22.7.2026 Itä­väy­län kir­joi­tus "Ar­ki jäi sa­ta­maan, kun pal­ve­lu­ta­lo muut­tui ris­tei­ly­a­luk­sek­si"

Kir­joi­tus sai mi­nut to­del­la su­rul­li­sek­si. Jos oma 92-vuo­ti­as äi­ti­ni jou­tui­si sel­lai­sen "lei­kin" koh­teek­si, jon­ka koen vä­hät­te­le­vän ja alen­ta­van ikäih­mis­tä, te­ki­sin vä­lit­tö­mäs­ti muis­tu­tuk­sen hoi­don laa­dus­ta ja koh­te­lus­ta ky­sei­sel­le hoi­to­yk­si­köl­le.

Hyvä hoi­to ei ole pel­käs­tään ys­tä­väl­lis­tä toi­min­taa tai hy­vää tar­koit­ta­via tem­pauk­sia. Leik­ki­lai­va, pan­da­kar­hu ja niin sa­not­tu me­rel­li­nen jär­ki­ruo­ka, suk­laa­mous­se, kuu­lu­vat mie­les­tä­ni pa­rem­min las­ten elä­myk­siin ja päi­vä­ko­tiym­pä­ris­töön kuin van­hus­ten­hoi­toon.

Ikäih­mis­ten oi­keu­det pe­rus­tu­vat usei­siin la­kei­hin. Ter­vey­den­huol­los­sa kes­kei­nen on po­ti­las­la­ki, so­si­aa­li­huol­los­sa asi­a­kas­la­ki. Iäk­käi­den pal­ve­luis­sa mer­ki­tys­tä on myös van­hus­pal­ve­lu­lail­la, so­si­aa­li­huol­to­lail­la sekä hy­vin­voin­ti­a­lu­ei­den pal­ve­lu­pää­tök­sil­lä.

Lain­sää­dän­tö tur­vaa van­huk­sel­le oi­keu­den ih­mi­sar­voi­seen koh­te­luun. Van­hus­ta ei saa vä­hä­tel­lä, nöy­ryyt­tää, uh­kail­la, pu­hu­tel­la alen­ta­vas­ti tai si­vuut­taa hä­nen mie­li­pi­det­tään iän, sai­rau­den tai toi­min­ta­ky­vyn vuok­si.

Jos oi­ke­an ris­tei­lyn jär­jes­tä­mi­nen ei ole mah­dol­lis­ta, voi­daan elä­myk­siä tuo­da ar­keen mo­nin ar­vok­kain ta­voin: mu­sii­kin, yh­teis­lau­lun, muis­te­lun, luon­to­e­le­ment­tien ja ai­don so­si­aa­li­sen kans­sa­käy­mi­sen avul­la.

Meis­tä jo­kai­nen toi­voo van­ha­na ja hau­raa­na saa­van­sa ih­mi­sar­vois­ta ja kun­ni­oit­ta­vaa koh­te­lua niin lä­hei­sil­tään kuin hoi­va­pal­ve­luil­ta. Em­me muu­tu lap­sik­si, vaik­ka em­me enää ky­ke­ni­si huo­leh­ti­maan it­ses­täm­me. Hyvä elä­mä edel­lyt­tää fyy­sis­ten pe­rus­tar­pei­den li­säk­si tur­val­li­sia ih­mis­suh­tei­ta, osal­li­suu­den ko­ke­mus­ta ja tun­net­ta oman elä­män mer­ki­tyk­sel­li­syy­des­tä myös van­huu­des­sa.

KIR­SI PÄRT­TY-ÄY­RÄ­VÄI­NEN,
POR­VOO