Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Yleisin vihtapuu on koivu, erityisesti rannassa kasvanut rauduskoivu on kestävä.
Alexandra Ahtiainen
AKOLA Särkijärvellä Vainion tilalla opeteltiin tekemään vihtoja ja vastoja. Tarjolla oli myös uutta pyhän puun juomaa.
Kolmen tunnin vastakurssia vetämässä oli selviytymistaitoihin kouluttautunut luonto- ja eräopas Mika Kalakoski. Hän kertoo opettavansa erityisesti selviytymistä, erä- ja muita perinteitä sekä bushcraftia.
Bushcraft tulee englannin kielestä ja tarkoittaa kaikkia luonnossa selviämiseen tarvittavia taitoja, kuten tulen tekoa, suojapaikan rakentamista, veden hankkimista ja ruoan valmistusta.
–?Tämä on sitä koulutusalaa, jota tykkään tehdä sivutyönä ja harrastuksena, Kalakoski toteaa.
Kurssilla he opettelivat sytyttämään saunan tuluksia käyttäen ja tekemään vastoja ja vihtoja. On paljon asioita, jotka Kalakosken mukaan unohtuvat ihmisiltä ja saunominen on yksi niistä.
–?Tietenkin elävä kulttuuri muuttuu, mutta varsinkin juhannuksen aikaan on kiva lämmittää sauna puulla, käyttää paikallista materiaalia ja peseytyminenkin voidaan tehdä saunavastalla, Kalakoski selittää.
Hän kertoo luonnollisen pesukeinon tulevan siitä, kun sekoittaa uunin pesästä vähän tuhkaa pesuveteen.
–?Se toimii saippuana. Eihän tämä tyhjänpäiväistä heilumista vastan kanssa ole, vaan sillä on iso merkitys peseytymisessä, hän selittää.
Kalakoski teki ensimmäiset vastansa 16-vuotiaana ja sen jälkeen arvioi tehneensä useamman sadan.
Alexandra Ahtiainen
Paras paikka ja aika
Kurssin paikaksi valikoitui Särkijärvellä sijaitseva Vainion tila, joka on myös tentsile majoitusta tarjoavan Puihin Oy:n koti.
–?Meillä piti olla avoimet puut -tapahtuma, mutta se jouduttiin koronatilanteen takia perumaan. Sitten syntyi idea vihtakurssista ja innostuttiin heti, että se järjestetään meillä. Metsänraivauksetkin on juuri meneillään, kertoo tilan omistaja Sari Vainio.
Raivausalueella on Vainion mukaan paljon koivua ja hän ilahtui ajatuksesta, että niitä pääsisi myös hyödyntämään. Ajankohtakin sattui juuri sopivasti, sillä yläkuu oli meneillään ja ensimmäinen kurssi ehti vielä ennen juhannusta, jolloin lehdet olivat parhaassa kunnossa.
–?Yläkuun, eli kasvavan kuun aikaan puut ovat juuri kasvaneet hyviksi, mutta ötökät eivät ole vielä ehtineet syödä niitä, Kalakoski selittää.
Hän muistuttaa vastojen tekijöitä siitä, että elävien puiden ja oksien kerääminen ei kuulu jokamiehen oikeuksiin. Useimmat maanomistajat antavat luvan pienen määrän keräämiseen, mutta lupa täytyy muistaa kysyä. Myös kaupunki tai kunta saattavat antaa luvan esimerkiksi puhelinlankojen alta puiden käyttämiseen.
–?Luonnosta saatava ravinto, villiyrtit, kasvit, sienet, marjat, riista, kala ja kaikki vastaava on ollut kiinnostuksen kohteeni lapsuudesta asti, kertoo Sari Vainiota vitsaksen kiristyksessä auttava Mika Kalakoski.
Alexandra Ahtiainen
Vasta vai vihta?
Yksi suurimpia väittelyitä suomen kielessä syntyy siitä, tehdäänkö saunaan vasta vai vihta. Nimeäminen on Kalakosken mukaan kiinni pitkälti murteiden eroista. Jotkut väittävät vihdan ja vastan teossa olevan eriäväisyyksiä, kun toiset väittävät niiden olevan synonyymeja.
Hyvin lyhyesti sellaisen tekeminen menee kuitenkin seuraavasti: ensin irrotetaan sopiva määrä oksia, ne asetellaan siistiksi kimpuksi, sitten yhdestä oksasta irrotetaan lehdet ja pehmennetään kuorta puukon hamaralla. Sitä pyörittelemällä se tulee narumaiseksi ja sillä vasta sitten sidotaan.
Vasta kestää paremmin kun vitsasta käärii jatkuvasti samaan suuntaan kahvan ympäri. Kahvan ja ripustussilmukan tekoon on useita eri menetelmiä. Kalakoski työntää vitsaksen päädyn oksien sekaan silmukan muodostamiseksi.
–?Se on riittävän vahva, jos se kestää oman painonsa kosteana, Kalakoski opettaa.
Vastoja voi myös pakastaa tuoreina ja sulattaa käytettäväksi myöhemmin. Toiset tykkäävät myös kuivata vastan ja liottaa sitä lämpimässä vedessä muutamasta tunnista vuorokauteen ennen uutta käyttöä.
Kalakoski muistelee yhdessä kurssilaisten kanssa ennen vanhaan vastojen olleen usein sidottu pyörän sisäkumeilla ja paalinarulla, vaikka vitsas onkin perinteisin keino.
