On­ko kult­tuu­ri­his­to­ria tar­peen? Sain osal­lis­tua his­to­ri­oit­si­ja Tee­mu Kes­ki­sar­jan lu­en­toon, jon­ka ai­hee­na oli por­voo­lai­nen Staf­fan (Ta­pa­ni) Löf­ving ja 1700-lu­vun tun­te­mat­to­mat so­ti­laat. Por­voos­sa hä­net var­maan­kin tun­ne­taan pa­rem­min ni­mel­tä sis­si­pääl­lik­kö Ta­pa­ni Löf­ving ja Staf­fan nimi on tul­kit­tu kir­kon­kir­jois­ta, kos­ka sii­hen ai­kaan oli ta­pa­na vaih­taa kir­joi­tet­ta­es­sa suo­men­kie­li­set ni­met ruot­sin­kie­li­sik­si.

Lu­en­to al­koi Ta­pa­nin elä­män­ker­ras­ta, et­tä mi­ten hän yle­ni omal­la roh­keu­del­laan, ah­ke­ruu­del­laan ja huo­lel­li­suu­del­la kuu­lui­sak­si Ve­nä­jää vas­taan sis­si­pääl­lik­kö­nä Ruot­sin ja Suo­men yh­tei­ses­sä ar­mei­jas­sa. Oli­han hän si­vii­lis­sä­kin kaup­pa­huo­neen kir­jan­pi­tä­jä­nä ja mo­ni­kie­li­tai­toi­nen, jos­ta on ol­lut var­maan­kin apua hä­nen so­ti­la­su­ral­laan ja so­ta­ret­kien kir­joit­ta­mi­ses­ta päi­vä­kir­jaan. Ta­pa­nia saam­me kiit­tää sii­tä, et­tä hän piti päi­vä­kir­jaa ta­pah­tu­mis­ta. Tuol­ta ajal­ta, kun ei ole pal­jon kir­joi­tel­mia saa­ta­vis­sa ja se on ol­lut suu­ri haas­te tut­ki­joil­le, et­tä his­to­ri­an sai­si tul­kit­tua oi­kein kir­joi­hin. So­ta­ret­kil­lä hä­nen tai­ton­sa joh­ta­ja­na ko­ros­tui, kun sil­loin ei ol­lut kart­to­ja esim. teis­tä käy­tet­tä­vis­sä. Sil­ti hän pys­tyi eri­lai­sia maas­to­ja hy­väk­si­käyt­tä­en te­ke­mään on­nis­tu­nei­ta is­ku­ja vi­hol­li­sen se­lus­taan ja huol­toon.

Toi­sen his­to­ri­oit­si­jan kir­joit­ta­ma­na ku­vail­tiin Ta­pa­nin roh­keut­ta seu­raa­vas­ti. Osa­si­pa hän jopa so­lut­tau­tu­mi­sen vi­hol­li­sen lei­riin niin hy­vin, et­tä kävi aa­mi­ai­sel­le ve­nä­läi­sen suur­ruh­ti­naan keit­ti­öön mui­na mie­hi­nä ja sa­mal­la hän urk­ki keit­ti­ö­mes­ta­ril­ta vi­hol­lis­jouk­ko­jen liik­keis­tä. Syö­ty­ään hän vain kyl­män vii­le­äs­ti pois­tui pai­kal­ta omil­le teil­leen. Hä­net oli kyl­lä on­nis­tut­tu ai­kai­sem­mil­la reis­suil­la van­git­se­maan, mut­ta niis­tä­kin hän oli pa­en­nut. Lu­vat­tiin­pa jopa hä­nen van­git­se­mi­ses­taan palk­kio, kun hä­nen san­ka­ril­li­set te­kon­sa al­koi kan­tau­tua poh­jo­las­sa.

Mei­dän on nyt tär­ke­ää vaa­lia Suo­men kult­tuu­ri­his­to­ri­aa, kos­ka siel­tä tu­lee osa mei­dän iden­ti­teet­ti­äm­me esi­mer­kik­si kun jää­kiek­ko­jouk­kue pu­kee suo­mi­lei­jo­na pai­dan pääl­le ja pe­laa Ruot­sia tai Ve­nä­jää vas­taan, näis­sä pe­leis­sä tu­lee ai­na ole­maan enem­män la­taus­ta Suo­men kan­nus­ta­mi­seen kat­so­mos­sa ja tv:n ää­res­sä. Se mis­tä tämä voi joh­tua, voi se liit­tyä taas mei­dän his­to­ri­aam­me. Jos­kus, kun olem­me kuu­lu­neet Ruot­sin tai Ve­nä­jän val­lan al­le ja ha­lu­am­me voit­taa vie­lä enem­män hei­dät täs­tä syys­tä.

Mitä näis­tä Ta­pa­nin kir­jo­tuk­sis­ta voi­si op­pia ja tuo­da nii­tä hy­viä omi­nai­suuk­sia mei­dän po­li­tiik­ko­jen pää­tök­sien te­koon? San­ka­ri­te­ko­ja tai hul­lun roh­kei­ta te­ko­ja ei pidä teh­dä vaan teem­me sen mitä ää­nes­tä­jil­lem­me olem­me lu­van­neet. Sii­hen pääs­tääk­seen tar­vi­taan roh­keut­ta pi­tää mie­les­sä ne lu­pauk­set, kun teh­dään vai­kei­ta pää­tök­siä ja ah­ke­ruut­ta tar­vi­taan, et­tä pääs­tään ta­voit­tei­siin sekä huo­lel­li­suut­ta pää­tök­sien val­mis­te­luis­sa.

En ole krii­tik­ko vaan ihan ta­val­li­nen kuu­li­ja ja suo­sit­te­len kai­kil­le osal­lis­tu­maan his­to­ri­oit­si­joi­den lu­en­noil­le, kos­ka siel­tä voi saa­da hy­vi­ä­kin elä­mä­noh­jei­ta sekä tie­toa kan­sam­me eri vai­heis­ta. Tie­to li­sää myös op­pi­mis­ta.

ILK­KA LUU­SUA (PS.),
POR­VOON KAU­PUN­GIN­VAL­TUU­TET­TU