­jen ta­kia met­sä­töis­tä ei enää tah­do tul­la mi­tään.

En­nen bi­oe­ner­gia-alaa Fred­riks­son eh­ti toi­mia niin opet­ta­ja­na kuin yk­si­tyis­met­sä­ta­lou­den eri­lai­sis­sa teh­tä­vis­sä, ku­ten Met­sä­kes­kuk­ses­sa, Ta­pi­oon yh­dis­ty­nees­sä ja yh­ti­öi­te­tys­sä Fö­re­nin­gen för Skogs­kul­tur rf:ssä sekä Puu­e­ner­gia ry:n toi­min­nan­joh­ta­ja­na.

Bi­oe­ner­gi­aa ja ener­gi­a­puu­ta tar­vi­taan yli maa­kun­tien

Met­sä­kes­kuk­sen Uu­den­maan elin­kei­no­pääl­lik­kö Mika Sal­mi ko­ros­ti, et­tä met­sä­e­ner­gia on ol­lut ko­van kiin­nos­tuk­sen koh­tee­na vii­meis­ten vuo­sien ai­ka­na Uu­del­la­maal­la.

– Naa­pu­ri­maan ti­lan­ne ai­heut­ti sen, et­tä puu­ta pi­tää saa­da ja polt­taa. Vii­me tal­vi oli kova olo­suh­tei­den kan­nal­ta, jol­loin ener­gi­aa tar­vit­tiin­kin.

Hii­li­neut­raa­li­suus­ta­voit­teet ja pyr­ki­mys ir­tau­tua fos­sii­li­sis­ta polt­to­ai­neis­ta ovat li­sän­neet puu­pe­räi­sen bi­oe­ner­gi­an käyt­töä Uu­del­la­maal­la. Bi­oe­ner­gi­an käyt­tö on vii­me vuo­si­na kas­va­nut mer­kit­tä­väs­ti.

– Täl­lä het­kel­lä ai­na­kin jot­kut voi­ma­lai­tok­set ovat il­moit­ta­neet ha­lu­a­van­sa pois­taa polt­to­e­ner­gi­an, Sal­mi sa­noo.

Fred­riks­so­nin mu­kaan vaih­to­eh­to­ja maas­sam­me ei ko­vin pal­jon ole.

– Voi­ma­lai­tos­ten ha­luk­kuus on täs­sä vai­hees­sa vies­tin­tää, hän hy­mäh­tää.

Uu­del­le­maal­le on Toni Tuo­ma­lan mu­kaan syn­ty­nyt koko ajan uu­sia ha­ke­läm­pö­voi­ma­loi­ta.

– Täl­lä pal­kit­se­mi­sel­la ha­lu­am­me sa­mal­la muun mu­as­sa muis­tut­taa sitä, et­tä puu Uu­del­la­maal­la ei rii­tä kat­ta­maan ko­vaa ky­syn­tää. Ener­gi­a­puu­ta ja bi­oe­ner­gi­aa tar­vi­taan muis­ta­kin maa­kun­nis­ta, hän vies­tit­tää.

Tuo­ma­la us­koi, et­tä siir­ty­mä­ai­ka on vie­lä ai­ka kau­ka­na tu­le­vai­suu­des­sa.

– Esi­mer­kik­si Vuo­saa­reen on juu­ri saa­tu uu­si voi­ma­lai­tos, jon­ka myö­tä kau­ko­läm­mön pääs­töt ovat vä­hen­ty­neet noin 20 pro­sent­tia. Li­säk­si Sal­mi­saa­reen on ra­ken­teil­la puu­pel­let­ti­lai­tos, Fred­riks­son jat­koi.

LIljendalin Eskilomista kotoisin oleva Tage Fredriksson valmistui metsänhoitajaksi vuonna 1985. – Ensimmäistä metsänparannusohjelmaa olin tekemässä vuonna 1977. Siitä se kiinnostus metsäalaa kohtaan sai alkunsa, hän sanoi. Vierellä Uudenmaan metsäneuvoston puheenjohtaja Toni Tuomala.

Marko Wahlström

Fred­riks­son: "Met­sää tu­li­si hoi­taa jat­ku­vas­ti"

Polt­to­e­ner­gi­an li­säk­si bi­oe­ner­gia ulot­tuu niin au­toi­hin, jois­sa käy­te­tään bi­o­polt­to­ai­nei­ta ja -kaa­sua.

– Itä-Uu­del­la­maal­la ei tois­tai­sek­si ole mon­taa bi­o­kaa­su­lai­tos­ta lu­kuu­not­ta­mat­ta La­pin­jär­ven Pu­ka­rol­la käyt­töö­no­tet­tua lai­tos­ta, Fred­riks­son ker­toi.

Maa­ta­lou­des­sa syn­ty­vää lan­ta­jä­tet­tä voi­daan hyö­dyn­tää bi­o­kaa­su­na.

– Suo­ma­lai­sen met­sän ter­vey­den­ti­la huo­les­tut­taa pit­käl­lä ai­ka­vä­lil­lä. Alal­le tu­lee enem­män tai vä­hem­män hy­vin val­mis­tel­tu­ja lain­sää­dän­tö­jä kan­sal­li­ses­ti, jot­ka ovat mui­den huo­le­nai­hee­na, Fred­riks­son sa­noo.

Hän muis­tut­taa, et­tä met­sää tu­li­si hoi­taa jat­ku­vas­ti.

– Se ei ole kos­kaan val­mis. Täy­tyy muis­taa, et­tä met­sän kier­to­ai­ka on kas­vu­pai­kas­ta ja maan­tie­tees­tä riip­pu­en 50–100 vuot­ta. Töi­tä pi­tää teh­dä sil­lä pit­kä­jän­tei­ses­ti, en­sim­mäi­sen ker­ran ural­laan met­sän­pa­ran­nu­soh­jel­maa vuon­na 1977 teh­nyt mies ker­toi.

Fred­riks­so­nin ko­ti­ti­laa Es­ki­lo­mis­sa on pi­tä­nyt hä­nen vel­jen­sä ja nyt ti­laa hoi­taa vel­jen­poi­ka.

– Sin­ne pää­se met­sä­töi­hin niin pal­jon jak­san, hän nau­rah­taa.

Pal­kin­to ja­et­tiin nyt kol­man­nen ker­ran

Pro met­sä -pal­kin­non myön­ne­tään vuo­sit­tain kii­tok­se­na ak­tii­vi­ses­ta, in­no­va­tii­vi­ses­ta ja tu­lok­sek­kaas­ta työs­tä alu­eel­lis­ten met­sä­oh­jel­mien ta­voit­tei­den saa­vut­ta­mi­sek­si.

– Nyt tänä vuon­na pal­kin­nos­sa ko­ros­tuu Ta­gen (Fred­riks­son) ura ko­ko­nai­suu­des­saan, mut­ta myös met­sä­oh­jel­man edis­tä­mi­nen, Mika Sal­mi ker­too.

– Fred­riks­son on ol­lut ak­tii­vi­nen tie­don­vä­lit­tä­jä bi­oe­ner­gi­an al­ku­läh­tei­den ja käyt­tö­paik­ko­jen vä­lis­sä sekä näin edis­tä­nyt bi­oe­ner­gi­an käyt­töä ja saa­ta­vuut­ta Uu­del­la­maal­la, hän jat­kaa.

Pal­kin­to myön­net­tiin en­sim­mäi­sen ker­ran vuon­na 2022, jol­loin sen Uu­del­la­maal­la sai­vat as­ko­la­lai­nen ha­ke­tu­su­ra­koit­si­ja Ha­ke­vuo­ri Oy ja´ met­sä­ta­lou­sin­si­nöö­ri Carl-Jo­han Jans­son Raa­se­po­rin kau­pun­gis­ta. Vii­me vuon­na pal­kin­non sai opet­ta­ja ja Suo­men Met­sä­kes­kuk­sen met­sän­hoi­don asi­an­tun­ti­ja, per­na­ja­lais­syn­tyi­nen met­sän­hoi­ta­ja An­nik­ka Se­lan­der.

»» Lue myös: "Sil­loin, kun met­sä voi hy­vin, met­sä­no­mis­ta­ja­kin voi hy­vin" – Uu­den­maan Pro met­sä -pal­kin­to An­nik­ka Se­lan­de­ril­le