–?Sidottiin sillä mitä oli saatavilla, Kalakoski toteaa.
Vitsaksilla sitominen on Kalakosken sanoin nostalgisointia.
Oikein tehty vitsas on myös kestävä. Sitä voi huoletta kiristää vetämällä.
Alexandra Ahtiainen
Pyhä puu on pihlaja
Vihtojen ja vastojen tekemisen lisäksi Sari Vainiolla ja Mika Kalakoskella on muutakin yhteistyötä. He kertovat saaneensa idean juomasta, joka tehdään puista. Ensimmäiset erät ovatkin jo valmiita ja pyhän puun juomaa pääsee vastaillassa koemaistelemaan.
–?Minun suu tykkäsi juomasta enemmän lämpimänä, mutta on se hyvää kylmänäkin, Vainio kertoo.
Juoman reseptiä he eivät paljasta, mutta kyseessä oleva puu on pihlaja. Tarpeet on kerätty ensimmäisin eriin Vainion tilalta. Juoman tarkoitus on kehittyä glögiä vastaavaksi, luonnonmukaiseksi juomaksi.
–?Nyt mietimme millaiseen valmistukseen alkaisimme sitä kehittämään. Jatkossa sitä saattaa sitten päästä juomaan ihan pullotettuna, Vainio paljastaa.
Hän kertoo idean lähteneen viime vuonna alkaneesta Puihin Oy:stä, jota seurasi ajatus puusta valmistettavasta juomasta.
–?Mainitsin Mikalle siitä, että olisi ihana jos olisi puusta valmistettavaa juomaa. Hän innostui heti ja pihlaja muodostui sitten kokeiluksi. Monikaan ei sitä vielä ole maistanut, toteaa Vainio.
Pyhän puun juoman valmistamista pohditaan nyt myös isompaan mittakaavaan.
Alexandra Ahtiainen
VIELÄ EHTII MUKAAN
* Toinen avoin vihtailta on 13.7. kello 18. Osallistumismaksu on 50 euroa henkilöä kohta, joka sisältää vastan tekoon tarpeelliset välineet, opetuksen, pientä purtavaa, maistiaiset pyhän puun juomaa, saunomisen ja oman vihdan saa tietysti myös mukaansa. Mukaan mahtuu kuusi osallistujaa, osallistua voi laittamalla sähköpostia osoitteeseen vainiolla.info@gmail.com.
Edellisessä saunaillassa Auli Soinio innostui korjaamaan myös vanhan pärekorin kahvan, joka tehdään myös vitsaksella.
Alexandra Ahtiainen
Kammihta on nimitys sille, kun kaksi vastaa sidotaan yhteen. Kuvassa koivu ja tammi vihdat.
Alexandra Ahtiainen
Tältä näyttää tuluskivet ja taula, joka toimii sytykkeenä.
Alexandra Ahtiainen
OHJEET
Tarvitset tuoretta koivua, mesiangervon oksan, terävän puukon.
1. KATKAISE puukolla ohuita koivunoksia ja kerää ne nyrkkiin.
2. KERÄÄ reilu parikymmentä oksaa, joiden latvat asettelet samaan tasoon.
3. JAA kimppu kahtia ja aseta ”taikavarpu” eli mesiangervon oksa vihdan sisään.
4. VALITSE vajaan metrin mittainen oksa, katko oksat ja viistä kuori rikki puukon hamaralla.
5. PYÖRITÄ oksaa varovasti myötäpäivään, jotta se notkistuu ja kuori irtoaa.
6. TEE tiukka kierros vitsaksella, työnnä se kokonaan kahvan läpi ja tee sitten toinen kierros. Lukitse pää työntämällä se kieppien ali.
7. KIEPSAUTA toinen lenkki kämmenen leveydeltä edellisestä ja sido pää tiukkaan. Tasaa risujen päät puukolla saman mittaisiksi ja taita vitsaksesta ripustuslenkki.
Maaret Räsänen, Auli Soinio ja Sari Vainio katkovat oksia koivuista omia vihtojaan varten.
Alexandra Ahtiainen
Kurssille osallistunut Auli Soinio irrottaa kuorta puukon hamaralla ennen oksan pyörittelemistä vitsakseksi.
Alexandra Ahtiainen
Kalakoski pyörittelee oksaa ikään kuin vetäen sitä kuvitteellisen pallon ympäri, jotta kuori irtoaa ja puu muodostuu narumaisen sitkeäksi.
Alexandra Ahtiainen
Kokemuksesta Kalakoski osaa opettaa esimerkiksi sen, että vitsasta kannattaa kiertää aina samaan suuntaan kahvan ympäri, jotta siitä tulee kestävämpi.
Alexandra Ahtiainen
– On kivaa oppia ja ylläpitää kädentaitoja, nähdä samanhenkisiä ihmisiä ja päästä saunaan, kertoo kurssille osallistunut Marja Mattila.
Alexandra Ahtiainen
Perinteisesti vasta tehdään koivusta. Vaihtoehtoja on monia, pihlajasta saa pehmeän vastan, kataja on kehuttu, tammea käytetään erityisesti Virossa, Venäjällä yleinen on saarni ja rohkeimmat voivat kokeilla jopa voimakastuoksuista suomyrttiä.
Alexandra Ahtiainen
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot