LO­VII­SA Jos nä­et­te nuo­ren nai­sen vii­let­tä­vän Lo­vii­sas­sa fil­la­ril­la ki­ha­ra­pil­vi tuu­les­sa pöl­ly­ten, niin sii­nä me­nee luul­ta­vas­ti Lo­vii­san kau­pun­gin­mu­se­on ke­sä­har­joit­te­li­ja He­len Hart­man.

He­len aloit­ti ke­sä­työt har­joit­te­li­ja­na jo huh­ti­kuus­sa, ja pes­ti jat­kuu yli hei­nä­kuun puo­li­vä­lin. Kun sit­ten pii­pah­dat­te mu­se­ol­la, ei He­le­niä vält­tä­mät­tä näy­kään. Hän te­kee ke­sä­työ­tään ”ku­lis­seis­sa”. Se tar­koit­taa Lo­vii­san kau­pun­gin tai­de­ko­ko­el­man in­ven­toin­tia, ka­ta­lo­gi­soin­tia ja di­gi­ta­li­soin­tia. Mitä näit­ten soin­ti-sa­no­jen taak­se mah­taa kät­key­tyä? Työn­ku­va on mo­ni­puo­li­nen, mikä ilah­dut­taa ke­sä­har­joit­te­li­jaa.

– Teen pal­jon sel­lais­ta, mitä ei vält­tä­mät­tä eh­di­tä teh­dä mu­se­ol­la mui­den töi­den ohel­la. Eli siir­rän tai­de­te­os­ten tie­dot di­gi­taa­li­seen tie­to­kan­taan, jot­ta tie­to ei oli­si enää vain kor­tis­toi­na. Di­gi­ta­li­soin myös Lo­vii­san kau­pun­gin tai­de­te­ok­sia, joi­ta on esil­lä eri puo­lil­la kau­pun­kia, He­len ker­too.

Lo­vii­san kau­pun­gin tai­de­ko­ko­el­man tai­de­te­ok­sia voit to­si­aan bon­ga­ta Raa­ti­huo­neen li­säk­si vaik­ka es­ka­reis­sa ja kou­luis­sa sekä mo­nis­sa muis­sa jul­ki­sis­sa ti­lois­sa. He­len on siis jal­kau­tu­nut Lo­vii­saan teh­des­sään di­gi­ta­li­soin­tia.

– Tai­de­te­ok­set myös vaih­ta­vat paik­kaa, jo­ten si­tä­kin tie­toa ke­rään ja yl­lä­pi­dän. Ku­vaan te­ok­set jär­jes­tel­mä­ka­me­ral­la pai­kan pääl­lä, mikä voi ol­la olo­suh­tei­den ta­kia haas­ta­vaa. Var­si­nais­ta sa­la­po­lii­si­työ­tä on vä­lil­lä saa­da sel­vää tai­de­te­os­ten te­ki­jöi­den sig­nee­rauk­sis­ta, He­len ker­too.

Mu­ka­vaa kui­ten­kin se­kin työ on. Lo­vii­san kau­pun­gin­mu­se­ol­la on on­nek­si myös oma tila, jon­ne tai­de­te­ok­sia tuo­daan di­gi­toi­vik­si. Siel­lä He­len ku­vaa ne, ja pa­ke­toi te­ok­set di­gi­ta­li­soin­nin jäl­keen taas toi­mi­tet­ta­vik­si pai­koil­leen. To­del­lis­ta ku­lis­si­työ­tä siis.

– Kyl­lä, mut­ta tyk­kään täs­tä tosi pal­jon. Stu­di­ol­la saan tai­de­te­ok­sis­ta pa­rem­pia ku­via. Olen oi­ke­as­taan ai­ka in­nos­tu­nut va­lo­ku­vaa­mi­ses­ta ny­ky­ään. Sain yh­del­lä opis­ke­lui­hi­ni liit­ty­väl­lä kurs­sil­la am­mat­ti­ku­vaa­jal­ta pe­rus­tai­dot ku­vaa­mi­seen, He­len hy­myi­lee.

Kesätyöt Loviisan kaupunginmuseossa edistävät nuoren taidehistoriaopiskelijan opintoja. Tavoite on valmistua parin vuoden päästä.

Reija Kokkola

Lo­vii­san kau­pun­gin­mu­se­on in­ten­dent­ti Ul­ri­ka Ro­sen­dahl ar­vos­taa kaik­kien ke­sä­työn­te­ki­jöi­den työ­pa­nos­ta. Yleen­sä hei­tä on mu­se­ol­la töis­sä muu­ta­ma, ja jo­kai­sen teh­tä­vät ovat tär­kei­tä, sil­lä pe­rus­po­ru­kan ai­ka me­nee pal­jol­ti muis­sa mu­se­on työ­teh­tä­vis­sä. Kos­ka He­len on työ­har­joit­te­li­ja, hä­nen toi­min­taan­sa tu­e­taan ja seu­ra­taan koko ke­sä­työn ajan.

– Työ­har­joit­te­li­jan on tar­koi­tus op­pia työs­sään, ja sik­si oh­jaam­me hän­tä oman työm­me ohel­la. Ha­lu­am­me an­taa mah­dol­li­sim­man re­a­lis­ti­sen ku­van mu­se­o­työs­tä. Täl­lai­ses­sa pie­nes­sä mu­se­os­sa on help­po saa­da hyvä ko­ko­nais­ku­va sii­tä, mitä mu­se­o­työ­hön kuu­luu. Hän pys­tyy työn­sä ohel­la seu­raa­maan, mitä kaik­kea muut te­ke­vät, Ro­sen­dahl sa­noo.

Luul­ta­vas­ti jo­kai­nen nuo­ri tie­tää, mi­ten vai­ke­aa ke­sä­töi­den tai har­joit­te­lu­pai­kan saa­mi­nen on. He­le­nin pää­ai­ne Åbo Aka­de­mis­sa on tai­de­his­to­ria, ja hän suo­rit­taa Tu­run yli­o­pis­tos­sa mu­se­o­lo­gi­an si­vu­ai­net­ta, kos­ka yli­o­pis­tot te­ke­vät yh­teis­työ­tä. Edes­sä ole­va mais­te­rin tut­kin­to on jo kan­di­vai­hees­sa, jo­ten He­le­nil­lä on ta­ka­na kol­me opis­ke­lu­vuot­ta. He­len on kii­tol­li­nen Svens­ka Kul­tur­fon­de­nil­le, joka vas­taa har­joit­te­lus­ti­pen­dil­lä hä­nen pal­kas­taan työ­har­joit­te­lun ai­ka­na. Sii­tä on iloi­nen var­mas­ti myös Lo­vii­san kau­pun­ki.

– Kun saim­me He­le­nin har­joit­te­lu­paik­ka­ha­ke­muk­sen, näin heti mah­dol­li­suu­den. Hän on jo opin­nois­saan mel­ko pit­käl­lä, Ro­sen­dahl sa­noo.

Mi­ten nuo­ri nai­nen ai­koi­naan in­nos­tui tai­de­his­to­ri­as­ta ja mu­se­o­tie­tees­tä? He­len kuu­lem­ma tyk­kä­si jo kou­lu­ai­koi­naan Bor­gå Gym­na­siu­mis­sa eri­tyi­ses­ti his­to­ri­as­ta ja tai­tees­ta. Kun hän kuu­li opis­ke­lu­mah­dol­li­suuk­sis­ta nuo­ril­le jär­jes­te­tys­sä in­fos­sa, läh­ti pol­ku koh­ti tai­de­his­to­ri­oit­si­jan kou­lu­tus­ta.

– Opis­ke­lu on ol­lut mie­len­kiin­tois­ta. Tu­run yli­o­pis­tol­la on muun mu­as­sa tut­ki­mus­lai­tos Sei­lin saa­rel­la, jon­ne olem­me teh­neet yh­den eks­kur­si­on. Mu­se­o­lo­gi­an kurs­seil­la olem­me käy­neet mo­nis­sa eri mu­se­ois­sa. Ul­ko­maan­vaih­toa en ole vie­lä suun­ni­tel­lut, He­len ker­too.

Helen työskentelee osittain myös museon "varastotilassa", johon on koottu taidetta ja muuta museon rekvisiittaa.

Reija Kokkola

He­len on vas­ta 21-vuo­ti­as, mut­ta hän on pääs­syt opin­nois­saan jo pit­käl­le. Työn saan­ti on ol­lut kui­ten­kin vai­ke­aa, ku­ten kai­kil­la nuo­ril­la. Kun hän kuu­li Tu­run mu­se­oi­hin ke­sä­töi­tä ha­ke­vien hui­ke­an mää­rän, kat­se kään­tyi koh­ti Lo­vii­saa. On­nek­si hän oli saa­nut tär­ke­ää työ­ko­ke­mus­ta jo ai­em­pi­na vuo­si­na mu­se­oa­lal­ta.

– Olen ol­lut mu­se­os­sa näyt­te­ly­val­vo­ja sekä niin sa­not­tu kes­kus­te­luo­pas, jol­ta kä­vi­jät ky­se­li­vät eri­lai­sia tie­to­ja. Olen ol­lut myös mu­se­on kas­sal­la ja li­pun­myyn­nis­sä sekä opas­ta­mas­sa näyt­te­lyis­sä. Kai­kis­ta töis­tä­ni olen ty­kän­nyt, He­len hy­myi­lee.

Hä­nen syn­ty­mä­ko­tin­sa on Por­voos­sa, jos­sa van­hem­mat vie­lä asu­vat. Kai­kek­si on­nek­si He­le­nin ei tar­vit­se kul­kea bus­sil­la edes tuo­ta mat­kaa kau­pun­kien vä­lil­lä, sil­lä iso­van­hem­mat asu­vat Lo­vii­sas­sa. Se siis se­lit­tää, mik­si ki­ha­ra­pää pol­kee pit­kin Lo­vii­san ka­tu­ja.

– Iso­van­hem­mat asu­vat lä­hel­lä mu­se­o­ta, jo­ten mi­nul­la on ly­hyt työ­mat­ka. Hei­dän luo­naan saan asua vie­ras­huo­nees­sa. Se oli ai­koi­naan äi­ti­ni huo­ne, ja nu­kun siel­lä si­vus­ta­ve­det­tä­väs­sä sän­gys­sä, He­len ker­too.

Helen Hartman on oppinut työssään digitalisoijana käyttämään järjestelmäkameraa. Valokuvaajan työtkin kiinnostavat.

Reija Kokkola

Hä­nen työ­ai­kan­sa on kiin­teä, ja tau­ot työ­ka­ve­rei­den kans­sa ovat mu­ka­via. Kos­ka He­len aloit­ti työt jo huh­ti­kuus­sa, ei­vät säät vie­lä saa­neet hän­tä liik­ku­maan ko­vin­kaan pal­jon kau­pun­gil­la tai luon­nos­sa.

– Mut­ta on­han Lo­vii­sa iha­na kau­pun­ki. Seu­raa­vak­si ai­on hom­ma­ta kir­jas­to­kor­tin, sil­lä luen to­del­la pal­jon. Os­tan kir­jo­ja, mut­ta lai­naa­mi­nen on tie­ten­kin edul­li­sem­pi vaih­to­eh­to. Mi­nus­ta Lo­vii­san kir­jas­to on oi­kein hie­no, vaik­ka se on vie­lä ti­la­päi­sis­sä ti­lois­sa, He­len kiit­tää.

Kun kesä on ohi, opin­not Tu­rus­sa jat­ku­vat. Mil­tä tu­le­vai­suus näyt­tää?

– Ta­voi­te on val­mis­tua vii­des­sä vuo­des­sa, eli vuon­na -28 olen luul­ta­vas­ti val­mis­tu­nut tai­de­his­to­ri­oit­si­jak­si, He­len suun­nit­te­lee.

REI­JA KOK­KO­LA
toi­mi­tus@ita­va­y­la.fi