Usein kuu­lee sa­not­ta­van, et­tä elä­ke­läi­set ovat kun­nal­le ja hy­vin­voin­ti­a­lu­eel­le vain me­no­e­rä. Tämä on vää­rä ja yk­si­puo­li­nen nä­kö­kul­ma. To­si­a­si­as­sa elä­ke­läi­set ovat kun­nal­le ja koko alu­eel­leen tär­keä voi­ma­va­ra niin ve­ron­mak­sa­ji­na kuin pai­kal­li­sen ta­lou­den el­vyt­tä­ji­nä.

En­sin­nä­kin elä­ke­läi­set mak­sa­vat kun­nal­lis­ve­roa sa­mal­la ta­val­la kuin työ­e­lä­mäs­sä ole­vat. Vaik­ka elä­ke­tu­lon ve­ro­tus on hie­man ke­vy­em­pää, elä­ke­läi­set muo­dos­ta­vat mer­kit­tä­vän osan kun­nan ve­ro­tu­lois­ta. He ei­vät myös­kään ole muut­ta­mas­sa pois pa­rem­pien työ­mah­dol­li­suuk­sien pe­räs­sä, vaan py­sy­vät kun­nas­sa lop­pu­e­lä­män­sä. Tämä te­kee heis­tä va­kaa­ta ja en­na­koi­ta­vaa ve­ron­mak­sa­ja­ryh­mää.

Toi­sek­si elä­ke­läi­set ovat ak­tii­vi­sia ku­lut­ta­jia. He käyt­tä­vät pal­ve­lui­ta, ku­ten kam­paa­mo­ja, kah­vi­loi­ta, ra­vin­to­loi­ta ja ter­veys­kes­kuk­sia, sekä os­ta­vat pai­kal­li­sia tuot­tei­ta. Mo­net pie­net yri­tyk­set elä­vät juu­ri täs­tä asi­a­kas­kun­nas­ta. Il­man elä­ke­läis­ten os­to­voi­maa moni pai­kal­li­nen yri­tys oli­si pu­las­sa.

Kol­man­nek­si elä­ke­läis­ten pa­nos kun­nan hy­vin­voin­tiin nä­kyy myös va­paa­eh­tois­työs­sä. Hei­dän an­si­os­taan mo­net yh­dis­tyk­set, har­ras­tus­ryh­mät ja ta­pah­tu­mat py­sy­vät elin­voi­mai­si­na. Tä­män li­säk­si he aut­ta­vat lap­si­per­hei­tä esi­mer­kik­si las­ten­hoi­dos­sa, mikä tu­kee myös työ­i­käis­tä vä­es­töä.

On ai­ka tun­nus­taa elä­ke­läis­ten ar­vo kun­nis­sa ja hy­vin­voin­ti­a­lu­eil­la. Sen si­jaan, et­tä hei­dät näh­dään ku­lu­e­rä­nä, tu­li­si hei­tä ar­vos­taa ta­lou­del­li­si­na tu­ki­pi­la­rei­na, ak­tii­vi­si­na kan­sa­lai­si­na ja elin­voi­mai­sen pai­kal­lis­ta­lou­den mah­dol­lis­ta­ji­na. Kun­ta ja hy­vin­voin­ti­a­lue, joka huo­leh­tii elä­ke­läi­sis­tään, huo­leh­tii sa­mal­la omas­ta tu­le­vai­suu­des­taan.

AKU ERO­NEN,
KUN­TA- JA ALU­E­VAA­LIEH­DO­KAS (KESK.),
MYRS­KY­LÄ